Kuvaputken taajuudella värähtelee. Vanha kunnon lumisade on tekemässä paluun, mutta ei sitä vielä näe, vaikka kuinka katsoisi ikkunasta ulos. Sen näkee virittämällä kuvan väärin ja heittämällä sen jälkeen television ylimmästä kerroksesta piha-asfalttiin. Muistakaa pitää huolta nesteytyksestä. Rajoja ei enää tarvitse rikkoa, koska ne ovat rikkoneet itse itsensä.
5.10.2021: Bad Luck Love (2000)
Jorma Tommilla ei ole koskaan ollut näin hyvä!
Tumppu
Tää on pelkkää huippukohtausta peräjälkeen.
Kuvaputken uskollinen lukija
Tätä ei oo näytelty
Riihimäen keisari
Ali ja Pulu ovat katu-uskottavia taparikollisia. Erään keikan jälkeisten bileiden yhteydessä Ali tappaa pomonsa, koska tämä on heilastellut hänen tyttöystävänsä kanssa. Muutaman vuoden kakun jälkeen Ali vannoo olevansa muuttunut mies ja haluaa parantaa tapansa. Pulu sen sijaan vannoo olevansa panomies, jonka on pakko saada pillua tai runkattava vähintään kolmesti päivässä. Olli Saarelan ohjaama rikoselokuva on yhtä aikaa traaginen, koominen ja absurdi kuvaus rikollisuudesta. Tämä tämän vuoden tärkein uusintakatselu sisältää lukemattomia ikimuistoisia kohtauksia, joista parhaita en viitsi edes alkaa listata tähän. Suuri osa niistä on kuitenkin kuvattu allekirjoittaneen kotikonnuilla. Myös yllä näkyvä gif on yksi elokuvan huippuhetkistä. Sanottakoon vielä lopuksi, että kulttiklassikon asemaan kipuava kotimainen helmi on kestänyt paremmin aikaa kuin uskalsin kuvitella. Sen tyyli on lajinsa viimeisiä vakavia näkemyksiä aiheestaan, jota ei kuitenkaan pysty ottamaan vakavasti.
6.10.2021: Mortal Kombat (2021)
Jokin tarpeeton pakkomielle tämäkin sontasittiäinen oli katsoa. Nyt se on tehty, ja uudessa Mortal Kombatissa ei ole juuri mitään kehumista. Scorpionin ja Sub-Zeron historiaa avaavassa tarinassa joku pallinaamainen MMA-ottelija osallistuu turnausten turnaukseen, Kano on vitun ärsyttävä ja CGI ei ole paljon vuodesta 1995 kehittynyt. Myös elokuvan tunnari on onnistuttu raiskaamaan käyttökelvottomaksi piereskelyksi. Ilmeisesti näitä on tulossa lisää, vaikka kukaan ei haluaisi. Kukaan ei kertonut minulle, että tätä menetettyä aikaa en saa enää takaisin.
On olemassa vain yksi Raiden!
7.10.2021: The last border – viimeisellä rajalla (1993)
Mika Kaurismäen maailmanlopunkuvauksessa Matti Pellonpää esittää saamelaista kauppiasta, joka käyttää neljäntuulen hattua ja myy kaikkea mahdollista vaunuistaan löytyvää. Juice Leskinen on kaasunaamarista jotain imppaava baarimikko ja joku pallinaama on Lapissa kostamassa isänsä kuolemaa. Eihän tällaisia elokuvia pitäisi tulla Suomesta. Minibudjetti toimii hyvin, kun kokonaisuus yhdistelee rallienglantia, moottoripyöräjengiläisiä ja huumoria verrattain erikoisella koostumuksellaan. Maisemakuvat on taltioitu komeasti, mutta loppua kohden turhan yksitoikkoinen kostojuoni alkaa käydä pitkäveteiseksi. Kaikesta huolimatta kyseessä on sellainen kuriositeetti, joka jokaisen suomalaisen kuin myös ulkolaisen tulisi katsoa.
8.10.2021: Pimeyden läheisyys (1987)
Kirjoitan tästäkin pidemmän tekstin toisaalle. Se tulee sisältämään muutakin 80-luvun kauhua. Sellaista se vain on. Pimeyden läheisyys on minun mielestäni yksi onnistuneimmista vampyyrikuvauksista, joka sykkii verevästi kulahtaneeseen genreen uutta verta. Se on kuin pitkä painajaisuni, josta ei tahdo herätä. Tangerine Dreamin musiikit eivät enää yhtään paremmat voisi olla. Kokonaisuus on mestariteos, vaikkei vaimo tätäkään katselua arvostanut.
Eräs baarikohtaus on parasta viihdettä perjantaihin.
ILKEÄ VIIKONLOPPU
9.10.2021: Cruella (2021)
Katsoimme vaimon kanssa Disney plussasta uuden Cruella-elokuvan. Lähinnä Emma Stonen takia. Oikeastaan elokuva itsessään näyttää ja kuulostaa hyvältä, vaikka sen Disney-leima painaakin tarinaa raskaasti keskinkertaisen alapuolelle. Cruella de Vilin syntytarinan kertova juoni on melkoisen kliseinen möykky, jossa osa avainhenkilöistä on korvattu etnisesti nykypäivään sopivammilla henkilöillä. Lisäksi nimikkohahmosta pyritään tekemään reppana, joka on vain syntynyt väärään aikaan ja paikkaan – jonka vuoksi hänestä on tullut dalmatialaisia vihaava ihmishirviö. Kaiken kaikkiaan yli kahden tunnin kestoinen leffa on tehty lähinnä vain viihdyttämään, vailla sen suurempaa syytä. Mitään uuttaa mihinkään tuomatta, ja melko suoria lainauksia otetaan parin vuodentakaisen Jokerin kuin myös V niin kuin Verikoston juonista.
10.10.2021: 102 dalmatialaista (2000)
Koska katsoimme Cruellan. Kekseliäästi nimetty 102 dalmatialaista jatkaa 101 dalmatialaista liveactionversion tarinaa, kun Cruella on päässyt mielisairaalasta, koska tohtori Pavlov on todennut hänet terveeksi. Sitten ei tapahdu juuri mitään, kun juoni pyrkii olemaan toisintoa ensimmäisestä osata. Sentään isonenäinen Gérard Depardieu tulee esittämään jotain iljettävää muotimogulia. Lopussa pahiksestamme tehdään pannukakku, joka kuvastaa koko elokuvan vertauskuvallisen hyvin. Tyttären mielestä tuo kohtaus kuitenkin oli hervottoman hauska. Joten ehkä tällaisella slapstick-kohelluksella on se ikioma kohdeyleisönsä.
SIKA HYVÄ EPISTOLA
Palataan asiaan jälleen viikon kuluttua. Sorkkaherra käskee katsomaan elokuvia.
