Eikä täällä mitään historiaa ole! Vaikka päiväsi ovatkin luetut kuin päiväkirja.
Nyt palataan siis takaisin normaaliin. Tuhlaajapoika on palannut, ja voitte kutsua minua vaikka Tumpuksi. Isännän elkein törsään jälleen kaiken tähän alustukseen, joka ei sisällä mitään faktoja mistään eikä mistään muustakaan. Läpät sikseen, koska tässä tulee tuutti tumputusta.
2.5.2022: Host (2020)
Korona-aikana kuvatussa kauhuelokuvassa kuusi kaverusta päättävät järjestää spiritismi-istunnon Zoom-kokouksessa. He onnistuvat kuitenkin leikin varjolla tuomaan keskusteluun oikean demonin/pahanhengen, joka alkaa yksitellen piinata heitä. Vähän alle tunnin mittainen Host on kekseliällää idella ja edullisella budjetilla tehty kauhuelokuva, jonka näyttelijäsuoritukset ovat amatööritaustoista huolimatta laadukkaita. Toisin sanoen improvisaatiolle on jätetty tarpeeksi tilaa.
Muutaman säväyttävän säpäsähdyksen lisäksi elokuva tarjoilee hyvin pedatun tarinan, joka jaksaa pitää ottessaan aina viimeiseen kuvaan asti. Olen positiivisesti yllättynyt.
3.5.2022: Million Dollar Baby (2004)
Hapannaamainen Clint Eastwood alkaa vastahakoisesti valmentaa Hilary Swankin esittämää yli-ikäistä nyrkkeilijää kohti huippuottelua. Morgan Freeman tulee kertomaan takavasemmalta elämänviisauksia, jotka saavat kireän Eastwoodin tajumaan, että sukat voivat mennä rikki. Million Dollar Baby on siis taattua Clintiä, jossa tunteilu ja loppuratkaisu pistävät surun puseroon. Kokonaisuus on ohjaajansa uran tyylikkäimpiä draamaelokuvia, joka parissa viihtyy oikein mainiosti.
PIDÄ HIUKSISTASI KIINNI!
4.5.2022: These Final Hours (2013)
Kirjastosta poimittu These Final Hours on Night Visions -leimalla varustettu australialainen apokalyptinen elokuva, jossa suuri meteoriitti on isketynyt Atlantiin. Koko maapallon tuhoava kivenjärkäle aiheutttaa valtavan hyökyaallon, joka osuu kahdentoista tunnin kuluttua Australiaan asti. Nämä viimeiset tunnit lössi käyttää maailmanlopun orgioihin, joissa naiset heiluvat tissit paljaana, viinaa vedetään kaksin käsin ja niin edes. Samaan aikaan joku mölli yrittää etsiä jonkun tytön vanhempiä, kusifiltterin kuorruttuman Perthin miljöistä. Kaiken kaikkiaan meininki on ihan hyvää, mutta jokin elokuvassa silti mättää. En osaa tämän tarkemmin tätä kuvailla.
5.5.2022: Heräämisiä (1990)
Robin Williamsin esittämä ihmisiä vihaava lääkäri alkaa testata kokeellsita lääkettä potilaillaan saadakseen heidän aivokalvontulehduksen parantumaan. Koekaniiniksi valitaan Rober De Niron näyttelemä potilas, joka on ollut 30 vuotta niin sanotussa tiedottomassa tilassa. Aluksi kaikki menee hyvin. Pidempi kokeilu kuitenkin osoittaa, ettei lääke toimi ja De Niro alkaa vajota takaisin vihanneksi. Kunnon hyvän mielen filminä toimiva Heräämisiä on samaan aikaan koskettava ja hauska kuvaus periksiantamattomuudesta. Kokonaisuudessa on jotain hyvin samanlaista kuin esimerkiksi Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa. Hulluttelua koko rahan edestä.
6.5.2022: Samurai Marathon (2019)
Bernard Rosen ohjaamassa epookissa Danny Huston saapuu Japaniin esittelemään aseita ja kertomaan maratonista. Upeasti kuvatussa filmissä palataan samurai-elokuvien perusasioiden äärelle, kun kunniaa ja petosta käsitellään jopa kurosawalaisen upeasti. Upeaa on myös elokuvan kuvaus ja Philip Glassin musiikit. Huumoriakaan ei toki ole unohdettu, koska elokuva käsittelee maratonia, johon samurait osallistuvat todistaakseen jotain. Tarina on tosi tämäkin.
TUNTEMATON TUMPPU JA ISO PAMAUS
6.5.2022: Black Mirror: Bandersnatch (2018)
Vaimo on katsonut Black Mirror -sarjaa, jonka takia päätin hypätä tuntemattomaan ja katsoa sarjan pohjalta tehdyn elokuvan. Jaksot eivät kuulemma liity mitenkään toisiinsa, ja Bandersnatch on myös vain ”yksi” pidempi jakso. Mielenkiintoisen siitä tekee pelimäiset elementit, jossa kaukosäätimellä valitaan tekstiseikkailutyylisesti kahdesta vaihtoehdosta, joilla elokuva etenee katsojansa valitsemaan suuntaan.
Tarina kertoo nuoresta pelisuunnittelijasta 80-luvulla. Hän saa tarjouksen suunnittella pelinsa loppuun jossain suuressa pelifirmassa, mutta surrealistiset tapahtumat alkavat vainota häntä. Myöskään äidin kuolemasta ei olla päästy yli, joka näkyy jatkuvasti elokuvan tarjoamissa valinnoissa. Kokonaisuus on ihan virkistävän erilaista ja kokeellista elokuvantekemistä. Loppuratkaisuja on IMDb:n mukaan neljä erilaista.
7.5.2022: Once Upon a Time in… Hollywood (2019)
Tarantinon Megasorkkaherra ei enää toisella kertaa ole ihan niin hyvä leffa, mutta kyllä tämä edelleen parempi on kuin ne länkkärit. Hollywoodin menetettyjä aikoja käsittelevä tarina on ikään kuin pelkkää sisäpiirin vitsiä alusta loppuun asti. Tämän enempää tästä on turha sanoa. Soundtrack toki oli edelleen ajankuvaan istuva.
8.5.2022: A History of Violence (2005)
Viggo Mortensenin esittämä kunnollinen perheen isä tappaa itsepuolustukseksi kaksi iljettävää taparikollista. Tämän jälkeen puolisokea Ed Harris saapuu Mortensenin kahvilaan ja väittää häntä täysin toiseksi henkilöksi, jonka historia on ollut väkivaltainen.
David Cronenberg tutkii A History of Violencessa onnistuneesti menneisyyden peittelyä ja sen kanssa kasvokkain joutumista. Roolisuoritukset ja elokuvan rytmitys ovat vertaansa vailla eikä väkivaltakaan tunnu järin päälle liimatulta, vaikka se on ohjaajalleen tyypillisen brutaalia kamaa. Pituutta elokuvalla on vain puolitoista tuntia, mutta se tuntuu jatkuvasti olevan asian ytimessä ja aika menee kuin siivin.
PULA-AJAN EPISTOLA
Hyvästi, näkemiin ja nähdään taas viikon päästä. Polvien menessä rikki.
