9.2. Female Prisoner Scorpion: Jailhouse 41 (1972) (DVD)
Valitsin leffan pimeässä, joten aloitin tämän sarjan vahingossa osasta kaksi. Eurekan julkaisun kansivihkosessa puidaankin tämä elokuva aika hyvin läpi. Eksploitaatio kohtaa taiteen ja leffa on räkäisyydestään ja visvaisuudestaan huolimatta nähtävissä feministisenä kannanottona, jossa miesten vuoksi kärsivät naiset nousevat kapinaan patriarkaalista yhteiskuntaa vastaan. Väkivaltaa voisi luonnehtia shokeeraavaksi kaiken alkaessa todella pöyristyttävällä joukkoraiskauksella ja jatkuessa mm. munien murskaamisella. Kuvakerronta on upeaa, vesiputouksen täyttyessä verestä tai historiikin muijien saamien tiilenpäätuomioiden taustalla muistuttaessa jonkinlaista kabukitarinaa (en tiedä ymmärsittekö, hyvä lukijani, mutta ei sillä ole mitään väliä). Meiko Kajin esittämät laulut ovat kauniita ja niiden kuuleminen leffan taustalla aika hupaisaa, kun ne ovat hyllystäni joltain kokoelmalevyltä jo vuosia löytyneet.
10.2. Bagdadin taikuri (1957) (Teatteri/35 mm)
Aika surullinen ilokuva, mutta tulipahan nähtyä ja nyt voin puhua katselemistani neuvostoliittolaisista taikalamppufilkoista monikossa. Joku pikkupioneeri löytää joesta tuhansien vuosien ikäisen hengen vankilan ja päästää tämän vapauteen. Lampunhengellä on kuitenkin opittavaa (=uudelleenkoulutus edessään), sillä maailma on muuttunut kovin, eikä jannu suinkaan halua palatseja ja kameleita itselleen, vaan opetushallitukselle ja eläintarhalle. Moinen opastus onkin se hykerryttävin puoli, muun huumorin ollessa laimeaa, varovaista ja sovinnaista ja lopputuloksen juuri sen mukainen, eli lähinnä vaivaannuttava ja pitkästyttävä. Ainakin tässä lenneltiin taikamatolla ja syötiin jäätelöiksi naamioituja juustopuikkoja.
10.2. Paholaisarmeija (1995) (DVD)
Nauratti että lätyn takakansi väitti leffan alkuperäisnimeksi God’s Army, jolloin nykyinen suomennos olisi ollut sangen onnistunut. Hyvillä musiikeilla varustetun pökäleen ideana on taivasten valtakunnassa ikuisuudet jatkunut enkelten taistelu, joka alkaa purkaa itseään myös maan päälle, mistä olisi seurauksena joku maailmanloppu. Lähtökohdat ja jotkut aiheeseen liitetyt mystiikat ovat kiehtovia, mutta leffa itsessään mitäänsanomaton ja kaikkea muuta kuin viihdyttävä tai jännittävä. Oli tästä muutakin sanottavaa, mutta jos ehtii kirjoitella näitä kommentteja kahden viikon viiveellä niin tässä sitä ollaan. Christopher Walken olisi voinut hakeutua töihin vaikka maitoauton kuljettajaksi.
11.2. Rajaseudun kostaja (1957) (Teatteri/35 mm)
Budd Boetticher ja Randolph Scott jälleen asialla. Jälkimmäinen joi viskiä ja käyttäytyi kusipäisestä. Ei näistä paljoa muuta mieleen jää.
11.2. Female Prisoner #701: Scorpion (1972) (DVD)
Naisvankilasarjan ensimmäinen osa on miltein yhtä hyvä kuin toinen. Tässä käydään läpi Meiko Kajin esittämän Matsun linnaan joutumisen syy, joka paljastuu häntä hyväksikäyttäneeksi, petolliseksi mieheksi. Tähden vetämien laulujen tahdissa nähdään jälleen kaikkea raakaa ja sensaatiomaista, joista muistettavin lienee vankilan suihkussa tapahtuva, visuaalisesti hienosti kerrottu välienselvittely ja ylimitoitettu hiekkakuopalla raataminen. Leffan edetessä lähes mykkä Matsu kasvaa uhrista kostonhimoiseksi tappokoneeksi, sadistinen vartija menettää silmänsä ja lopulta myös tilit tasataan elämän tuhonneen äijän kanssa.
