Joskus muutama viikko sitten saimme yhdessä hyvien ystävieni, Ziktorin ja Kurkkuharjan, kanssa idean pitää leffaillan Ziktorin Helvetin esikartanossa jumalan unohtamassa paikassa. Minun tehtäväni oli kuratoida illan kärsimys, joka koostui monenmoisesta toinen toistaan sekopäisemmästä elävästä kuvasta.
Ilman mitään syytä, täysin yllättäen, matkamme Kurkkuharjan kanssa kohti Pässilää alkoi. Minä olin matkan Hunter S. Thompson, vaikka olin ratin takana, kun taas Kurkkuharja sai toimia samoalaisena asianajajani. Tobey Maguire ei matkan varrelta mukaan löytynyt, mutta Ziktor peri tämän tittelin päästyämme määränpäähän. Aikamuotomatka alkoi tästä, koska en jaksa miettiä, olenko preesens vai imperfekti…
The Fanatic (2019)
Asetuimme taloksi, jonka jälkeen elokuvailta alkoi. Kuratoimani kärsimysnäytelmän ensimmäisenä osana sai luvan toimia Fred “Shut The Fuck Up!” Durstin ohjaama muutaman vuoden takainen The Fanatic. Ziktor huomautti heti, että elokuvassa esiintyvä John Travolta oli köyhänmiehen versio Travoltasta. Sitten iski kaamea kakkahätä, vaikka Travolta näytti enemmän itseltään, kun hän esitti Bobbya.
Yhdessä parhaista kohdista Travoltaa lyödään rätillä, mutta Travolta päättää tappaa tuon rättiä heiluttavan naisen. Sitten jollain tyypillä on Oscar-patsas, koska Travoltan olisi kuulunut voittaa sellainen tästä.
Muistiinpanoissa lukee Hunter Dunbar, joka on Travolta esittämän hahmon ihastuksen kohde ja kusipäinen kauhuelokuvien näyttelijä. Kaikesta tästä näkee, että kyseessä on Travoltan paras roolisuoritus sitten Pulp Fictionin.
Onkohan tässä nyt mainostettu tarpeeksi Travoltaa, joka katsoo toisessa huikeassa kohdassa tuon kusipäänäyttelijän perhevideoita ja piileskelee myöhemmin perheen pojan sängyn alla sekä ajaa skootterilla. Fred Durst selkeästi tietää eheän narratiivin salaisuuden kuin Rollin’. Dundun! äksönimusaa! Pääni meinaa räjähtää tätä kaikkea miettiessä kuin Hiroshima. Kukaan ei ole muistanut mainita Nookieta, jolle syötimme keksejä, koska en keksinyt tähän väliin muutakaan.
MOOSE IS IN THE HOUSE!
Mies Ziktorin saunan lauteiden alla
Pyöräkypärä ei ole ok, huomautti Ziktor, vaikka Travolta puukottikin lusikalla jonkun nuken.
You’ve been jigsawed!
Kurkkuharja
Kohtaus liittyi kai Sawiin, mutta myös Freddy Krueger mainitaan. Silti useaan mainitulla Travoltalla onkin Jasonin naamari suoraan Kristallijärven leirintäalueelta. Lopulta Travoltan sormet ammuttiin irti, ulina sen kuin vain jatkui. Oscareita sanoin minä!
Fist of the North Star (1995)
Sellainen oli ensimmäinen elokuva, jonka jälkeen kuratoin kaikkien vittuiluksi johonkin vitun ärsyttävään animeen ja mangaan perustuvan Fist of the North Starin. Pallinaamoja sisältänyt elokuva oli Post-apokalyptinen kertomus, jossa Malcolm McDowell kuolee melkein heti. Käskin pentuja painumaan vittuun, vaikka elokuvan musiikit olivatkin hyvät. Clint Howard, Molotovs ja Tony “Viking” Halme pällistelevät meitä. Epäonneksi Halmeen naama meni päin vittua, koska televisiolupa jäi maksamatta.
Sitten pääni alkoi kuplia jo tästä ryönästä, sillä köyhänmiehen Hulk Hogan ja Lenin söivät kaviaaria. Joku tuttu pallinaama Saw-elokuvista tuli tuomaan miesnännejä ja homoerotiikkaa ratoksemme. Samaan aikaan äijään tuli reikiä, mutta en tiedä enää tätä kirjoittaessa keneen, koska jollain tyypillä oli salamia vartalossaan. Moniulotteinen Malcolm McDowell ei kuollutkaan, ja leijui ilmassa sekä mökötti lattialla. Tästä pyydettiin giffi, mutta sellaista ei löytynyt. Joten joudutte tyytymään halpis Hoganiin, jolla on epilepsia.
