Lomamoodin paluun alku on omistettu harmaa karismaattiselle hapanmaitotuotteelle. Turkin ikoninen toimintatähti Cüneyt Arkın siirtyi kesäkuun lopussa ajasta ikuisuuteen. Joten tämähän tarkoitti muistotilaisuuden järjestämistä. Sellainen saatiin kasattua suhteellisen nopealla varoitusajalla. Tilaisuuden elokuvista seuraavaksi lisää. Pompitaan siis etiäpäin!
5.7.2022: Ölüm savasçisi (1984)
Turkin kovin jätkä Arkın esittää totuttuun tapaan jotain kyttää, joka selvittää mustien ninjojen mysteeriä Istanbulissa. Maan kovimman psykedeliaohjaajan, Çetin Inanç, ohjaama toimintapätkä kulkee myös jossain tapauksissa nimellä Turkish Evil Dead. Tähän selitys löytyy samantyylisistä kamera-ajoista ja jostain epämääräisistä epäkuolleista. Elokuvassa esiintyy muun muassa valkoinen muumio, jolla on karhun käpälät. Tämä hirviö tappaa Hüseyin Peydan esittämän hyvän poliisin, joka oli myös hyvä mies. Jossain kohtaa kebabkastikkeet lentävät seinälle ja joku ninja leijuttaa ajatuksen voimalla kiviä. Suurin osa leffasta on tajutonta toimintaa, joka ilahduttaa turkkinälkäistä katsojaa. Lopussa joku kovista kovin ninja syttyy palamaan. SON.
5.7.2022: Kanca (1986)
Komealla julisteella varustettu Kanca sen sijaan on pettymys. Alussa soivat Carpenter-henkiset musiikit nostattavat tunnelmaa, kun harmaa karismaattista kidutetaan jossain turkkilaisessa vankilassa. Sen jälkeen siirrytään ajassa eteenpäin eikä mitään tapahdu. Aytekin Akkaya sentään jaksaa treenata ja samaan aikaan joku pahis polttelee sikaria ja nauraa. Muistiinpanoihin on tässä kohtaa kirjoitettu Papa, mutta sen kontekstia on enää mahdoton tajuta. Lopputaistelussa koukkukätinen Arkın lyö jotain pahista mahaan ja veret lentävät pitkin poikin. Saman kohtauksen päätteeksi Turkin alfauros myös kastroi jonkun koukullaan. Muuta elokuvassa ei sitten tapahtunutkaan.
5.7.2022: Savulun Battal Gazi geliyor (1973)
Tarkoituksena oli katsoa se legendaarinen elokuva, jossa Arkın pyörii tynnyrissä ja ampuu jousipyssyllä tusinan verran pahkisia kuoliaaksi. Sen sijaan saimme katsoa jonkun Sultan Filmsin tuottaman epookin, jossa ei tapahtunut yhtään mitään. Pyysin tässä vaiheessa iltaa rommikolaa, mutta kokis oli unohtunut pakkaseen ja se oli päässyt jäätymään. Jos elokuvasta täytyy jotain muistaa, niin siinä temppeliritarit kiduttavat turkkilaisia, ja yhtäkkiä siirrytään merirosvojen laivaan kuin mekin Kapteeni Morganin matkaan. Jollain tyypillä on kummelikulmakarvat ja törkeä peruukki. Olimme kaikki iloisia, kun ruutuun pamahti iso SON-teksti.
5.7.2022: Erkekçe (1983)
Tässä vaiheessa ilta alkoi olla sen verran hapokas, ettei muistiinpanoja ole sitäkään vähää kuin edelisistä katseluista. Pink Panther -musiikeilla ja köyhänmiehen Kraftwerkilla rytmitetty Erkekçe on oikeasti komedia, joka tekee sen slapstickista vain typerää ja ärsyttävää. Koko elokuvan meininki on sairaan tylsää, vaikka jossain kohtaa intiaaniksi maskeerattu turkkilainen tulee omimaan kulttuurin. Pitipä vielä mainita, ettei juonesta tekstityksen puutteen vuoksi ottanut mitään tolkkua. Jossain kohtaa soi Puhalluksen legendaarinen tunnari. Ketään ei enää naurattanut.
