Auttakaa minua. Minulle on tullut lukijapalautetta Columbosta kuin myös Steven Soderberghista. Vaihtamalla ei parane, mutta palaute huomioidaan ja tällä viikolla vittuilen teille rakkaat lukijat jutut loppuun asti. Olenhan hämähäkki!
17.10.2022: Taikatemppu (1976)
Kolmannen kerran murhaaja esittävä Jack Cassidy on taikuri, jonka työnantaja meinaa paljastaa hänen salaisen menneisyytensä SS-sotilaana. Cassidy päättää omien sanojensa mukaan toteuttaa täydellisen murhan, mutta hän ei tule ottaneeksi huomioon, että Columbo on palkattu selvittämään keissiä. Ensimmäinen täyden kympin Columbo-jakso on täynnä nerokkaita oivalluksia ja päähenkilöidensä verrattain omalaatuista kemiaa.
Jostain syystä sikaria tupruttelevalla poliisillamme ei ole päällään tuttua popliinitakkia, johon ei saada mitään selitystä. Aiheesta saadaan väännettyä vitsiä ja Columbon uusi takkia saa aikaan vaivaantuneen tunteen. Vaimoa ilahdutti erityisesti Columbon hymy ja vittuilu.
Lopussa kun Cassidy jää kiinni. Häntä ei kiinnosta vittujakaan, koska hän luuli tosiaan tehneensä täydellisen murhan.
Knoppitietona jaksosta: Kireähkö Robert Loggia tekee pienen mutta epämääräisen sivuroolin.
17.10.2022: Wrong Turn (2021)
Matka Viaplayn kauhun maailmaan jatkuu, kun katsoimme vaimon kanssa Wrong Turnin vuosimallia 2021.
En oikein tiedä, mistä helvetistä tässä on kyse, sillä elokuvan juonessa joukko nuoria lähtee jonnekin Virginian peräkylän metsiin patikoimaan, mutta he eivät kohtaakaan kannibaaleja. Sen sijaan heillä on vastassaan oman yhteiskuntansa luonut 1859 vuoteen jämähtänyt klaani.
Toisin sanoen elokuvassa ei ole juurikaan kauhulle tyypillisiä piirteitä eikä jännitystä. Myös käsikirjoituksen tympeät ratkaisut tekevät tarinankuljetuksesta sekavan. Ideana Wrong Turnin muuttaminen niin sanotusti vakavampaan suuntaan on tavallaan ihan hyvä, mutta toteutuksensa puolesta elokuva kärsii niin paljon, että se muuttuu liian nopeasti puuduttavaksi. Myöskään roolisuoritukset eivät ole uskottavia.
TAIKATEMPPUKERHO
18.10.2022: Gaia (2021)
Joku isotissinen metsänvartijanainen astuu joidenkin askeettista elämää viettävien pallinaama isän ja pojan ansaan. Selviää, että pallinaamat ovat muuttaneet metsään, koska perheen äidistä on tullut puu. Siinäpä se juoni sitten onkin.
Seuraavaksi lisää pohdintoja elokuvan merkityksestä. Ekokauhuelokuvaksi itseään kutsuva Gaia kopioi paholaisensa suoraan The Last of Us-peleistä, mutta heittää soppaan erikoista surrealismia ja luontoa ylistävää kuvastoa. Kokonaisuus on kovin vaikeasti arvioitava, koska tuollainen taiteellisuus miellyttää minua suunnattomasti, mutta vastapainoiksi kaikelle hienolle, näyttely on jopa ala-arvoisen kehnoa. Myös luonnolle kunniaa tekevä juoni jää lopulta kovin ohueksi, juurikin roolisuoritusten haparoinnin vuoksi. Mielenkiintoisena faktana hahmot puhuvat välillä englantia ja välillä taasen hollantilaisten kolonialistien kehittämää afrikaansin kieltä.
19.10.2022: Juna (1964)
Ei tässä vieläkään ole aikaa katsoa Columboa, koska John Frankenheimerin Juna poistuu pian Yle Areenasta.
Elokuva kertoo Burt Lancasterin veturimiehestä, joka ottaa yhteen natsien kanssa. Juna on pakattu täyteen ranskalaisia tauluja ja erään duunikaverin mielestä kyseessä on eräänlainen prototyyppi toimintajännityksen kehityksessä. Frankenheimerin mustavalkoinen kuvaus on silmiä hipovan kaunista ja Lancasterin tylytystä jaksaa seurata mielenkiinnolla. Knoppitietona Lancaster satutti jalkansa kuvaustauolla ja Frankenheimer joutui muuttamaan käsikirjoitusta niin, että Lancasterin hahmo nilkuttaa onnettomuuden seurauksena loppuelokuvan ajan.
TUMMAN PUHUVAT KUVAT
20.10.2022: The Woman in Black (2012)
Hammerin uudemmassa tuotannossa Harry Pottereista tunnettu Daniel Radcliffe matkaa selvittämään jonkun naisen kuolinpesää, johonkin peräkylän kartanoon. 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina on itse asiassa paljon parempi kuin kuvittelisi. Ajankuva on saatu sopivan näköiseksi, näyttely on kauttaaltaan laadukasta ja juoni itsessään mielenkiintoinen. Juonessa kuolleen naisen kummitus ajaa lapsia tekemään itsemurhia, joka on suhteellisen karua seurattavaa. Soppaan heitetään vielä muutama onnistuneen painostava kohtaus, jotka saivat allekirjoittaneenkin säpsähtämään.
