Parhaat ideat syntyvät tyhmistä päähänpistoista. Niin syntyi tämäkin Pääsiäisen kiirastulimainen Helvetin näytelmät, jota jotkut idiootit kutsuvat Robert Langdon trilogiaksi. Toiset tuntevat sen Ron Howardin ja Tom Hanksin Dan Brown -filmatisointeina. Toisille asia ei soita Vatikaaninen kelloja laisinkaan. Allekirjoittaneelle tämä pyhä kolminaisuus edustaa elokuvana tasapaksun tylsää symbolien kanssa kikkailua. Asiasta eteenpäin, koska tästä alkaa matka läpi… Jatka lukemista Tuhlaajapojan paluu osa 2 – Koodia rikkomassa pääsiäisen matka Ruskeaan Helvettiin
Tuhlaajapojan paluu
Koska olen vittumainen ja vähän ehkä mulkkukin mieheksi, en jatka Kuvaputken zinessä. Sen sijaan palautan plokin sille ansaitsemalleen tympeälle formaatille, jossa ei säästellä kirjoitusvirheitä eikä giffejä. Hengitystä tässä on jouduttu pidättämään aivan liian kauan, mutta mitään muuta ei sitten enää pidätetäkään. Tässä tulee kaikkien aikojen comebackin ensimmäinen osa! Ikävä kyllä ploki on vielä hiukan sotkuinen,… Jatka lukemista Tuhlaajapojan paluu
Kuvaputki nro 1/2022
Sisälmykset: Pääkirjoitus tai jokusellainen.. Kuvaputken syntymäpäiväkutsut Tumpun Kotiteatteri Suoratoistosaatana Minun täytyy palauttaa levyjä Maailman ympäri 30 päivässä Aasiaan markkinoilla Kauhun riivaamat Sienen muotoisen pilven alla Marttakerho kokoontuu Pimeyden tango: Törhötön Tumpun Peliluola: Kauhua etsimässä Kuvaputken virallinen soittolista Sarjakuva: Kuviskerho sikailee PÄÄKIRJOITUS TAI JOKU SELLAINEN… Vuonna 2006 liityin Leffatykki.com -nimiselle sivustolle. Tämän jälkeen löysin listauksiin perustuvan… Jatka lukemista Kuvaputki nro 1/2022
Poliittisen korrektiuden asialla jo maaliskuusta 2019 – Kuvaputki: The Final Chapter
Darkness – pimeys (2002)Isoon espanjalaiseen kummitustaloon muuttanut jenkkiperhe (pitäähän katsojan voida toki samaistua hahmoihin) alkaa murentua kliseiden keskellä, aurinkolasipäisten mummojen astellessa alas taulun raameilta, lapsikummitusten toljottaessa olohuoneen perältä ja kaiken taustalta löytyessä maailmankaaokseen tähtäävä satanistijuoni – vähän kuten nykyisten vaihtoehtomeditaattorien aatoksissa. Juonenkäänteet haistaa kilometrien päästä ja efektit ovat rumia, mutta jostain syystä suurimmilta vitutuksilta vältyttiin,… Jatka lukemista Poliittisen korrektiuden asialla jo maaliskuusta 2019 – Kuvaputki: The Final Chapter
Kirjoitusvirheiden kokous
En ole vähään aikaan muistanut mainita, että teen lukuisia kirjoitusvirheitä tai vähintään ajatuskatkonaista tekstiä teidän ratoksenne. Nyt kuitenkin päästän teidät pälkähästä ja siirrytään eteenpäin, kohti aavaa ja tuntematonta päiväkirjaa ja tulevia kirjoituserheitä. Elokuvia on jälleen kerran katseltu. Niistä lisää nyt heti! 31.1.2022: Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia (1995) Ville Haapasalon läpimurtoelokuvassa jotkut venäläiset sikailijat lähtevät metsästysretkelle, jossa… Jatka lukemista Kirjoitusvirheiden kokous
Kuvaputken seminaari
”From this day forward you will also be known as Monwhooper Tame” -Wu-Tang Clanin nimigeneraattori Jatketaan samalla mallilla kuin viimeksi, että tähän kirjoittamiseen saisi vielä innon takaisin. Ei oikolukua tai syviä ajatuksia. Ei oikolukua. Soi Cowboy (2008) Joku ylipainoinen mölli hengailee Thaimaassa. Pikkuvaimo murjottaa nurkassa ja itkee panon jälkeen, eikä äijänkään elämä tunnu olevan yhtään… Jatka lukemista Kuvaputken seminaari
Tumppumiehen tuplajättipotti!
Yritän pysyä negatiivisena, vaikka kaikki muut tuntuvat olevan liiankin positiivisia. Onneksi minulla on ollut piikki lihassa. Jatketaan kuitenkin tämän kryptan kautta kohti elokuvakatseluita, joita on luvassa tuttuun ja turhaan tapaan (kuitenkin ikävän vähän). 24.1.2022: Starred Up (2013) Jack O’Connellin esittämä nuorisorikollinen passitetaan aikuisten oikeaan vankilaan, jossa hänen tiilenpäitä vuosia lukenut isänsä odottaa häntä. Starred Up… Jatka lukemista Tumppumiehen tuplajättipotti!
Kappale kauneinta Suomea – Kuvaputken sinivalkoinen vaellus, osa ano
Valta kuuluu kansalle, jyrähtää kiiltävää ruskeasilmää seuraava lauma möllejä välittämättä siitä, että suurin osa kansaa pitää heidän agendaansa hourulakamana. Sen kunniaksi on hyvä julkaista sinivalkoisen taipaleemme toinen satsi, jonka katsoin maratonhengessä tuossa parisen viikkoa takapakkia. Aurora (2019) Joku väitti Auroran olevan hyvä elokuva. Tai itse asiassa jotkut. Olisikin erityisen mielenkiintoista kuulla perusteluita tälle väitteelle. Suhtauduin… Jatka lukemista Kappale kauneinta Suomea – Kuvaputken sinivalkoinen vaellus, osa ano
Ajastani jäljessä
Olen katsellut tänä vuonna lähemmäs kuusikymmentä elokuvaa, mutten ole kirjoittanut vielä yhdestäkään. Vilkaistaan siis pika-pikaa (”Pica! Pica! PICATCHU!”) mistä tässä nyt taas kerran todella on ollut kyse. Linnunradan käsikirja liftareille (2005)Delfiinit häipyvät avaruuteen, sillä maapallo jyrätään galaksien välisen pikatien edestä. Huonoa huumoria sisältävä tieteiskomedia ei ole katselukelvoton, mihin saattoi vaikuttaa myös se, että puolitorkuin sen… Jatka lukemista Ajastani jäljessä
Paholaisen ruoskan vallassa – Matkalla valtameren yli
Ei esipuhetta eikä mitään muutakaan. Kertokoon gif enemmän kuin tuhat kirjoitusvirhettä. 17.1.2022: The Whip and the Body (1963) Christopher Lee esittää ruoskivaa ”paronia”, joka palaa tuhlaajapojan tavoin takaisin Italialaiseen linnaan, joka näkyy liki jokaisessa Mario Bavan elokuvassa. Sitten Lee ruoskii jotain naista selkään rannalla ja kuristuu samana iltana verhoon, vaikka elokuvantekijät väittävät kummituksen puukottaneen häntä.… Jatka lukemista Paholaisen ruoskan vallassa – Matkalla valtameren yli