”Viimeiseen hengenvetoon -elokuvan nimi taitaa tulla päähenkilön jatkuvasta tupakoinnista” -veljeni
Sytytin tulet takkaan ja söin grillaamani sorsan. Siinä teille alustusta ja tästä vielä sammakoita niskaan, koska tuo maksamani Criterion Channel näemmä jäi jumittamaan kesken leffan pahasti, vaikka muuten netti toimii normaalisti. Nyt mennään siitä, missä rima on matalimmalla, haluan vain päästä näistä eroon. Nyt meni vielä sähköt.
9.9. Kunnian päiviä (1945) (Teatteri/35 mm)
Mainio italialainen dokumentti, jossa ammuttiin fasisteja.
9.9. Antiporno (2016) (BD)
Sion Sonon ehkä toiseksi paras elokuva käsittelee lyhyen kestonsa aikana sekä sitä, miten elokuvaroolit manipuloivat katsojien suhtautumista niitä esittäviin näyttelijöihin, Mew Two (se Pokemon)-henkistä työmaaterroria että ylipäänsä ihmisten henkisen kehityksen taustalla olevia syitä. Parhaiten tämä käy esille jo alkupuolella, jossa todella kusipäisesti käyttäytyvä hahmo onkin elokuvan sisällä kuvattavan elokuvan näyttelijä, jota hänen uhrinsa sekä muu kuvausryhmä tosiasiassa alistaa kameran stopatessa äärimmäisen julmasti. Visuaalisesti tässä oli monia huikeita kuvia.
10.9. Night Nurse (1931) (Teatteri/35 mm)
Ihan katsottavassa jenkkiläisessä jännärikomediassa yöhoitsu saa selville, että joku kanalja on aikeissa murhata parin lapsia, mutta kukaan ei tahdo uskoa häntä. Tässä kipattiin viinaa ja hakattiin naisia.
10.9. Mimic – ääretön vaara (1997) (Teatteri/35 mm)
Guillermo del Toron tällä hetkellä toiseksi huonoimmassa leffassa (Blade 2 oli joskus parikymppisenä vielä tätäkin hirveämpi kärsimysnäytelmä) ajanhenkeen istuvasti torakoiden levittämä kulkutautiepidemia saadaan kuriin ötököihin laitettavalla mutaatiolla, joka – olisihan se pitänyt arvata – muuttaa nämä muutamassa vuodessa ihmisen kokoisiksi jättihirviöiksi. Käsikirjoituksen voi sanella oikeastaan jo ensimmäisen neljänneksen aikana karkeasti alusta loppuun, niin mielikuvituksettomasta ja Hollywoodin epäviralliselle itsesensuurille kumartavasta tekeleestä on kyse, ja viimeistään loppukohtaus saa miettimään, tehdäänkö tässä silkkaa parodiaa unelmatehtaan sokerinhuurteisuudesta, miehen astellessa vahingoittumana suurtuhosta halaamaan naistaan ja nämä perheekseen ottanutta orpopoikaa. Kun digiefektitkin ovat saatanasta, ollaan jo aika lähellä täysin katselukelvottoman määritettä. Mimicille näkyy löytyvän parikin jatko-osaa.
11.9. Hamekyttä 2 (2006) (DVD)
Törmäsin töiden jälkeen kaveriini ja tuli vahingossa otettua pitkien työpäivien innoittamana muutama viski liikaa. Seurannut vapaapäivä menikin sitten olotilaa parannellessa, johon neljättä tuntia kestänyt kävelylenkki sopi Hamekyttä 2:ta (ykkösosaa en ole katsonut) paremmin. Koska olen vuoden alussa nähdyn Adam Sandler -komedian (jonka nimeä en nyt muista) jälkeen yrittänyt vältellä tällaisiin hymyhuulisiin laskiämpäreihin pääni työntämistä, olin oikeastaan yllättynyt siitä, että joku ylipäätään pystyy/viitsii tehdä jotain näin ala-arvoista ja saa sen vielä levitykseen. Helvetin elokuvateattereissa pyörinee Martin Lawrence -matinea säännöllisesti.
