Paskaisten elokuvakokemusten kerääminen jatkui parin kaverin tultua kämpilleni viettämään leffailtaa pitsan ja oluen parissa. Heitin ilmoille ehdotuksen, että voisimme katsoa pois alta japanilaisen Evil Dead Trap -trilogian – perustelin tätä toteamalla jo ensimmäisen osan pyöriessä, että tämä ajatus kumpusi ihan vain siitä, ettei näitä yksinkään haluaisi suorittaa ja jo ensimmäisen osan perusteella hinkua palata aiheeseen… Jatka lukemista Ehtoo Evil Dead -ansassa

Osa Kuvaputken kuvituskuvista näkyy tässä vastikään kadonneen! Lieneekö uudella osoitteella osansa tässä liemessä, mutta hieno homma joka tapauksessa, kiitos vain hyvin toimivalle WordPressille tästä yllätyksestä! Toisaalta istuneehan tuo jotenkin omalla tavallaan muuhun surisevaan ja kämäiseen laatuumme – muistat varmasti sen tunteen, kun television kuva silloin ennen muuttui lumisateeksi heti, kun yritit hiipiä eteisestä takaisin vastaanottimen… Jatka lukemista Kuvaputkesta, päivää! Harmageddon pala palalta

Nimimerkki Tumppi vastaa alla olevan blogin kaikista kasteluista, kirjotusvirheistä ja ajatuskatkoista. Eikä hän pahoittele mitään, koska hän tunnetusti käy keskusteluja itsensä kanssa itsenäisesti ja aiheettomasti. Joten toden totta Kuvaputken valtakunta on siirtynyt uuteen osoitteeseen, joka ei poista vanhoja jekkuja tai tarjoa uusia metkuja. Olen opetellut kuorimaan veriappelsiinia, joka ei liity tähän mitenkään. Ne toki maistuvat… Jatka lukemista Tarinoita veriappelsiinin kuorimisesta ja elokuvista K24

On jälleen aika kommentoida lyhyesti viimeaikaisia makuelämyksiäni elokuvakatseluitteni saralla. Mitäpä pieniä makupaloja mikrostamme siis tällä kertaa löytyy ja onko niiden yleinen laatu parasta ennen -päiväyksen jälkeistä X-troa vaiko pakastimeen tungettua gourmet-tasoista kotimoskaa, se selviää kohta. Tämä on muuten Kuvaputken 187 artikkeli. Bang bang. Casino Royale (1967) ja Älä kieltäydy kahdesti (1983) Tämä pakkaus sisälsi siis… Jatka lukemista Palasia mikrokosmoksesta

Kuvaputken uutena lohikäärmeenä ja hovinarrin sijaisena, huomioin aina lukijapalautteen. Viime viikolla mitä ilmeisimmin blogi aiheutti useammankin lukijan mielensyövereissä mielipahaa, jonka pyrin tällä viikolla korjaamaan, julkaisemalla oikeaoppisempaa, mutten mitenkään laadukkaampaa tekstiä elokuvista. Lupaan ja vannon, että en edelleenkään keskittymishäiriön vuoksi voi taata juonikuvausten olevan oikeita, mutta toivottavasti ne sentään viihdyttävät teitä paskapäitä humoristisilla anekdooteillaan. Roskaviikot jäävät… Jatka lukemista Virhe marginaalissa

“Kuvaputki vaihtoi tänään nimensä vanhasta laajakuva.comista uuteen, lyhyempään ja helpompaan Kuvaputki.orgiin. Luvassa samaa sikailua ja perseilyä kuin ennenkin, ainoastaan sillä erotuksella, etteivät ne arviolta kymmenen satunnaista lukijaamme saa enää vanhassa osoitteessa vastausta koputukseensa. Häh häh hää. Juhlan kunniaksi lupaan tarjota ensimmäiselle sitä pyytävälle ainakin oluen. Ehkä myös rommia.” -Kapteeni Kidd Punaparta

Kerään tähän nyt lyhyitä kommentteja viime aikoina katselemistani elokuvista, joista en saa mitään mielekkäämpääkään tekstiä aikaiseksi. Julkaisen jossain välissä ja aloitan alusta. Maailma pyörii. Species – Peto (1995)Jostain syystä ilmeisesti jonkinlaista kulttisuosiota nauttiva tieteistörky tuntuu samalta ysärin pleikkarigrafiikoita hyödyntävältä liukuhihnatuotannolta, joita myydään marketeissa kuuden pakkauksissa tarjouksella kaksi yhden hinnalla. Nainen karkaa laboratoriosta ja ryhtyy kuksimaan… Jatka lukemista Palapeliä kokoamassa

Say, would you like a chocolate covered pretzel? Brodie Bruce Sitten on pakko siirtyä asiaan, koska tässähän tulee muuten nälkä. Uusi viikko ja samat aikamatkan aiheuttamat päänsäryt ovat teidän vaivananne. Tiedoksenne myös se fiasko, että roskaviikon kootut siirtyy uuteen roomalaiseen lukuun. Ajanlaskun alusta asti olen tykännyt katsoa elokuvia, ja niitä katson edelleen. Mikään ei tule… Jatka lukemista Herra T:n loputon elokuvanälkä

Elokuvien katselu on monesti mielekkäämpää sarjatulituksena jonkin teeman ympärille kiedottuna. Tällä kertaa sain vekkulin ajatuksen ja luvassa on perjantai-illasta lauantain aamuyöhön kestänyt minimaraton, jonka keskiössä olivat kissat, nuo pienet, pörröiset hiiriloukut, joilla on tapana varoittamatta raapaista minua aina hetken niitä silitettyäni. Enemmittä sepustuksitta, antaa naukua! Ilta käynnistyi siinä yhdeksän jälkeen hernekeiton kiehahdettua ja saksalaisen, mutta… Jatka lukemista Kissojen yö

Kävin viimein käsiksi lukulistallani pitkään kummitelleen Marcel Proustin kirjasarjaan Kadonnutta aikaa etsimässä ja sain sen ensimmäisen osan, Swannin tie I: Combray loppuun. Tavoitteena olisi kaluta tuo järkäle tämän vuoden aikana tahdilla noin kirja per kuukausi, mutta jollei tyyli muutu radikaalisti muutaman opuksen jälkeen, saa nähdä miten tuosta projektista selviän. En nimittäin muista, milloin lukeminen viimeksi… Jatka lukemista Kadonneen ajan metsästäjät