Knoppitieto: Kuvahaun perusteella Erkekçe on joku turkkilainen pehmopornolehti.
5.7.2022: Çaresizler (1973)
Nyt ei oikeasti enää jaksa eikä muista elokuvasta mitään. Värimäärittely oli päin vittua ja tämä ei kiinnostanut vittujakaan. Sankarimme esittää vaihteeksi jotain kyttää, joka metsästää raiskaajien tappajaa. Juoni sikäli olisi voinut olla jopa ihan hyvä, mutta tosiaan se keskittyminen tässä vaiheessa oli kuin kupla otsassa autolla ajaminen.
Näin saatiin päätökseen ensimmäinen muistotilaisuus, joka jätti melko paskan maun suuhun elokuvien laadun vuoksi. Joten toinen muistotilaisuus tulee olemaan parhaista koostettu uusintakatselumaraton. Tervetuloa, mutta nyt hyvästi.
TURPA KII VITTU
6.7.2022: Population 436 (2006)
Okei partnerit rollataan eteenpäin. Population 436 on omalla tavallaan todella tärkeä elokuva, jossa Fred “punainen lippis” Durst esittää sheriffiä. Juoni kertoo jostain pienestä kylästä, jonka väkiluku on ollut vuosikymmeniä 436. Jollain Sorkkaherran ihmeellä aina jonkun syntyessä, aina joku kuolee. Asiaa tulee tutkimaan väestörekisteröijä, joka jää jumiin tähän limboon ja päätyy nussimaan Durstin ihastusta ladossa, samalla kun Durst kurkkii ladon raosta. Meininki elokuvassa on sitä suoraan videolle kamaa, vaikka idea tässä onkin ihan mielenkiintoinen. En voi silti suositella tätä kauhuelokuvaa muille kuin kaljuuntuvan Durstin faneille.
7.7.2022: Ladyhawke – legenda haukasta (1985)
Richard Donnerin ohjaamassa eeppisessä seikkailuelokuvassa Matthew Broderick pakenee jostain pahamaineisesta vankilasta ja alkaa hengillä Rutger Hauerin ja haukan kanssa. Alan Parsonsin tuottamat funk-musiikit ovat keskiaikaiseen elokuvaan liian tarttuvat, mutta lisäävät filmin camp-henkisyyttä. En voi kuitenkaan sanoa nauttineeni tästä kokonaisuutena ollenkaan. Jotenkin nämä Donnerin seikkailuhenkiset pätkät eivät vain innosta. Tiettyä iloa tuo kuitenkin Hauerin äijäily jalkajousen kanssa. Myös ilahduttavaa huomata, kuinka ennen vanhaan leffojen käsikirjoitukset olivat tällaista hatusta vedettyä tavaraa.
VIELÄ PARI JUTTUA ENNEN ÄSSÄÄ HIHASTA
7.7.2022: Underwater (2020)
Lyhyttukkainen Kristen Stewart esittää jotain “meribiologia”, joka työskentelee merenpohjassa olevassa labrassa. Labra tuhoutuu maanjäristyksen yhteydessä. Kapua näyttelevä Vincent Cassel kehittää suunnitelman, jolla selviytyneet saadaan takaisin pintaan, mutta he eivät tule ottaneeksi huomioon, että kaiken takana on köyhänmiehen Cthulhu ja tämän jälkeläiset. Underwater on lowtechilla kyllästetty Alien-kopio, jossa on kaikki kliseet. Kuten koominen sivuhahmo, Stewart kekkuloimassa liian pienissä pikkareissa ja Cassel uhrautumassa kaikkien puolesta. Myös musta mies kuolee ensimmäisenä!
