Toveri Kurkkuharjan innoittamana päätin viettää dokumenttipainotteisen viikon, jonka ohjelmiston olen omakätisesti ja huolettomasti valinnut eri suoratoistojen sekä fyysisen median tarjoamista antimista. Kattaukseen lukeutuu dokkareita, jotka syystä tai toisesta kiinnostavat allekirjoittanutta liian paljon. VETTÄHÄN SE VAAN ON 8.3.2021: Be Water (2020) Bruce Leen elämä, elokuvat ja kuolema ovat puhki kaluttuja aiheita, mutta aina vain jostain tulee uusi… Jatka lukemista Dogumentointia

Kuvaputki toivottaa lukijoilleen hauskaa naistenpäivää tänään maanantaina 8. maaliskuuta 2021! Palkkaorjuuden takia asiaa päästään juhlistamaan pienellä maratonilla hamassa tulevaisuudessa, jos Kali sen meille suo.

Tässä alkaa olla yksi, jos toinenkin mutteri irti. Pää lyö sen verran tyhjää, ettei siihen saa taottua edes vasaralla järkeä. Muuttorumban vuoksi leffojen katselu on jäänyt totaalisen taka-alalle. Enkä ole ollenkaan varma, saadaanko teille huonot lukijat kuvia vielä mistään olohuoneesta tai pelihuoneesta viikkoihin. Lupaan kuitenkin jatkaa leffojen parissa, sillä ne kuitenkin vievät ajatukset muualle kuin… Jatka lukemista Ruuvit löysällä

Jack Londonin omaelämäkerta Viinamäen mies, joka julkaistiin Suomessa aiemmin hauskemmalla nimellä ja kansikuvalla tittelillä Tuliliemen tuttavana, oli helmikuun ensimmäinen loppuun lukemani kirja. Tässä teoksessa London rähisee siitä, että liberaalina ihmisenä äänesti naisten äänioikeuden puolesta siksi, että nämä julistaisivat hänen alkoholismiaan kontrolloivan kieltolain. Avaavan luvun jälkeen London kertoo toimistaan pirun kusen parissa, aloittaen ensimmäisestä kännistään viiden… Jatka lukemista Painettua sanaa

Kuussa asuu jänis, joka nuijii mochitaikinaa. Sain viimein katseltua YouTubesta Jim Morrison -leffan HWY: An American Pastoral (1969), jossa oli kamala kuvanlaatu, heikko ääni ja kaiken huippuna aikajana ruudun alalaidassa. Sikäli pieni hinta siitä, että tämän avantgarde-haahuilun näkeminen lienee muuten haastavaa. Sitä en tiedä mitä tästä kokemuksesta sitten kostuin, muuta kuin että voin nyt sanoa… Jatka lukemista Palapilipalipilotitpelin parissa

Sain kaveriltani lahjaksi joitakin vuosia sitten hänen Viron-matkansa tuliaisina suklaalevyn. Sotsialismi aegiksi nimetty levy sai pölyttyä videohyllyni kulmalla koristeena suht pitkän tovin, ennen kuin tein päätökseni testata, miltä tuo Eestin serkku oikein maistuu. Vielä jännittävämmäksi herkkuhetken tekee se, että käsityöksi mainostetun suklaan käärepaperi kertoo parasta ennen -päivän mennee huhtikuun 10. vuonna 2019. Levyn takapuolelta löytyy… Jatka lukemista Sosialismi aeg – Kuvaputken karkkipäivä

Muuttopuuhat tässä alkavat olla täydessä tohinassa, ja tämän julkaisun aikaan olemme perheen kanssa asettuneet uuteen uskomattomaan kotiimme. Leffojen merkeissä mennään silti tämäkin päivitys, sillä allekirjoittanut pakenee todellisuutta aina ajan salliessa. Aikaa on toki rajallisesti ja labyrinttiin astuminen on vaarallista puuhaa, jos sieltä ei löydä ulos? 22.2.2021: Verikosto (1998) Gary Daniels ja muutama muu jepari tappavat jonkun… Jatka lukemista Muuttuva labyrintti

DocPoint ja muut vastaavat siirtyvät verkkoon, mutta sehän ei estä elokuvafestivaaleja parhaassa järjestämästä, vaikka sitten parhaassa piraattihengessä. Dokumentteja on aina mielenkiintoista katsella – paitsi silloin, jos ne ovat kaksituntisia kyhäelmiä nuoren popparin äänenmurroksesta ja siitä, että kaikki jotka eivät pidä hänen taiteestaan ovat vain oikeasti kateellisia. Koska elokuvasarjojen kuratoiminen on sekin monesti melkein yhtä hauskaa… Jatka lukemista Dokumeskaliinifestivaalit 2021, osa 1

Vastaan jälleen kerran kaikista kapulakielellä toteutetuista jutuista, kirjoitusasun puutteellisuudesta ja leipätekstin nälkälakosta. Joten tämä on ihmisen tuoli väärinpäin, uusi viikko ja samat kujeet. Ottakaa hyvä asento ja istukaa alas, koska tästä se lähtee. Pyöritään kohti seuraavaa ja sitä seuraavaa ja sitä lopettavaa. Koska viikko on ollut jollain tapaa poikkeuksellinen. Sen saanee aloittaa Hui Lai Lu.… Jatka lukemista Ilout nesimhi

Matkani videohelvetin lautturin kera kohti syvintä kadotusta jatkui pitkästä aikaa. Tällä kertaa luvassa oli muutama yllätyskasetti, joiden taustalla oleva tarina on seuraavanlainen. Joitakin vuosia sitten hellsinkiläinen, Fredrikinkadulla sijainnut sarjakuvakauppa Good Fellows lopetti toimintansa ja jätti putiikin tyhjennyksen yhteydessä läheisen roskapisteen viereen jätesäkillisen videokasetteja. Minäpä siis kipitin paikalle tärpistä saatuani onnesta soikeana ja haalin pienessä tihkusateessa… Jatka lukemista Matkalla videohelvettiin