Kesäloman ensimmäinen puolisko loppui ja ulkona sataa sen kunniaksi vettä. Hakkaan siis suuremmitta runoiluitta pois alta viimeisimmät katselut, koska vapaa-aika tulee taas olemaan kortilla ja plaa plaa plaa. Jos jotakuta muuten kiinnostaa, luin eilen illalla kirjaa Arthur C. Clarken salaperäinen maailma, jossa kerrottiin Siperian suuresta räjähdyksestä oliko tuo nyt vuodelta 1908, joka ilmeisesti oli maahan osuneen komeetan aikaan saama. Samalla kirjassa todettiin, että on todennäköisintä, että moinen voisi iskeä uudestaan ja mahdolliselta vaikuttava ajankohta olisi jatkossakin kesäkuun 30. Se muuten on tänään.
…jos vietän elämäni viimeisen päivän työpaikalla…
Maailmanlopun kunniaksi kaikki Kuvaputken paskamaista toimintaa kannattavat voisivat perustaa kolehdin ja hankkia diktatuurimme johtajille Jeesus-lippikset.
25.6. Vuonna 2000 (1950) (PC)
Suomalaisessa valistusmielessä tehdyssä scifi-lyhärissä Matti Ranin saapuu isoisänsä Urho Somersalmen luo hämmästelemään vanhaa sotakuvastoa esitteleviä filmikeloja, jotka kertovat tärkeästä yhteen hiileen puhaltamisesta ja oman edun tavoittelun unohtamisesta talouskasvun ja jälleenrakentamisen yhteisessä hengessä. Kuulostaa vähän Sipilän talkoille, vaikka ajatuksena teesi on hyvä. Parasta on futuristinen lavastus ja puvustus, jotka tuovat mieleen Star Trekin. Polkupyörä on vuonna 2000 ihan antiikkia.
26.6. Tervetuloa aamukahville eli tottako toinenkin puoli? (1952) (PC)
Omituinen, ajassa matkusteleva fantasiakomedia, jossa Leif Wager tapaa Pyhän Pietarin, joka puolestaan kuuluttelee radiollaan tiedotteita alas maan ihmisille. Alkupuoliskoa katsoo mielellään, mutta mitä lähemmäs tuntia tullaan, sitä väsyneemmälle vitsi alkaa tuntua. Parhaiten Eddie Stenbergin (jonka elokuva lukemani kritiikin perusteella on varastanut ideoita Michael Powellilta) ohjaus toimii hölmönä campina: taivaallinen portinvartija tuntuu olevan toimessaan maistissa, tämän yllä leijuvan, orjantappurakruunua muistuttavan sädekehän langat näkyvät selkeästi ja ääniraita on joko sovitettu melko huonosti näyttelijöiden suuhun tai sitten koko paska on yksinkertaisesti jälkiäänitetty. Huonoimman suorituksen vetää systeristään bamlaava pikkupoika ja vaikka Kipparikvartetilla pari hyvää laulua onkin, onhan tuo yhtye lopulta varsin sietämätön.
27.6. Funeral Parade of Roses (1969) (Teatteri/DCP)
Hienossa ja häiriintyneessä japanilaisleffassa seurataan homoseksuaalien ja transvestiittien elämää Tokion underground-piireissä. Meininki ja melske on esitetty sangen surrealistisesti ja sen sirpalemaista etenemistä aina välistä säväyttävät, paikoitellen verisetkin väkivaltakohtaukset tuovat mieleen erään kuulemani kommentin mukaisesti hieman John Watersin jotkut hetket. Visuaalisesti hienon elokuvan oikeastaan suurin ärsytys olivat jotkut avantgardistisuudessaan vaivauttaneet otot, lähinnä se mykkäfilmiä parodioinut kissatappelukohtaus. Loppuvaikutelma teatterista poistuessani oli joka että hämmentynyt ja vaikuttunut. Täytyy tutustua Toshiro Matsumoton tuotantoon tarkemmin.
28.6. The X-Ray Fiend (1897) (PC)
Markku Soikkelin Tieteiselokuvan käsikirjan lukeminen antoi inspiraatiota myös katseluille, joista yksi oli tämä George Albert Smithin alle minuutin mittainen lyhytelokuva. Nainen ja mies suutelevat, joku kantaa paikalle röntgenlaitteen ja pariskunta näkyy sen läpi luurankoina, jonka seurauksena daami antaa herralle lemput. Erityisesti erikoistehosteanti oli aika läppää.