11.9. Sheriffi (1952) (DVD)
Talsimisen piristämänä innostuin illemmalla katselemaan vielä oikeankin elokuvan. Fred Zinnemanin Sheriffi on aivan omalla tasollaan John Fordin isänmaallisiin lynkkauslänkkäreihin nähden. Meininki ei ole yhtä nihilististä, mutta silti enemmän verrattavissa Clint Eastwoodin töihin ja spaguihin, itseään puolta nuoremmalta näyttävää vaimoa vihille vievän Gary Cooperin joutuessa yksin napit vastakkain kylään saapuvan murhaajajoukon kanssa, muiden asukkien paljastuessa epäkiitollisiksi vellihousuiksi. Reaaliajassa tapahtuvan pätkän jännite kiristyy junan pillin vislatessa äärimmilleen ja lopullinen välienselvittely kaupungin kaduilla on ohjattu ja kuvattu ensiluokkaisesti.
12.9. Kivikova kolmikko (1982) (PC)
Menin kaverille saunomaan ja ilmeisesti masensin häntä tällä. Fred Williamsonin ohjaama ja tähdittämä toimintarymis… -kolina on kotivideotasoa alusta loppuun, eikä sen tapahtumista meinaa ottaa mitään selvää. Aluksi kuvataan tappelumatseja kehässä, sitten ammuskellaan, joku porukka raiskaa naisen ja äijä tilaa saluunassa mehun sekä hakkaa kaikki. Koirakin polttaa sikaaria. Sitten kävi kaikkea muuta yhtä lennokasta ja lopussa jätkät makaavat nauraen sairaalasängyissä ja piski jatkaa tupakointiaan. Pirullisen vaikea sanoa, mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä.
12.9. Deja vu (1987) (PC)
Jugoslavialaisessa kauhukomediassa lauletaan kuorossa ja joku pahasti kaljuuntunut ukko tappaa ihmisiä muun muassa työntämällä keittiöveitsen erään eukon kurkkuun. Ei mikään erityisen omalla painollaan soljuva elokuva, joten keskittyminen olisi voinut olla jälleen kerran parempaa. Eiköhän tämäkin jotakin symboliikkaa valmistusmaansa tilasta vaihteeksi ollut.
13.9. Fat City – kova kaupunki (1972) (DVD)
John Hustonin kovaksi keitetty ja inhorealistinen nyrkkeilydraama on sen verran hyvä paketti, että oli hämmentävää huomata katsoneeni elokuvan vasta neljä vuotta takaperin, enkä tajunnut tätä kuin vasta ryhtyessäni pisteyttämään sitä IMDb:en.
15.9. Maa järisee (1948) (Teatteri/35 mm)
Luchino Viscontin mestarillisessa proletaarielokuvassa kalastetaan yli kaksi ja puoli tuntia.
15.9. Gamera 2: Attack of the Legion (1996) (PC)
Uuden Gamera-trilogian keskiosassa avaruudesta tipahtavan meteoriitin sisältä tulee katkaravun ja Alienin facehuggerin lapselta näyttäviä piruja, jotka valloittavat Tokion. Gamera kutsutaan pelastamaan päivä, mutta tämä saa taistelun yhteydessä turpiinsa niin että vihreä avaruusveri roiskuu ja julistetaan kuolleeksi, jota hän ei tietenkään ole. Sitten tulee vielä mättöä jättimäisen äitiotuksen kanssa, kunnes Japanin onnellinen kansa näkee jälleen suojelijansa posauttavan taivaalle ja tuumaa, että luonto tulee kostamaan uudestaankin, jos se saa siihen aiheen. Teema onkin siis jälleen kerran ajankohtainen, ihmisen tuhotessa massasukupuuton keskellä myös itsensä siinä sivussa. Omituiset still-kuvat pistävät silmään siinä missä ysärin tehosteet ja myrkynvihreät tekstiplanssitkin, mutta jollakin tapaa tämä osa oli sitä toimivampaa Gameraa. Ehkä se johtui japanilaissotilaasta siteeraamassa Raamattua?
