En jaksa pitää sen suurempaa esipuhetta. Kuva puhukoon puolestaan.
27.7.2020: Olipa kerran … Sergio Leone (2018)
Ennio Morriconen muistoa kunnioittaen Yle Areena lisäsi katalogiinsa muutaman vuoden takaisen dokumentin mestariohjaaja Sergio Leonesta. Morriconen ja Leonen yhteistyö alkoi jo 60-luvulla ja kesti aina Leonen kuolemaan asti. Dokumentti ei suinkaan ruodi heidän poikkeuksellista suhdettaan sen enempää, mutta käsittelee Leonen filmografian suhteellisen kattavasti. Sen myötä myös westernkärpänen puraisee pahaa aavistamatonta, jonka vuoksi spagettia lienee pakko maistella lähitulevaisuudessa.
Dokumentti jättää kertomatta Leonen osuuden 70-luvun Terence Hillin Nobody-komedioihin. Näinpä siis, kokeneemmalle tietäjälle vajaan tunnin mittainen infopläjäys ei juurikaan sisällä uutta tietoa.
27.7.2020: Kätketty linnake (1958)
Akira Kurosawan seikkailua huokuvaa tarinaa on pidetty inspiraationa lukuisille Hollywood-klassikoille. Ironisesti Kätketty linnake nyysii ideansa niin ikään vanhanliiton Hollywoodin westerneistä. Juonessa kaksi rosvoa päätyvät kullankiilto silmissä metsästämään aarretta ja kuljettavat mukanaan prinsessaa. Ei ole mikään sattuma, että elokuvan roistot sekä prinsessa on nähty Tähtien sodan suurena innoittajana. Itse audiovisuaalinen puoli lienee toiminut enemmän modernin länkkärin, ja etenkin spagettiwesternin tienviittana.
Yli kahden tunnin kesto ei missään kohtaa tunnu laahaavalta, koska asioita tapahtuu jatkuvasti. Näin homma pysyy kiinnostavana loppukuviin asti. Omissa kirjoissani Kätketty linnake nousee Kurosawan viihdyttävimpien leffojen kastiin.
27.7.2020: Street Kings (2008)
Ajattelinpa katsoa vielä jotain niin sanotusti, helppoa, maanantain päätteeksi. Ikävä kyllä Street Kings osoittautui varsin paskaksi leffaksi.
Tässä tylsässä stoorissa poliisia esittävä Keanu Reeves on menettänyt vaimonsa onnettomuudessa, ja tästä syystä hän on alkoholisoitunut. Poliisipäällikköä näyttelevä Forest Whitaker tiedostaa olevansa liian hyvä, vetäen roolinsa pelkillä huulilla näytellen.
Sikäli olematon potentiaali nakataan vaivattomasti roskikseen, kun poliisiväkivaltaa ja korruptiota tutkiva pätkä ei jaksa kiinnostaa, vaikka sen teemoissa on nykyhetkeenkin sopivia juttuja ja krapulan tuoksua.
28.7.2020: Puhallettu 60 sekunnissa (2000)
Tuskastuttavan ylipitkässä 70-luvun kaahailuklassikon uusintaversiossa Nicolas Cage ei jaksa edes yrittää. Tosiaan ohjaajan versio kestää miltei kaksi tuntia, joka on tällaiselle toimintaleffalle aivan liian pitkä aika. Juonessa eläköitynyt autovaras, eli Cage, pakotetaan takaisin hommiin, koska velipoika on mennyt töpeksimään jonkun brittiläisen rikollispomon bisnekset. Alkaa tavallaan ihan kutkuttava autovarkauksien sarja, jossa Cage kasaa ympärilleen huippuosaajien ryhmän, johon kuuluu muun muassa törkeän vittumainen Vinnie Jones sekä koristeeksi mukaan otettu Angelina Jolie.
Loppua kohden kaahailu alkaa saada jo kalkkunapiirteitä, kun ohjaaja kokee tarpeelliseksi leikata jokaisessa ajokohtauksessa ainakin kymmenen kertaa kuvaan, jossa Cage painaa poljinta ja vaihtaa vaihdetta.
Ehdin jo totaalisesti unohtaa, että elokuvassa nähdään myös Robert Duvall, joka on aivan liian hyvä tällaiseen roskaan.
Kaasutellaan keskiviikkoon!
29.7.2020: Kaksi puoliaikaa helvetissä (1961)
Yle Teeman vuoden kulttuuriteko lienee tässä! Kaksi puoli aikaa helvetissä on nähty heidän mukaansa Suomen televisiossa vain kerran. Sekin vuonna 1970!
Toveri kurkkuharja tästä omassa tekstissään kertoikin lähes kaiken oleellisen. Joten mitäpä niitä kertaamaan. Kaksi puoliaikaa helvetissä on todellinen klassikko, joka on tosiaan toiminut esikuvana muun muassa sille amerikkalaiselle elokuvalle, jossa Sylvester Stallone esittää jalkapallomaalivahtia keskitysleirillä.
Mutta huomasin tosiaan oikeasti jännittäväni tämän Zoltán Fábrin alkuperäisen filmin aikana. Uskomattoman hyvin rytmitetty tarina on samaan aikaan koskettava, ahdistava, pelottava, hauska ja ajatuksia herättävä kuvaus vapaudesta ja sen puuteesta. Sanomattakin selvää, ettei loppua voi hehkuttaa liiaksi. Toisin kuin amerikkalaiseen tapaan, se pistää pohtimaan ja sitä ei voi niellä pureskelematta. Sehän on vain jalkapalloa.