21.10.2022: Marrowbone (2017)
Jatketaan kauhun parissa, koska kauhukuukausi on edelleen käynnissä. Espanjalaista tuotantoa oleva Marrowbone kertoo tarinan perheestä. Perheen isä on väkivaltainen ja vankilassa erinäisistä rikoksista. Perheen äiti delaa johonkin sairauteen, mutta perheen vanhin poika ei ole vielä tarpeeksi vanha ollakseen vastuussa perheestä. Joten äidin kuolema salataan, koska muutoin lapset joutuisivat koulukotiin tai johonkin vastaavaan paikkaan. Psykologisena kummitteluna etenevä draamapitoinen elokuva on hyvin roolitettu ja sen tunnelma pysyy jatkuvasti pahanenteisenä, vaikkei mitään kovia säikyttelyjä tarjotakaan. Loppuun säästetty twisti ei ole kovinkaan yllättävä, mutta selittää muutamia asioita kohtuullisen hyvin.
KOTIINPALUU
22.10.2022: Spider-Man: No Way Home (2021)
Helvetti soikoon! Sorkkaherran nimeen menin katsomaan Viaplayn lantalaarista sen uusimman Spider-Manin. Tästä elokuvasta en aio sanoa mitään tämän enempää. Sen sijaan kerron teille rakkaat lukutoukat, että vaimo ja tytär leipoivat meille sämpylöitä lauantaina. Jauhot eivät menneet suuhun, mutta sämpylät menivät. Olenko mennyt lopullisesti paskaksi? Seuraavaksi jotain muuta kuin tätä tympeää mussutusta mussutuksen vuoksi.
Mussutan vielä hetken, koska tekee mieli mussuttaa. En kerro jauhojen alkuperää, koska se saattaa aiheuttaa mielipahaa. Nyt ihan oikeasti suljen tämän rinnakkaistodellisuuden ja palaan takaisin oikeista leffoista kirjottamisen pariin.
22.10.2022: Bandits – pankkirosvot (2001)
Eli nyt se mussutus saa luvan loppua, sillä Bandits on uusintakatselu. Joskaan en muistanut juuri mitään elokuvasta, jonka olen nähnyt viimeksi vuonna 2001. Bruce Willisin esittämä kovanaama ja Billy Bon Thorntonin luulosairas ja neuroottinen pankkirosvoparivaljakko pakenevat vankilasta sementtiautolla.
Juoni itsessään on varsin hyvän mielen kamaa, joka jaksaa viihdyttää loppuun asti. Myös parhaassa iässään ollut Cate Blanchett on viehättävä psykopaattinen punatukka. Ohjaaja Barry Levinson piilottaa kokonaisuuteen toimivaa satiiria yhteiskunnanrakenteista kepeän huumorin kautta. Tämä kommentti olkoon tässä, ja jään odottamaan mielensä pahoittajien esiinmarssia, koska tajusin vasta äsken juonikuvauksen olleen sekaisin kuin minun tukkani maanantaisena aamuna.
YKSI JUTTU VIELÄ
23.10.2022: Viimeinen tervehdys (1976)
Koska joku tarkkanäköinen varmaan huomasi, ettei tässä taaskaan ole katselu tarpeeksi Columboa. Asiaa ei korjaa sunnuntain tupla, mutta sentään se paikkaa vähän aukinaisia haavoja. Viimeinen tervehdys on siitä erikoinen jakso, että se paljasta murhaajaa ensimmäisessä osiossa. Jakso on muutenkin outo, koska vaikuttaa siltä kuin Peter Falk olisi ollut kännissä kuvauksissa. Columbolla on tavanomaista enemmän vaikeuksia pysyä pystyssä tai muutenkaan puhua. Jaksossa on myös joku Mac-tyyppi, jolle Columbo yrittää opettaa rikosetsivän salojaan.
Jakso huipentuu Agatha Christie -tyyliseen lopetukseen, jossa Columbo kokoaa kaikki epäillyt samaan tilaan ja paljastaa murhaajan. Onneksi tällainen pelleily jäi vain yhden jakson mittaiseksi. Ei mikään ihme, jos Falk vetäisi kuvauksissa riipaisevan kännin.
23.10.2022: Virkaveljet (1976)
William Shatner esittää egomaanista rikossarjan näyttelijää ja murhaajaa, joka vittuilee Columbolle lähes jokaisessa kohtauksessa. Shatner päätyy tappamaan agenttinsa, koska tämä haluaa liian ison siivun palkasta. Virkaveljet on roima parannus edelliseen jaksoon nähden. Myös murha rakennettaan tuttuun tapaan, joka on se ainoa oikea tapa tehdä Columbo-jakso. En lupaa, että ensiviikolla on yhtään enempää herra Etsivää, mutta seuraavaksi terveiset Helvetistä.
SORKKAHERRAN TERVEISET
Ei tätäkään viikkoa ilman rakasta Sorkkaherraa. Terveiset pakkasesta. Nyt alkaa tulla kylmä. Viikon päästä on jo paljon enemmän. En vain tiedä vielä mitä tai miten.