15.9. Cronos (1993) (Teatteri/35 mm)
Guillermo del Toro osoittaa suurimmat lahjansa Pan’s Labyrinthin ohella modernissa vampyyriseikkailussa, joka ei toisaalta lopulta sekään ole juuri muuta, kuin askelta omaperäisempi vilkaisu melko puhkikuluttuun aiheeseen. Tällä kertaa vampirismia aiheuttaa muinaisen alkemistin keksimä mekaaninen kultakuoriainen, jonka purema saa ihmisen elämään ikuisesti, mutta samalla janoamaan verta ja kammoksumaan auringonvaloa. Ron Perlmanin naama potutti tuttuun tapaan.
15.9. Koko, a Talking Gorilla (1978) (PC)
Korkkasin Criterion Channel -neitsyyteni rentoutumalla töiden jälkeen pitkään kiinnostaneen Barbet Schroederin dokumentin gorillasta, jota opetetaan puhumaan viittomakielellä. Dokkari oli samaan aikaan sekä hauska Koko-nimisen eläimen tempausten vuoksi että hyvin surullinen. Elokuva kertoo gorillojen ainoan turvallisen elinympäristön löytyvän nykyään eläintarhan betonimuurien ”suojasta” (jossa nämä istuvat apeina), sillä näiden ainut luontainen vihollinen, ihminen, on ajanut heidät sukupuuton partaalle. Kouluttajansa Penny Pattersonin kanssa kommunikoimaan oppiva Koko sympatisoi katsojia, mutta tällä ei silti ole minkäänlaisia oikeuksia: hän on ainoastaan eläin, jonkun omaisuutta, jonka tappaminen on rikos ainoastaan kapitalistisessa mielessä. Leffa kysyykin, tekeekö tästä kaikin puolin inhimilliseksi paljastuneesta otuksesta yhtään lajitovereitaan arvokkaamman se, että hän nyt sattuu osaamaan puhua ja pitäisikö raamatullinen käsitys ihmisestä jumalan kuvana ja näin ollen luomakunnan kruununa sekä ainoana sielullisena olentona mahdollisesti kyseenalaistaa. Hieno filmi, joka jätti kurjan olon.
16.9. Hua yang de nian hua (2000) (PC)
Wong Kar Wain kolmiminuuttinen, musiikilla säestetty kombinaatio vanhoista honkkarielokuvien kohtauksista.
16.9. Johtolanka (1988) (PC)
Errol Morrisin hienoilla kuvilla ja Philip Glassin musiikilla kruunattu dokumenttielokuva ei toiminut itselleni viihteellisessä mielessä kovinkaan hyvin, mutta sen paljastamat absurdit puolet kuolemanrangaistusta toteuttavan maan oikeuskäsityksestä saavat ihon kananlihalle. Hyvin tärkeä dokkari myös siksi, että Morris onnistui sillä vaikuttamaan syyttömän miehen tuomioon vahvemmin kuin puolustajat tai todistajat, mikä kertonee aika paljon vaikuttamiskanavista vapauden paratiisista, joka valitsee kuvernöörikseen Terminatorin.
16.9. Lihaportti (1964) (PC)
Viikon paras nimi -palkinto tälle! Seijon Suzukin paras leffa kuvaa jenkkimiehittäjien valtaamaa Tokiota, jossa rikollisuus rehottaa, keskittyen omilla oudoilla säännöillään pelaavan prostituoituporukan ja näiden piilotteleman miehen tarinan kuvaamiseen. Teurastus- ja kidutuskohtaus ovat omituisia kuvia ja komediaa vilisevän shokkielokuvan sykähdyttävimmät kohdat. Lopussa Japanin lippu lojuu ojassa ja amerikkalaisten vastaava liehuu kaupungin yllä. Nyt sain tämän valmiiksi ja lähden bastuun. Hyvästi.