12.2. Genova – armoton kaupunki (1976) (Teatteri/35 mm)
Kino Reginan roskaelokuvasarjassa pyöri harvinaislaatuinen eurocrime, joka piti toki käydä katsastamassa. Hölmöhkössä mutta ihan hyvin eteenpäin menevässä leffassa alkoholin sijaan pirtelöitä kiskova ja kamalassa läävässä majaileva poliisi salailee ylipainoiselta capolta ettei olekaan erotettu, ja ajaa samalla epäsovinnaisin konstein takaa huumeliigaa. Välistä ollaan aika hölmöissä sfääreissä, mutta seikkailuhenkisyys jaksaa silti kantaa. Musiikit ovat ihan kelvolliset.
13.2. Female Prisoner Scorpion: Beast Stable (1973) (DVD)
Alkaa loppua kirjoitusaika, mutta Eurekan boksin (muttei sarjan) viimeiseksi osaksi jäävä Female Prisoner Scorpion 3 jatkaa melko tutuissa merkeissä, joskin tapahtuen pääosin vankilan ulkopuolella. Elokuva alkaa loistavalla kohtauksella, jossa Kaji katkaisee hänet käsirautoihin saaneelta poliisilta raajan ja juoksee sitten pitkin kaupunkia irtohandu ranteestaan roikkuen. Myöhemmin musti vielä löytää ruumiinkappaleen ja kipittää kaduilla saalistaan iloisesti kaluten. Yhteiskunnalliset asiat ovat jälleen tapetilla aina naisten uhrautumisesta alkaen, joka esitetään tässä todella limaisessa muodossa työtapaturman vuoksi vajaaksi muuttuneena ja oman onnensa nojaan jätettynä veljenä, jonka seksuaalisia tarpeita tämän sisko tyydyttää säälistä, tullen lopulta raskaaksi.
Lopussa antisankaritar heiluu viemäreissä, lavastaa kuolemansa ja hakeutuu epäuskottavuuden huippuna valeidentiteetin avulla takaisin leivän ja veden ääreen selvittämään kalavelkojaan. Näissä kommenteissa alkaa olla hirveästi järkevää sanottavaa.
13.2. Mei and the Kitten Bus (2002) (PC)
Totoron lyhyt jatko-osa kertoo Kissabussin pennusta, eikä sitä kai ole virallisesti mahdollista nähdän jonkun Japanista löytyvän Ghibli-museon ulkopuolella. Onneksi joku vierailija kuitenkin nauhoitti lyhärin kännykällään ja lisäsi sen internettiin, niin tämäkin tuli sitten nähdyksi.
13.2. Marnie – vaarallisella tiellä (1964) (DVD)
Paska ja ärsyttävä Hitchcock-trilleri, jossa mies rakastuu rikoksia tehtailevaan naiseen ja kiristää tämän tietojensa avulla vaimokseen. Naisen frigidiys selitetään Psykon loppupuolen parodialta tuntuvalla käsittämättömän typerällä lapsuuden traumalla, johon liittyy prostituutiota ja väkivaltainen mies. Takaisin näihin aikoihin vajoava nainen alkaa luonnollisesti lässyttää kohtauksessa pikkutyttömäisesti. Tätä ennen nähdään paljon rumia kuvia (kuten ratsastusonnettomuus), täydellisen epäuskottava hukuttautumisitsemurhaa yrittäneen ihmepelastus laivan uima-altaasta ja haluttomuuttaan todistelleen gimman väkisinkähmintää. Huonointa Hitchiä sitten karmivan brittikauden.
14.2. Tintti ja siniset appelsiinit (1964) (DVD)
Näiden 60-luvun näyteltyjen Tinttien lainaaminen kirjastosta kuulosti hauskalta idealta silloin joskus, mutta nyt olen yrittänyt vältellä niiden katselua viimeiseen asti. Tämäkin lähinnä pyöri taustalla samalla kun piirsin. Professori Tuhatkauno kehittää sinisiä appelsiineja ja elokuvassa kyllä sattuu ja tapahtuu samassa tahdissa kuin sarjakuvissakin, mutta olihan tämä nyt suhteellisen vaivaannuttavaa. Parempia nämä kaiketi silti ovat kuin esimerkiksi ne vastaavat Asterixit ja Lucky Luket, hahmot kun sentään on saatu näyttämään tunnistettavasti esikuviltaan.
