Äijän muutokset, osa 1
On sen aika, kun elokuvapäiväkirja-liite tiippuu pois blogipäivitysten otsikoista. Se johtuu siitä, että tämä ei enää ole elokuvapäiväkirja. Tämä on paljon enemmän. Tämä on uusi aikakausi. Sellainen, joka saa haukkomaan henkeä. Pelkäämään parasta. Toivomaan pahinta. Kaikki loppuu aikanaan. Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes ikuisuus. Jauhan teille paskat tässä, koska olen Tumppi. Minulla on siihen oikeus.
Teillä ei ole siihen mitään sanaa. Joten mennään asiaan, jota ei oikeastaan edes ole. Olemme kohta saaneet katsotuksi Sons of Anarchyn ensimmäisen kauden. Luultavasti se on taakse jäänyttä elämään, kun tämä päivitys julkaistaan. Jotain pitäisi tehdä, sillä aukko bittiavaruudessa on valtava, koska elokuvat ovat myös taakse jäänyttä aikaa.
8.5.2020: Isän nimeen (1993)
Viikonloppu on leffoja varten ja se on hyvä käyttää IMDb-projektin perkaamiseen. Pitkään katselulistalla kuikuillut Isän nimeen on kyllä huh-huh-huikea teos. Daniel Day Lewis näyttelee syyttömänä vankeuteen tuomittua pohjoisirlantilaista, joka tahallaan syyllistetään IRA:n toteuttamaan pommi-iskuun Lontoossa. Vaikuttavilla roolitöillä höystetty elokuva herättää moraalikysymyksiä oikeusvaltion rakenteista ja etenkin britteinsaarten harjoittamasta rasismista ja syrjinnästä. Elokuva valitsee puolensa hyvin selkeästi, mutta se tekee pointtinsa sitäkin selvemmäksi, olemalla raastavaa katsottavaa aina viimeiseen kuvaan asti.
Vaimo muuten suuttui, koska katsoimme tällaisen aidon hyvän mielen elokuvan. Tämä on sikäli ristiriitaista. Jos olisin katsonut elokuvan yksin ja rustannut siitä blogiin tuon yllä olevan tekstin, hän olisi myös silloin suuttunut, koska katson tällaisen tärkeän elokuvan ilman häntä. Ehkä tänään katsomme jonkun turhemman leffan tai kaksi. En anna enää pisteitä.
9.5.2020: Kahvia ja tupakkaa (2003)
Lauantai-illan huumaa! Ehdotin hyllystä katsottavaksi All the Colors of the Darkia ja Porco Rossoa, mutta kumpainenkaan ei soveltunut illan viettoon. Joten vedin ässän hihasta ja laitoin Jim Jarmuschin episodielokuvan pörräämään taustalle. Vaihtelevalla setillä varustettu kahvin ja tupakan tuoksuinen kokonaisuus on parhaimmillaan aivan helvetin vaivaannuttavaa katseltavaa. Ensimmäisessä lyhärissä Roberto Benigni lähtee lopulta uuden ystävänsä puolesta hammaslääkäriin. Toisessa Steve Buscemi väittää Elviksen kuolleen kaksoisveljen olevan elossa ja olevan kaiken roskan takana, jota Kuningas on koskaan tehnyt eli lähinnä rumien glitterhaalareiden ja Las Vegas -meiningin syypää.
Iggy Pop ja Tom Waits vittuilevat toisilleen epäsuorasti ja ovat muutenkin törkeän hyviä. Jack White esittelee Meg Whitelle Tesla-keksintöään, jonka aikana ruudulla nähdään jopa kasarisähköä. Mutta ehkäpä kaikista parhaassa kohtauksessa Alfred Molina kertoo Steve Cooganille heidän olevan serkuksia. Kohtaus on myötähäpeää herättävän inhorealistisen hauska, jossa Cooganin ylimielinen asenne kohtaa Molinan sympaattisen luuserin. Lopussa Bill Murray vielä juo kahvia suoraan pannusta, koska hän on piilossa jotain?
9.5.2020: Catfight (2016)
Joskus olen tästä aiemmin kuullut, mutta en silti tiennyt tästä juuri mitään. Oikeastaan nyt kirjoittaminen liiemmin huvita, mutta pakotan itseni sanomaan jotain. Juonessa kaksi naista vetävät toisiaan turpaan. Kunnon turpaan vedon jälkeen toinen heistä vaipuu koomaan, joka on leffan yllättävin käänne. Kooman aikana hänen miehensä tekee itsemurhan, poika kuolee sodassa ja kaikki rahat ovat menneet sairaalalaskuihin. Kostonkierre on valmis ja myöhemmin lähes saman kokee se toinen turpiinpaiskija. Mustalla huumorilla ja jopa pieruilla varustettu leffa onnistuu naurattamaan hetkittäin, joka on piristävää. Myös näyttelijät vetävät roolinsa niin hyvin, että heitä tekisi itsekin mieli piestä. Sen verran huikeaa kusipäistä käytöstä he onnistuvat esittämään.
10.5.2020: Sydämen kuiskaus (1995)
Joskus ei vain ole mitään sanottavaa. Silloin on parempi olla hiljaa, vaikka Sydämen kuiskaus aika mainio leffa onkin. Onhan siinä paljon romantiikkaa ja esiteineille sopivaa ensirakkauden löytymistä. Myös fantasiajaksot, joissa on viittauksia Kissojen valtakuntaan, ovat Ghiblin takuulaatua.
Äijän muutokset, osa 2
Kuvaputkesta on tulossa hiekkalaatikko, pomppulinna ja päiväkoti. Se on virkistävää. Voisikin sanoa, että sivustollamme menee paremmin kuin koskaan!
Oletteko koskaan käyneet Korkeasaaressa? Me ostamme sinne vuosikortin. Siellä voi oppia uuden kielen.
