Matkani videohelvetin lautturin kera kohti syvintä kadotusta jatkui pitkästä aikaa. Tällä kertaa luvassa oli muutama yllätyskasetti, joiden taustalla oleva tarina on seuraavanlainen.
Joitakin vuosia sitten hellsinkiläinen, Fredrikinkadulla sijainnut sarjakuvakauppa Good Fellows lopetti toimintansa ja jätti putiikin tyhjennyksen yhteydessä läheisen roskapisteen viereen jätesäkillisen videokasetteja. Minäpä siis kipitin paikalle tärpistä saatuani onnesta soikeana ja haalin pienessä tihkusateessa mukaani veden kastelemia kasetteja kassillisen verran. Kansipapereita näissä ei ollut, hyvä kun muutamissa edes jonkinlainen muovikotelo nauhan suojana. Jokaisen kasettien kyljessä ollut teippi oli ainoa hieman suuntaa-antanut informaatio: UG:lta kuulostaneet nimet eivät sanoneet mitään, mutta niiden vieressä olleet itämaiset kirjaimet ja brittiläiset ikärajat antoivat ymmärtää, että ilmeisesti joku oli käynyt hakemassa hongkongilaisesta halpahallista myyntiin muutaman erityisvideon ja konkurssin koittaessa nakannut myymättä jääneet nimikkeet matkalle kohti Ämmässuota.
Katsoimme näistä nauhoista kaverini kanssa aikoinaan yhden, joka paljastui honkkarilaiseksi toimintaleffaksi nimeltä The Club. Elokuvan ääniraidalta puolestaan löytyi se sama Sandy Lamin kantoninkielinen tulkinta Take My Breath Awaysta, joka kuullaan myös Wong Kar-Wain As Tears Go Byssa (nauhan katselun jälkeen ostin internetin ihmemaasta taiteilija Lamin musiikkia kokonaisen cd-levyllisen verran sangen soijaiseen hintaan, mutta se onkin jo toinen tarinansa). Tässä päivänä eräänä leffailta kävi jälleen ajankohtaiseksi, ja kun tuo mysteerikasakin käy aina satunnaisesti kiillottamasta mieltä, otimme teemaksi tunkea hyllystä sokkona napattua kasettia nauhuriin ja selvittää siltä istumalta, mistä pääsisimme nauttimaan. Kaikkien tsekattujen filkkojen valmistusmaa on Hongkong.
Illan ensimmäinen leffa oli Gambling Baron (1994), jolla näkyy olevan IMDb:ssä huikeat viisi pisteytystä. Varsinaisesta juonesta on vaikea sanoa mitään, sillä kuvanlaatu oli melkoista juhlaa: tapahtumista ja teksteistä sai kyllä jotenkuten selvää, mutta jos jäi tuijottamaan tuota pomppimista, värinää ja värisotkua vähän pidemmäksi aikaa, päähän siinä tuli kipeäksi. Myös heikkolaatuista volyymia yritettiin vääntää täysille, mutta noin 30 pykälän kohdalla (yleensä katselen leffoja kaksi kolmasosaa hiljaisemmalla) taustalta löytynyt suhina oli kasvanut jo varsinaista ääniraitaa kuuluvammaksi, eli pattitilanteessa oltiin.
Tappeluita ainakin piisasi ja taustalla kalvoi jonkinlainen uhkapelimafian välienselvittely. Jossain välissä tapettiin nimikkohahmo, gambling baron, ja paettiin tekoa ilmeisesti Hongkongiin, jossa tavattiin myös itseään käteen piikittävä heroinistinainen. Lopulta tulitettiin vielä Kalasnikoveilla ja autokin taisi räjähtää. Manner-Kiina on stoorissa mukana, mikä kertonee tekijöitä kalvanneesta vuoden -97 peikosta. Loppuvaikutelmana Gambling Baron olisi saattanut olla keskinkertainen honkkaritoiminta, jos sitä olisi pystynyt seuraamaan edes ripauksen verran intensiivisemmin. No, evääksi väkerretty tapas-tarjotin sentään maistui ja sen tuoma jano katosi ykköspilsnerin ja kivennäisveden voimin, eli ei tämä kovin kurja reissu sittenkään ollut.
Hiljalleen yöksi vaihtunut ilta sai jatkua ja tuuppasin vhs-masiinan sisälle seuraavan kasetin. Marked for Murder näkyy olevan IMDb:n perusteella vielä Gambling Baroniakin obskuurimpi tapaus. Näyttelijöitä on listattu tietoihin tasan kaksi (siitä huolimatta, että päähenkilöitä tuntui olevan kuin Hölmölässä möllejä) ja ohjaaja Chuen Leelle kreditoitu Marked for Murderin ohella vain yksi eläväkuva. Pisteytyksiä kyseiselle leffasivulle ei joko ollut kerääntynyt ennen meikämannen tykitystä ainuttakaan tai sitten niitä vain oli niin vähän, ettei IMDb suostu laskemaan keskiarvoa.
