Vuoden viimeiset katselut tai oikoluvusta riippuen kastelut ovat täällä. Kaikki loppuu aikanaan. Kuten myös tämä vuosi, jolloin saimme kokea koronaa, maskisuosituksia ja länsimaista kurjuutta. Saimme myös jotain hyvääkin. Blogi jatkuu vuoden loputtuakin, aina vain ja aina vain. Loputon sonnan haju ei haihdu, vaikken mitään haistakaan. Matkasimme Turkuun ja sieltä takaisin. Nyt asiaan ja haisevat jauhannat… Jatka lukemista Viimeistä viedään (”Kiri, kiri, kiri”)

Luin tuossa vuoden 2020 loppupuolella kaukolainalla kirjastoon saamani Turun Hengentieteen seuran (=kirjoittajan itsensä) vuonna 1974 julkaiseman kirjan Ufot, uskonto ja paholainen. Kirja edustanee, etenkin Juvekimin julkaisemien Musta magia 1 & 2 -näköispainosten varjossa, kirjoitushetken harvinaisinta Pekka Siitoin -tuotantoa. Tämän ohella opus erottuu valtakunnan johtajan julkaisuista myös sillä, ettei se ole kasa yhteen nidottuja monistuskoneen liuskoja,… Jatka lukemista Saatana kutsuu minua avaruuteen

Vuosi on tätä kirjoittaessa vaihtunut, mutta vastoin mieltäni kovasti kiehtovaa ajatusta en jätä sen päättäneitä katseluita raportoimatta, vaan yritän kaikesta huolimatta rustata niistä edes jokusen sanan tänne. Elokuvavuoden saldoni oli IMDb:n mukaan 818, johon lukuun tosin lasketaan myös katsellut lyhytfilmit, joita muuten riitti. Koska tässä alkaa tulemaan olo, että ajankäyttöä voisi yrittää priorisoida paremmin, lupaan… Jatka lukemista Vuoden 20×2:n viimeiset kiusaukset

Voin jo paremmin, vaikka olenkin edelleen sairaslomalla. Huomaan nimittäin väsyväni fyysisesti vielä hyvin herkästi, jonka seurauksena kylmä hiki puskee huokosista kuin roskainen tuulahdus kuolettavana jouluna. On kuitenkin aika kirjoittaa jälleen blogia, koska leffojen katselu on vaivattoman aivotonta puhuu pyhien aikaan. 21.12.2020: 15 minuuttia (2001) Takakireä Robert De Niro esittää poliisia, joka on median suosiossa ja antaa… Jatka lukemista Joulu on taas!

Jee, se oon nyt mä, toveri Kurkkuharja! Pitkä matka tuntemattomaan tuli tältä osin päätetyksi, jotta pystyisin toivottamaan hyviä pyhiä Kuvaputken uskollisille lukijoille. Koska olemme toimituksessamme jouluisalla päällä, luvataan jouluaattona 24.12. meteliä nostavalle elokuvataidetta sisältävää kovaa pakettia – ääntä siis kuuluville, jos uutta vuotta haluaa viettää hyllyni jämäleffojen parissa. Itse puolestani teen jo nyt uuden vuoden… Jatka lukemista Nuutipukin joulutervehdys

Niin se vain on mennyt, ettei maanantaina kadonneeksi julistettu toimittajamme Kurkkuharja ole paljoa katseluitaan Kuvaputken säännöllisen epäsäännölliseen viikkoraporttiin senttaillut. Sen sijaan saimme tietää selkeästi hänen tyylistään aineistoa pyörineen maanalaisella helvettikanavalla ATV-666 viimeisten kolmen viikon ajan. Kiitämme havainnon tehnyttä ja nopean rec-sormen omaavaa sihteeriämme Junnu Hall-Trumperia, jonka onnistui yöllisten näköisradiosessioittensa tiimellyksessä taltioida suurimman osan kyseistä materiaalia… Jatka lukemista Tapahtui viime jaksossa – haudasta nousee keskisormi

Roskaviikon kootut jää tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Ploki ei silti voi sammua, vaikka sen kirjoittaja joutuukin taistelemaan hyvinvointinsa puolesta. Viime viikon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olin huhujen mukaan kävellyt pitkin seiniä, etsiessäni ämpäriä vessasta. Muistan myös maanneeni kylpyhuoneen lattialla, koska vointi yksinkertaisesti ei ollut kovinkaan luksus. Nyt voin jo paremmin. Kuumetta ei ole tätä kirjoittaessa… Jatka lukemista Eristyksessä

Eihän tässä muutakaan voi. Roskaviikon kootut siirtyy jo kuudenteen osaansa. Tumppumies nousee haudastaan, ja matkustaa saappaiden ja spagetin kera preerialle, josta ei löydy pientä taloa. Sieltä kuitenkin löytyy lisää törkyä silmille, sillä lopettaminen tässä vaiheessa vuotta olisi mielenterveydelle haitallista ja hyvien tapojen vastaista. Nyt ammutaan kuudesti laukeavalla, eikä puhuta. Noudattakaa Tucon oppeja. 7.12.2020: The Last… Jatka lukemista Roskaviikon kootut osa VI: Tumppumies elää

Kuten hyvään roskaan sietääkin kuulua, ei se lopu, vaikka niin luvataan. Joten tämä on kliseitä noudattaen uusi alku. Mitäpä tällä viikolla sitten tarjoillaan. Ainakin lihaksia ja tissejä, hiekkaa ja sandaalia, barbaareita ja pimuja. Kuka tietää, mitä roskalaatikon pohjalta löytyy. Ehkä jotain herkullista. Pakotettu olkoon minun tarpeeni tapitella paskaa, jottei sinun tarvitse. Sitten pullistuneen verisuonen kautta… Jatka lukemista Roskaviikon kootut: Uusi alku

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kuten myös pahamaineinen Roskaviikon kootut -sarja. On tullut aika laittaa pillit roskapussiin ja pussi kiinni. Kiikutan sen vielä varmuuden vuoksi jätehuoneeseen, josta roskakuski kiikuttaa sen kaatopaikalle. Siellä se maatukoon iankaikkisesti. Paskomatta pidemmälle, sillä tällä viikolla käsittelyssä ovat erityisesti Shaw Brothersien unohdetut klassikot. Joskin yritän välttää kaikkia temppelien polttoja, ja keskittyä enemmän… Jatka lukemista Roskaviikon kootut: Viimeinen luku