9.11. God Exists, Her Name Is Petrunija (2019) (Teatteri/DCP)
Tulipahan katseltua sitten ensimmäistä kertaa nämä kaikki kolme LUX-elokuvaa ja yllättävän positiivisen fiiliksen jättivät, vaikka pelkäsin kyseessä olevan likainen trio tekotaiteellista, kaavamaista ja sovinnaista R&A-draamaa. Multiglobaali tuotanto kuvaa naisen tosiasiallista asemaa Makedoniassa, josta Titon aika ei vanhoillisia asenteita onnistunut siivoamaan. Vanhaksipiiaksi jäänyt ja vanhempiensa kera elävä työtön historioitsija Petrunija vittuuntuu ympärillään vallitsevaan sovinismiin ja nappaa hetken mielijohteessa ristin paikallisten äijien omituisessa (mutta onneksi vailla epäuskottavaa alleviivausta selitetyssä) ortodoksisessa rituaalissa, minkä jälkeen saa niskoilleen ihmisten raivon kasvattajistaan poliiseihin ja kirkkoon, puhumattakaan miehisistä kanssakisailijoistaan. Pieni tapahtuma toimii kipinänä valloilleen pääsevälle vihalle, jonka kautta tarkastellaan pinnan alla piileviä yhteiskuntarakenteita misogyniasta kehnoon palkkatasoon ja muuhunkin. Tunnelma on uhkaava, mutta periaatteellisen rohkeuden voittaessa toivoa antava, eikä uskonnollinen reliikki lopulta toimi kuin symboliikkana murrettaville patriarkaalisille arvoille. Kaiken kaikkiaan raina jätti olo vaikuttuneeksi.
9.11. Cold Case Hammarskjöld (2019) (Teatteri/DCP)
LUXit jatkuivat toisessa hyvin kansainvälisessä tuotannossa, jossa dokumentaristi Mads Brügger penkoo lentokoneturmassa Kongossa 1960-luvulla kuolleen YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin tapausta. Hammarskjöld esitetään vastarannankiiskenä ja oikeudenmukaisuuteen aidosti uskovana ihmisenä, josta muut mahtitekijät luonnollisesti halusivat bisneksiä haittaavana pahanilmanlintuna päästä eroon. Murhaksi oletettua hengenmenoa ei koskaan selvitetty ja Brüggerin kokoama aineisto antaa hyvät syyt uskoa kansainväliseen salaliittoon, johon alkaa sekoittua lisää kylmääviä aineksia salaiseen organisaatioon kuuluneen palkkasotilaan (joka tosin pohjautuu vain tämän omaan sanaan) väittäessä näiden levittäneen systemaattisesti mustien keskuuteen AIDSia. Brüggerin laimea ja vaivaannuttava käsitys huumorista tähtäilee laskiämpärin sisällöllään muuten mielenkiintoista dokumenttia, muttei onneksi osu maaliin .
10.11. El reino (2018) (Teatteri/DCP)
Viimeinen LUX-leffa oli setin ainut viimevuotinen eikä ihan yhtä kova kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta tuli esitettyä sopivasti Espanjan vaalipäivänä. Maan poliittisesta korruptiosta kertovan trillerin panokset alkavat hiljalleen koveta, lopulta jopa hengen ollessa pelissä ja jännitteen kiristyessä tämän mukaisesti. Ihan kiva näytös kaikin puolin, ainakin teatterissa koettuna.
Petrunija näkyy LUXit voittaneen, joka kuulostaa ihan sopivalle tulokselle.
12.11. Cabiria (1914) (PC/YouTube)
Klassikkoa ja vanhaa italialaista mykkäpaatosta, joka tuli katsottua töissä Tubesta parissa rupeamassa hiljaisempien hetkien lomassa. Hienoimmat jaksot ovat Moolokin temppeli, unikohtaus ja loppu, mutta paljon tylsää mahtuu näiden väliin. Lavastus ainakin on megalomaanista.
12.11. Life of an American Fireman (1903) (PC/YouTube)
Palomiesten elämää kuvaava lyhäri.
13.11. Matilda ja lasten kapina (1996) (Teatteri/35 mm)
Danny DeViton lastenelokuvasta pitäisi pitää, koska siinä opitaan humaaneja arvoja elämästä ja kerrotaan, ettei tyrannia tai huijaaminen kannata. Skidit näkevät totuuden tyhmiä aikuisia herkemmin ja kaatavat lopussa koulunsa diktatuurin parhaiden vallankumouksellisten tapaan. Miksi muuten myös tässä (vrt. esim Silta salaiseen maahan) erityistenava saa ystäväkseen yksinäisen, nuoren ja nätin opettajattaren? Nauroin muuten jopa yhden kerran jonkun televisiokisaparodian aikana. Jollet ärsyynny kaiken maailman paskasta, kuten lapsia leteistä heittelevästä maskuliinisesta ja univormuun pukeutuvasta naisreksistä tai ylipäätään Roald Dahlin maailmasta (mielenkiintoisinta tyypissä lienee se, että hän toimi ennen kirjailijanuraansa hävittäjälentäjänä…. hmm…) varmasti ihastut myös Matildaan.