Itse asiassa kaikki toimii kuitenkin paremmin kuin uskoin ja meininki on yllättävän viihdyttävää kauhuscifiä. Tehosteet ovat myös kohtuullisen onnistuneet ja tiivis tunnelma pysyy loppuun asti. Vaimo ei pitänyt tästä.
8.7.2022: Junakytät (1995)
Paluu Cmoreen. Junakytät on houkuttanut jo pidemmän aikaa. Nyt siihen tuli oiva mahdollisuus. Elokuva kertoo Wesley Snipesin ja Woody Harrelsonin esittämistä Serpico-kytistä, jotka päättävät varastaa rahajunan massit uudenvuoden aattona. Kireä Robert Blake esittää poikien pomoa ja jostain syystä Chris Cooper käy sytyttämässä paikkoja tuleen, ilman sen suurempaa syytä. Jossain kohtaa Snipes nussii Jennifer Lopezia, jonka tissikin vilahtaa sivukulmasta nälkäisille katsojille. Meininki ei oikein kestä loppuun asti, vaikka kyseessä onkin ihan keskinkertainen buddy cop -leffa omalla twistillään.
VITTU MITÄ MENIN TEKEMÄÄN
8.7.2022: Black Widow (2021)
Lupaukset on tehty rikottavaksi ja minä vittupää menin katsomaan Marvel-pökäleen. Black Widow on tajuttoman pitkäveteinen, geneerinen ja sitä kautta turha katselu. En jaksa edes lähteä kertaamaan, miksi en pitänyt elokuvasta, koska en enää oikeastaan edes muista, mitä helvettiä tässä tapahtui. Seuraavassa kommentissa avaan enemmän syitä paluulle pökäleiden pariin. Nyt on mentävä eteenpäin!
Sanoin eteenpäin! Eteenpäin!
9.7.2022: Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings (2021)
Shang-Chi on ainoastaan oikea syy palata pökäleiden pariin, vaikkei sekään mikään kovin hyvä elokuva ole. Jostain kymmenen renkaan legendasta koostuva tarina on taattua Marvelia, vaikka mukaan on saatu vanhanliiton honkkarinäyttelijöitä kuten kärttyinen Wah Yuen. Mukana menossa on myös isonenäinen Ben Kingsley, jonka koominen sivurooli naurattaa liian paljon, lähinnä sisäpiirivitsien vuoksi. Loppukohtaus on niin helvetin turruttava CGI-festivaali, ettei näitä tarvitse enää toviin katsella.
AIKA KUOLLA JA SE SORKKAHERRAN EPILOGI
8.7.2022: R.I.P.D. – Haamukytät (2013)
Ei sitten enää katselut yhtään Marvelia, vaikka oli tarkoitus katsoa Eternals seuraavaksi. Telkkarista tuli Mask. Join kaljaa ja pistin Haamukytät Flixistä soimaan. Juoni yhdistelee jotain elementtejä Men in Blackista ja Haamujengistä, kun Ryan Reynoldsin esittämä kyttä kuolee ja joutuu tuonpuoleisessa jatkamaan työtään jahdatessaan aaveita. Kunnon flopin tapaan Haamukytät kestää vain puolitoista tuntia, Jeff Bridges vetää roolinsa vähän turhan kieliposkella (kuulostaen siltä, että hänellä olisi kuuma peruna suussa jokaisessa kohtauksessa) ja lopussa mäiskitään tehosteiden keskellä. Mukana menossa on myös ilkeä Kevin Bacon, joka kliseisesti paljastuu heti pahikseksi, mutta loppuun on säästetty vielä twisti.
Voisitko Tumppu ystävällisesti korjata kaikki kirjoitusvihreet, joita tänne on tullut. Ystävällisin terveisin, joku Paskapää.