Kurkkuharja huomasi, että lapsi laitettiin giljotiiniin, kun taas Ziktor ihannoi Clint Howardin ilmeitä. Hehkeä aasiatar nostaa Ziktorin silmissä elokuvan pisteitä yhdellä tähdellä, vaikka minä pohdin sitä, kuka pallinaamoista on pallinaamoin taistelun merkeissä.
Nyt myös Chris Pennin pää sykki, koska pallinaama heilutti lettiä suklaakastiketta suussaan. Paskat hidastukset saivat Chris Pennin pään räjähtämään. Lopuksi näimme Conan Barbaarin patsaan, kun lauma möllejä kiipesi portaita ylös.
Tony “SikaSäkissä eli SS” Halme tulee tekemään vielä komean comebackin!
A Haunted Turkish Bathhouse (1975)
Siitä myöhemmin enemmän, koska tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin. Olin joutunut moneen otteeseen pahoittelemaan elokuvien tasaisen heikkoa laatua. Kuraattorin virkani oli kyseenalaistettu, mutta onneksi seuraava leffa toimi peräruiskeena piristykseen. A Haunted Turkish Bathhouse löi löylyä ja kaikki meidät ällikällä, kun mietimme, mikä helvetti japanilaisia vaivaa. Ensimmäisessä kohtauksessa oli vitun ahdistavaa älämölömusaa ja geishan tissit.
Ziktor innostui hehkuttamaan, että musta kissa on tämän elokuvan paras roolisuoritus, vaikka geisha antoikin pillua jollekin pallinaamalle. Samainen kissa katsoi, kun tuo pallinaama hakattiin yakuzan toimesta. Kurkkuharja kirjoitti toisaalle, että elokuvan paskanaama on todellinen mulkku, koska hän on lainannut rahaa pahoilta miehiltä ja täten pyytää naistaan huoraamaan enemmän, jotta koronkiskurit pysyisivät tyytyväisinä.
“Vitun majava!”
Johnson III
Me grillasimme aiemmin illalla, joka unohtui mainita, mutta tässä filmissä grillattiin maissia. Silti Mayumi on punaposkinen Pokahontas, jonka pallisilmä raiskaa pierukalsarit jalassa. Samaan aikaan kissan silmät kuikuilevat viemäristä. Taas joku raiskattiin suihkussa, ja sidottua naista kidutetaan paskapökäleellä.
Huomioin, että elokuvan todellinen tähti eli kissa näkee kaiken mustavalkoisena. Tämä demoninen katse sai pohtimaan, että nämä musiikithan olivat köyhänmiehen Kraftwerkia. Kurkkuharja huusi tässä kohtaa kovaan ääneen, mikä japanilaisia oikein vaivaa? Mä en tiedä!
Kun muija muurattiin seinän sisään, minäkin mietin, mikä minua vaivaa. Vieteriukko ja Pokahontas harrastavat kuusysiä, kun vieteriukko laukeaa Pokahontasin suuhun. Joku imee karvaista nänniä, kissademonin silmät alkavat kiilua, törkeä musa soi ja jotain vedettiin perseeseen. Sen täytyi sattua!
Sitten polttelimme kaikki sikareita, koska tämä komediallinen pehmoporno ja raiskaaminen alkoi käydä hermoille. Ziktorin mielestä kyseessä oli neljän tähden taidetta, koska kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen olo oli kuin maantiejyrän alle jäänyt.
Ei siitä enempää, koska nyt ähkiminen muuttui pianomusiikiksi, joka oli tuotettu Yamahalla. Se johtuu siitä, koska olimme täällä. Ehkä myös siksi kissa alkoi hyppiä trampoliinilla, koska olihan tämä sentään turkkilainen sauna. Lopulta sen pää hakattiin kirveellä irti.
Tämä kaikki johti psykoosiin ja siihen, että kissademoni tuli seinästä läpi. Viimeistään tässä kohtaa Ziktoria alkoi ahdistaa elokuvan luoma äänimaailma. Eikä siinä suinkaan kaikki, koska seuraavaksi joku muija kaatoi etikkaa karvaisille nänneille, kun joku toinen muija nuoli niitä.
Totesin toistamiseen, että nämähän ovat turkkilaisia trampoliineja, koska tämä on elokuva, jota ette tienneet haluavanne nähdä! Sentään Taivasgeisha saapui pelastamaan meidät ja Pokahontasin palavasta mielestä ja turkkilaisesta saunasta. Köyhänmiehen Pink Floydit päättävät tämän elämyksen, josta alkoi todellinen alamäki.