28.6. Nuoruus vauhdissa (1961) (PC)
Valentin Vaalan musikaalikomediassa on värit, laulua ja kuumaa nuorisoa, mutta suurin osa filmiä on odotetusti tylsää ja vaivaannuttavaa. Huumoria revitään sokkotreffeille tulleen ikääntyneen kaksikon dialogista ja parhaassa kohtaa parodioitaessa kotimaisen filmin musikaalikohtauksen kuvausta, jossa iloinen kundi hoilaa taustallaan pyörivää filmiä vasten ja tämän alla on hulvattomaan hevosasuun pukeutunut äijä. Osaa lurituksista kuuntelee tosin ihan mielellään ja elokuvassa nähdään myös Laila Kinnunen pääosassa. Näitä samanhenkisiä laulelmarainoja tuli ilmestymisvuonnaan teattereihin muuten useampikin.
28.6. Tappajat (1964) (DVD)
Don Siegelin heikompaa tuotantoa, joskin kyllä tähänkin jaksoi keskittyä – tosin enemmänkin ”B-luokan” tusinajännärinä, kuin minään Pako Alcatrazista -tasoisena aarteena, jonka olen katsonut elämäni aikana jo aika monasti. Ernest Hemingwayn keskinkertaiseen novelliin perustuvassa äijäilyssä Lee Marvin ja joku poika ovat palkkatappajia, jotka alkavat selvittää, miksei ex-rallikuski John Cassavetes pelännyt teloitustaan. Kaiken takana on nainen ja Ronald Reagan, joka ei tällä kertaa näyttele apinan kanssa. Ajelukohtaukset ovat vaivaannuttavan kömpelösti tehtyjä, mutta tunnelma on sen verran hyvä, että puolitoista tuntia kuluu kuitenkin nopeasti.
29.6. Laskettu aika (2010) (DVD)
Kusipää yrittää ehtiä vaimonsa synnytykseen, mutta saa myllynkiveksi kaulaansa idiootin koirineen. Geneeristä paskaa liukuhihnalta, joka voisi olla mikä tahansa muu vastaava Hollywood-komedia, jos nimet, tapahtumapaikat ja perusjuonen vaihtaisi. Tuntui että aina kun yritin keskittyä leffaan, siellä tapahtui jotain marihuanaan, masturbointiin tai vastaavaan liittyvää tai soi räppi. Kaipa tämä menee filmejä McDonalds-tyylillä nauttiville teineille, joille ei ole laajemman katselun puutteessa pystynyt muodostumaan kontrastia ja jotka diggailevat kaikesta coolista.
29.6. Oblomov (1980) (DVD)
Pitäisi olla jo tekemässä ruokaa, koska tervetuloa kiireeseen, mutta kirjoitan nyt nopeasti vielä, että vaikka tässä neukkuleffassa oli ajatusta, oli reilusti yli kahden tunnin kesto aivan liikaa, eikä jossain välissä filmi tuntunut oikeasti etenevän yhtään mihinkään. Äijä elää nukkuen, mässäillen ja dokaillen, ja tämän vanha lapsuudenystävä tulee laittamaan tämän asioita järjestykseen ja herättämään häntä elämään. Yritys kymmenen, mutta lopputuloksesta voi lukea, ettei vanha koira opi uusia temppuja, vaikka innostuisikin ajatuksestaan jättää paska elämänsä ja karata seitsemälle merelle. Piirroskuvat ja etenkin lopun kraanaotos juoksevasta pojasta ovat hienoja.
30.6. Elokuvateatteri ennen ja nyt (1929) (PC)
Katsoin vielä aamulla Rafael Weckströmin oikeastaan oikein hauskan ja mielenkiintoisen lyhärin, joka opettaa elokuvakoneen hoitajia olemaan vastuullisia työssään. Koska olen jo melkein sen keston verran aikataulustani myöhässä, toivotan hyvää maailmanloppua ja sammutan koneen. Mukavaa matkaa tuntemattomaan!
