Jep, niin se vain on, että vuosi vaihtui ja ne viimeiset edellisen katselut pitää saada pian alta pois, jotta voisi keskittyä uuteen – ja voi juku että siitä tuleekin jännä! Tästä lisää tuonempana, nyt pikatahdilla nämä pari hassua pois nurkista maleksimasta.
27.12. Dragon Against the Vampire (1985) (PC)
Kädet työntyvät esiin kuoppaisesta tiestä ja mikä lie vampyyri vainoaa ihmisiä. Mies haluaa kostaa jotakin ja lähtee opettelemaan shaolin-taikoja istualteen pomppivan mestarin luokse, joka Karate Kidin hengessä lähinnä heittelee tätä mutapalloilla ja kalastelee joesta äijän kumaran selän päällä istuen. Sitten sankarimme saa vanhukselta turpaansa esitettyään kaksipäistä hirviötä ja vampyyri saapuu tappamaan molemmat. Feminismin riemuvoittona miehen sisko vai mikä olikaan surmaa hirviön. Käsikirjoittajaksi on mainittu Godfrey Ho, mutta moisen olemassaoloa en kyllä niele ennen kuin sen omin silmin näen.
27.12. Evil of Dracula (1974) (PC)
Japanilaisen Dracula-trilogian parhaassa osassa anemian levittäjäksi paljastuu maahan kiellettyä kristinuskoa 1600-luvulla levittämään lähtenyt pappi, joka aavikolle karkoituspassin saatuaan piti itseään elossa nuorten naisten verellä. Huikaisevan epäkorrekti taustatarina tuo mieleen Pekka Siitoimen vihossa mainitut tarinat lapsia syövistä juutalaisista, ja lisää verta tehosekottimeen sotketaan sillä, ettei kyseisen hengenmiehen näyttelijää ole vaivauduttu edes kreditoimaan – joku valkonaama se nyt vain oli. Näiden puitteiden varjolla imetään kauloja ja todetaan fraasi “sano mua reksiksi” kirouksista pahimmaksi. Lopussa verenimijöitä seivästetään vielä mielenkiintoisin instrumentein ja nämä sulavat niitäkin hauskimmin efektein. Valmistin tämän aikana pitsaa.
27.12. Snake Eyes (1998) (DVD)
En voi sanoa tämän olleen huonoin näkemäni elokuva Brian De Palmalta, sillä se Mars-satu (Mission to Mars) oli nyt ainakin ihan pehvasta ja Mission: Impossiblen näkemisestä on aikaa puolen elämän verran, mutta Snake Eyes tuntui silti lähinnä ylipitkältä tv-sarjan jaksolta, jonka aikana ei paljoa jaksanut jännittää tai kiinnostaa mikään. Lähinnä tämä oli kamerakikkailua, eikä Nicolas Cagekaan revitellyt tarpeeksi. Yhdentekevää trilleripurilaista brändiketjun liukuhihnalta.
28.12. Kaos – sisilialainen kronikka (1984) (Teatteri/35 mm)
Hypnoottisessa, useammasta episodista koostuvassa, aikakausien välillä hyppelevässä ja nimensä mukaisesti Etelä-Italiaan sijoittuvassa kolmituntisessa spektaakkelissa mies jää vangiksi ruukkuun ja toinen puhuu kuolleen äitinsä kanssa. Pasolinin elämän trilogia käväisee toisinaan mielessä. Olihan tämä sekä Tavianien paras elokuva että suoranainen mestariteos. Harvoja lajissaan, jonka tekisi mieli katsoa melkeinpä saman tien uusiksi – heikommista hetkistään huolimatta.
30.12. Strange Days (1995) (Teatteri/35 mm)
Nyt pitäisi todella olla nukkumassa, eli superpikaa: hämmennyin kun tämä ei ollutkaan vampyyrisplatter, sitten tajusin sekoittaneeni sen jostain syystä mielessäni Bigelowin toiseen mainioon rymistelyyn Pimeyden läheisyys. Elokuva oli sijoitettu tapahtumaan prikuulleen 20 vuotta ennen katselupäivää ja siinä valmistauduttiin viettämään uutta vuotta hieman nykyistä kippurammalle menneessä maailmassa (jonka tilasta kuullaan myös hymyilyttävää parodiaa), jossa ihmiset saavat nautintoa päähänsä syöttämistään muistilevyistä. Hämmentävintä lienee leffassa nähty Tupac Shakuria muistuttava räppäri, jonka hahmo tuntui Shakurin seuraavana vuonna tapahtuneen murhan valossa melkeinpä aavemaiselta enteeltä.
30.12. Last Days (2014) (PC)
Kathryn Bigelowin muutaman minuutin mittainen, sanattomaksi jättävä animaatio norsunluun metsästyksestä. En jaksa kirjoitella kliseitä ihmiskunnasta. Pistäähän tämä mielen aika helvetin, helvetin matalaksi.
31.12. Armoton ase (1957) (DVD)
Koska välistä tuntuu että kalloni on umpiluuta, innostuin sitten aaton vastaisena yönä katselemaan amerikkalaisia länkkäreitä ja juomaan viskiä. Armoton ase oli kova elokuva ja niin oli myös möllerini seuraavana päivänä.
31.12. Revolverimies (1976) (PC)
Pidin myös heti perään katsomastani John Waynen viimeisestä leffasta, mutta syitä on vaikea enää käydä erittelemään, koska katso edellinen…
31.12. Uudet barbaarit (1983) (DVD)
Tein sen. Sain paitsi IMDb:n elokuvapäivyrini luvuksi 666 (toisen kerran elämässäni, muuten) sekä lopetettua vuoden samoin sävelin joilla sen korkkasin: kuten ensimmäinen filmi New Yorkin tuhon jälkeen vuonna 2019, myös Uudet barbaarit sijoittui vuoteen 2019. Vaikka gorea ja irtopäitä on purkkajyminän soidessa iloinen määrä, ei toinen katselu paljoa edellistä paremmaksi muodostunut, sillä dagen efterini oli melkoinen ja mieleni teki heti ensiminuuteilta asti vain sulkea toosa, silmät ja käydä nukkumaan. Lopulta tein tämän kello seitsemän illalla, mutten saanut unta ja palasin maailman vastenmielisimmän lapsinäyttelijän, Giovanni Frezzan etuhampaiden ja räkänaurun pariin. Sen verran perseestä oli, että lopulta nostin kytkintä ja painuin todistamaan vuodenvaihdetta yhdessä läheisteni, rakettien ja viinin kera. Että hyvästit vain, kaksnollaysitoista.