Oli niin tai näin tai sitten väärinpäin, Marked for Murder paljastui oikein viihdyttäväksi paketiksi. Tai en tiedä viihdyttäväksi, mutta ainakin törkeäksi. Alkupuoli on hieman vetelähkö, sisältäen lähinnä erään nopeutuksia ja räjähtävän talon käsittävän huippuhetken, mutta sitten alkaa tapahtua kaikkea niin härskiä, että kiinalaisten herrasmiesmäisyydelle ja tasa-arvoisuudelle ei voi mielenterveyden säilyttääkseen kuin nauraa. Joku äijä iskee puhuttelemaansa naista ohimennen varmuuden vuoksi nyrkillä naamaan ja ryhtyy sitten vääntämään kung futa toista tyyppiä vastaan, vaikka neiti yrittää kiljua tämän olevan heidän miehiään: no ei siinä, pistetään nyt varmuuden vuoksi kuitenkin turpaan vielä vähän lisää. Sitten itsensäpaljastaja alkaa öisellä kadulla lähennellä kansantasavallan puolelta tullutta naisagenttia, joka pistää kampoihin ja kähmijän muusiksi – sillä seurauksella, että paikalle tulleet poliisit pidättävät tietenkin uhrin eivätkä sadetakkiin ja räikeisiin kalsareihin pukeutunutta pervertikkoa, joka vannoo olevansa viaton.
Lopussa ammuskellaan vielä kommarikonepistooleilla ja muuan nainen pomppaa varmuuden vuoksi ikkunan läpi niin että karmitkin lentävät samalla irti. Hän piiloutuu puisen toimistopöydän taa ja huomaa ammustensa loppuneen. Paikalle juossut pahis pysähtyy niin lähelle pöytää, että voisi hieman kurottautumalla nähdä vastustajansa, mutta sen sijaan hän sohii asettaan kohti epäilemättä hyvin suojaa antavaa huonekalua huutaa käskyä antautua suosiolla. Sitten taisteluun liittyvät hampaisiin saakka aseistetut poliisivoimat, joiden johtaja rähisee käskyjä elossa olevalle konnalle megafoonilla. Aina välistä yksi päähenkilöistä yrittää koputtaa kapun olkapäähän ja antaa tälle neuvoja, mutta saa kerta toisensa jälkeen ainoastaan luuvitosta nenälleen ja lopulta huudot korvaansa samaisesta megafoonista. Lopulta roisto suurin piirtein antautuu kytille, jolloin tämä ammutaan konekivääreillä reikäisemmäksi kuin hyvin kypsynyt emmentaali. Loppu. Meinasin muuten unohtaa, että tässä oli myös ninjoja!
Illan aamun pikkutunneilla päättänyt kasetti oli puolestaan karvas pettymys. Brave Young Girls kuulosti K18-ikärajoineen suurin piirtein pornolta tai vähintäänkin kovat odotukset lataavalta räminältä, mutta olikin 27:llä IMDb-pisteytyksellään lähes mainstreamia – ja kaiken lisäksi vain huono. Hapannaamainen Shing Fui-On on sutenööri ja naistenhakkaaja, joka kaappaa työtä hotellista pyytäneen tytön prostituoiduksi ja aina välistä pieksee tätä jenginsä kanssa. Tässä kohdin naisten nyrkillä hakkaaminen ei enää tuntunut edes siltä psykedelisen epäkorrektiuden tehostamalta vitsiltä, vaan oikeasti masensi. Leffassa on myös kohtaus, jossa gangsterin remmi yrittää raiskata sidottuja naisia. Internet Movie Databasen synopsis kuvailee tätä kaikkea tähän tyyliin: ”It is a very interesting story about two beautiful young women who are completely different.” Kyllä, kyllä…
Lopulta se toinen kaunis nainen, joka on poliisi, pistää hynttyyt yhteen seksiorjan kanssa ja paritusringin jäsenistö räiskitään siivilöiksi. Oli Brave Young Girlsissä sentään pari hymähdyttävää kohtausta, kuten kytän soluttautuminen porttolaan ja muistaakseni alku, jossa ammuskeltiin, stunttimiehet mäjähtelivät betoniin ja auto räjäytettiin – toisaalta en enää ole varma, oliko tuokaan skene tässä vai siinä edellisessä elokuvassa. Kuvanlaatu oli melkeinpä ok ja manner-Kiinaan viitattiin myös tässä. Korkea ikäraja taisi tulla pitkälti siitä, että muuan sika kusee lasiin ja pakottaa avuttoman muijan juomaan urean.
Viime Videohelvetin kilpailu meni nollalla vastauksellaan niin kovaa, että järjestämme jälleen uuden, entistä megalomaanisempana! Kommenttia alle laittavat saavat valikoida itselleen yllä käsitellyt kasetit Marked for Murderista ja Brave Young Girlsista (Gambling Baronin ehdin valitettavasti heittää roskikseen). Eli hox hox hox, nyt jos koskaan kannattaa olla nopia!