29.7.2020: Hitman (2007)
Kevyttä keskiviikkoillan viihdettä tarjoileva Hitman on sopivan lyhyt, jotta sen jaksaa katsoa loppuun. Juoni sikäli on täysi sivuseikka, enkä sen paremmin oikeastaan tunne pelisarjaa, johon elokuva perustuu. Leffa pääsee yllättämään väkivallalla, alastomuudella ja kiroilulla, vaikka tuollaiset seikat eivät enää yli kolmekymppisen mielestä tee katselukokemuksesta parempaa.
Erään ystäväni mielestä tämä on kelpo pätkä, mutta toveri kurkkuharjan mukaan melkoinen pohjanoteeraus. Taidan itse kuulua näiden mielipiteiden välimaastoon.
Kaasutellaan pois keskiviikosta!
30.7.2020: Gone Baby Gone (2007)
Ben Affleckin esikoisohjaus on edelleen herran paras ohjaus. Gone Baby Gone esittää vanhemmille moraalikysymyksiä, jotka ymmärrän isänä vielä paremmin. Affleckin veljeksistä nuorempi esittää dekkaria, joka palkataan etsimään kadonnutta tyttöä Bostonin valkoisen roskasakin seasta. Melko varhaisessa vaiheessa käy ilmi, ettei kadonneen tytön äiti ole puhdas pulmunen. Hän tavoittelee lähinnä julkisuutta lapsensa katoamisella, eikä lopulta mikään ole miltä näyttää.
Hyvin kasassa pysyvä tarina todistaa Affleckin osaavan ohjata tällaista koukuttavaa dekkaria, jonka loppuratkaisu on melko ilmeinen, mutta niitä moraalisia kysymyksiä antava. Aivan viimeiset kuvat jättävät aidosti pahan mielen, joka saa miettimään omaa arvomaailmaansa. Elämme hyvin sairaassa maailmassa.
31.7.2020: Samuraimiekka (1962)
Toshirô Mifune juopottelee, huijaa rahaa ja rähisee kunniasta. Tässä Yojimbon kepeässä jatko-osassa on havaittavissa kaikki tunnusomaiset merkit, joista Kurosawan mustavalkoiset samuraileffat ovat tunnettuja. Tähän saumaan en keksi mitään muuta kuin tällaisen populistisen puujalan. Anteeksi.
31.7.2020: Yövartio (1995)
Juuri ennen lopullista läpimurtoaan Pierce Brosnan teki vielä yhden huikean b-luokan toimintapätkän, joka on näemmä jatko-osa jollekin toiselle tv-leffalle.
Tämähän ei menoa haittaa, kun agenttia esittävä Brosnan päätyy selvittämään Rembrandtin Yövartio-maalauksen varastamista. Tekevälle sattuu, ja Brosnan muun muassa ruinaa valkoisissa boksereissa panoa naispuoliselta agenttikollegaltaan. Yhdessä leffan parhaassa kohdassa pahis ajaa autolla päin puhelinkoppia, josta siellä puhelua soittamassa ollut nainen lentää tuhannen volttia pitkin Hongkongin katuja. Lopussa koko juoni paljastuu Pohjois-Korean ydinaseohjelmaksi, jossa ei säästytä paskalta näyttäviltä räjähdyksiltä.
DVD:n kansitaide ja Brosnanin viikset ansaitsee papukaijamerkin.
La la lauantai!
1.8.2020: Nouseva aurinko (1993)
Sekavasti käynnistyvä Nouseva aurinko paranee rutkasti, kun Sean Connery tulee ruutuun kertomaan japanilaisesta tapakulttuurista. Prostituoidun murhaa ratkovat Snipes ja Connery pelaavat yllättävän hyvin yhteen, ja mysteeri on tarpeeksi koukuttava, jotta sitä jaksaa seurata. Reilu kahden tunnin kestokaan ei tunnu järin liioitellulta, kun muun muassa hapankorppuna tunnettu Cary-Hiroyuki Tagawa kiukuttelee, harrastaa kimppakivaa ja ajaa punaisella ”Ferrarilla”. Menossa mukana myös turhat roolit tekevät koiramme, Steve Buscemi ja Harvey Keitel.
2.8.2020: Hero (2002)
Jet Lin tähdittämä Hero on kaksiteräinen miekka. Tavallaan nautin sen upeasta audiovisuaalisesta annista, joka on karkkia silmille ja kaunista musiikkia korville. Kuitenkin tiedostan sen edustavan uutta kiinalaista elokuvaa, joka rajoittaa tekijänsä tekemään pelkästään historiallisia tarinoita kunniasta ja muista valtiota miellyttävistä asioista.
Jälkimmäisestä seikasta huolimatta tarinassa on todella hyvä tunnelma, joka korostuu kunnon liitely-kung funa yhdistyen vertaansa vailla oleviin miekkabalettikohtauksiin. Maalauksellinen värimaailma on pennin velkaa Kurosawan Ran-filmille, mutta toimii sen verran hyvin, että sen voinee antaa anteeksi. Yllättävän lyhyeksi kursittu leffa jaksaa siis pitää kiinnostuksensa aina loppuun asti.
Vertauksena voisi vielä todeta, että Hero on rutkasti parempi kuin pari vuotta ennen sitä ilmestynyt Ang Leen liitelyn paskakimara Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme.
Nyt liidän takaisin helvettiin!
