Voi voi voi tätä elämää. Muistan ne ajat arviolta 12 vuotta sitten, kun löysin Sörnäisistä Pienen leffakaupan ja aloittelevana filmihulluna innostuin kovin paikan laajasta kauhuvalikoimasta. Tuolloin tuntui luontevalta aloittaa niistä mieltä kutkuttaneista mainstreamimmista nimikkeistä ja olisiko ollut peräti ensimmäinen ostosreissu, jolloin mukaani lähti suomalainen DVD Halloween 4:stä. Vähän myöhemmin ostin hyllyyni myös saman sarjan vitososan. Pääsin katsomaan molemmat ensi kertaa alkuperäisellä kielellä (aiemmin olin vilkuillut niistä kersana välähdyksiä taloyhtiössämme näkyneen kaapelikanava RTL2:n kautta, saksaksi dubattuina, kuinkas muuten), totesin ne huonoiksi ja eräässä vaiheessa hyllyä karsiessani luovuin niistä samassa paikassa halpaan hintaan.
Nyt, pyhäinpäivän lähestyessä, kauhuluuta alkaa kutittaa ja laadin lokakuun pimeiksi, kurpitsalyhdyn valaisemien iltojeni iloksi perinteisen 31 elokuvaa kattavan, aiheeseen sopivan listan. Myös teemailta, vampyyrileffoista koostuva Verikekkerit olisi hyvä pitää – viime vuonna taisin katsoa näissä merkeissä kaikki Phantasmit, sitä edellisenä pidin Poltergeist-illan (Kummitustalokutsut), jossa oli tarjolla ehtoollisen ja originaalin jatko-osien ohella neukkulainen, ugandalainen ja mikä lie pakistanilainen (?) Poltergeist. Hauskinta rupeamassa kakkosen tequila-madon lisäksi olivat paikalle houkutellun siskoni reaktiot kera sen, että lopulta onnistuin manipuloimaan hänet olemaan paikalla koko maratonin ajan – ”katso nyt edes vielä seuraava?”
Kaiken tämän häslingin ohessa alkoi mieleni kaivata jälleen Halloween-sarjan pariin. Koska osat 1-3 (siis ne aidosti näkemisen arvoiset) oli katsottu jo monta kertaa ja kaikki jatkikset (myös se, missä Busta Rhymes potkii Michael Myersia päähän…) sekä uusinnat nekin kertaalleen, naksahti päässäni jokin perverssisti vinoon ja aloin haikailla osien neljä ja viisi pariin pitkästä aekaa.
Järkytykseni oli suuri Huuto.nettiä selatessani: näistä elokuvista, tai ainakin niiden suomijulkaisuista, on hinnoista päätellen muka tullut tässä välissä jotain harvinaisuuksia! Jotain tämän tapaista antoi ymmärtää myös britti-Amazon, jossa juuri nämä jaksot olivat melko hinnoissaan, lukuun ottamatta paria edukkaampaa kappaletta, joista pulitin lopulta kiltisti postikuluineen 18 euroa. Pääseepähän taas kiroamaan omaa rahankäyttöään tajutessaan, millaista lehmäntorttua sitä taas tuli pöytäänsä tilattua.
Mitä tästä opimme? Ole kunnon keräilijämaterialisti ja anna kauniin kokoelmasi haalia pölyä hyllyssäsi yli vuosikymmenten: saatat vielä joku päivä olla tästä kiitollinen. Nyt ei muuta kuin ugh ja aamen plus parit pätkikset bonukseksi kehiin.
31.8. Orion’s Loop (1981) (YouTube)
Ensimmäinen, kauniisti nimetty leffa vaeltamasta palattuani oli kuin olikin neukku-scifiä – liekö innoittajani ollut kirkas tähtitaivas, jota etenkin paluumatkan välietapilla Tornion leirintäalueella pysähdyin pitemmäksi aikaa valosaasteen läpi ihailemaan? Itse elokuva sisälsi liikaa tylsiä jaksoja, vaikka niiden ohelle myös rasvaista kalkkunankoipea. Neuvostoliittoa kosmonautteineen kehutaan maailmalla saakka ja ulkoavaruuden pirut halaavat ihmisiä hengiltä. Erikoistehosteet ovat sitä tasoa, jota ei soisi näkevänsä valtion liki rajattomasti tukeman elokuvateollisuuden töissä – ja juuri siksi ne niin hauskoja ovatkin.
31.8. Blood Tea and Red String (2006) (YouTube)
Tämä jäi itseltäni väliin WHS-Teatteri Unionin surrealismi-sarjassa. Tyttö päätyy omituiseen satumaahan, jossa jonkinlaiset röyhelökauluksiin pukeutuneet rotat kidnappaavat hänet bakkanaaleihinsa, joissa pelataan korttia merkitsemättömillä pahvinpaloilla ja särpitään verta posliinimukeista. Kaikki tämä on toteutettu nukkeanimaationa, jonka sulavuus ja näyttävyys hivelee silmää. Tylsemmistä ja hieman lapsenomaisemmista hetkistään huolimatta niin kolkkoa ja erikoista menoa, että tuo ajoittain mieleen mestari Jan Svankmajerin.
1.9. Adele ei ole vielä syönyt (1978) (PC)
Oldrich Lipský kuulostaa nimeltä jota kannattaa vältellä todenteolla, mutta tämän eriskummallinen, jonnekin vuosisadan alkuun sijoittuva surrealismipätkä on suorastaan hieno, melkeinpä säkenöivä teos. Amerikkalainen mestarisalapoliisi lähtee Tsekkoslovakiaan selvittämään tapausta, johon liittyvät vahvasti valtava lihansyöjäkasvi ja pollarin kuolleeksi luulema arkkivihollinen. Mahtavan parodian aikana saa nauraa ja mielikuvitus on laukannut lastenhuoneen keinuhevosta ketterämmin. Tarjoilija, lisää samaa sotkua!
2.9. Shadow Hunters (1972) (PC)
Mainiota viihdettä oleva cambara-iloittelu, jossa ei ole järjen tolkkua, mutta jonka epäsovinnaisten 90 minuutin aikana roiskuu veri ja heiluvat tissit. Kolme roninia mutristelee huuliaan ja teräaseet kalisevat, oikeastaan muuta en enää tässä välissä juonesta tai muustakaan sisällöstä muista. Toisin sanoen tärkeähkö elokuva, jonka jatko-osa meni siltä istumalta katselulistalle.
3.9. A Black Veil for Lisa (1968) (PC)
Varhainen ja lopulta merkityksetön giallo, jossa on kierosilmäinen lihava mies ja enemmän rikollista juonittelua kuin aitoa italotrillerin kaavaa. Katsoin leffan mökillä iltapuhteikseni, enkä oikeastaan enää muista tästäkään sen suurempia. Näiden elokuvien parissa vietetty aika tuntuu välillä olevan rajallisen elämänsä kannalta todella tärkeää: no, ainakin viihdyin kymmenen kertaa paremmin, kuin keskivertokansalaiselle markkinoidun ”laatu-Hollywoodin” ääressä…