Natsirikollinen (1986)
Natsirikollinen on se aito ja oikea Barbie-elokuva. Klaus Barbie nimisen natsin kiinni jäämistä käsittelevä elokuva on oikeasti ihan vitun paska. Joku köyhänmiehen Hugh Grant yrittää yhdessä Farrah Fawcettin kanssa selvittää Klaus Barbien katoamismysteeriä Boliviassa. Oikeasti ihan vitun paskassa elokuvassa on kuvanlaatu päin vittua, vaikka köyhänmiehen Grant mansplainaakin onnistuneesta Auswitchista jollekin saksattarelle.
Ikävä kyllä tässä tilanteessa jopa Kurkkuharja alkoi hermostua, koska elokuva oli oikeasti vitun paska ja viinikin maistui ja haisi kuselta. Tämä aidosti paska elokuva sai meidät pohtimaan tuon viinin aromeja ja sitä, onko Fawcett elossa. Selvitimme internetistä, että häpeä tästä ihan vitun paskasta elokuvasta on jo tappanut hänet. Mielestäni köyhänmiehen Grant tulisi hakata kunnolla, koska tämä on vitun paska monikansallinen pökäle.
Kurkkuharja ja Ziktor totesivat yhdessä, että intialainen Chucky olisi ollut parempi, joka sai minut miettimään syntejäni, koska elokuvaa oli vielä puoli tuntia jäljellä. Joista suurin osa olisi ollut toivuttavasti lopputekstejä, mutta näin ei ollut. Ziktoria sentään ilahduttivat hikisen Fawcettin nöpöttävät nännit, meitä muita tämäkin vitutti.
Päivän teemana oli silti ollut kissat, vaikka elokuva ei loppunut millään. Kuka tällaista rahoittaa, koska kyseessä on oikeasti ihan vitun paska elokuva. Onneksi se loppui, koska tämä oli ihan oikeasti vitun paska elokuva.
10 pientä neekeripoikaa (1989)
Paljon ei meno tästä parantunut, vaikka Kurkkuharja kerkesikin muutaman ilon huudahduksen päästää tajutessaan, että alamme katsomaan Cannonin tuottamaa 10 pientä neekeripoikaa -elokuvaa.
Koska elokuva alkoi ahdistaa, yritimme katsoa Neil Hardwickin täydellisen olueen metsästystä, mutta sen äänet eivät toimineet, niin tyydyimme katsomaan siitä pätkiä tubesta. Katsoimme myös teemaan sopien Hyvien herrojen jaksoa, jossa koko kansan Sauli Niinistö osallistui kauppaneuvos Paukun kanssa rasistiseen herjaan, haukkuen tärpättiä tarjoilevaa tummaihoista nokikepiksi, koska somalit ovat saaneet ihan tarpeeksi paljon pahaa aikaiseksi tässä maassa. Tästä suivaantunut tarjoilija rinnastaa somalit savolaisiin.
Palataan kuitenkin sinne safarille, sillä edes Frank Stallone tai Donald Pleasence eivät pelastaneet tätä leffaa. Yritin kuitenkin puolustella, että tässä on sentään Frank Stallone. Kymmenen minuutin jälkeen mietimme, että tämä jatkuu vieläkin, vaikka näimme vitunmoista äksöniä Piecesistä tutun köyhänmiehen Bud Spencerin toimesta.
Pohdin, miksi tämä sijoittuu Afrikkaan. Ehkä siksi Ziktorin valtasi kamala ahdistus ja meidän oli pakko päästä saunaan. Ahdistavan paskalaatuinen kuva teki terää eikä Frank Stallone vieläkään tehnyt mitään. Selkeästi Pleasence olisi enemmin halunnut kuolla kuin olla mukana tässä vitun paskassa tuotannossa.
Jonkun navetasta kurkistelleen ulkopuolisen mielestä tämä oli Black Gestapo 2. Ehkä se oli köyhänmiehen Spencer, joka tämä totesi leikatessaan pensasaitaa Kippari Kalle -elokuvassa.
Jälleen kerran Frank Stallone ei tee mitään. Siksi Neekerinpojat on 1/5 ei ihan 0,5/5. Paskat musat satuttavat korvia ja Frank Stallone ei vieläkään tee mitään. Ziktor päätti paeta koneelle, koska mitään ei tapahdu tällaisen tyhjäkäynnin aikana. Sentään Ziktorilla oli tärkeä tehtävä, josta myöhemmin lisää.
Tässä kuratoinnissa meni jotain pahasti pieleen. Ensimmäinen kerta taisi olla moukantuuria. Joku on piirtänyt hakaristin muistiinpanoihin. En myönnä mitään.
Leijona, karhunrauta ja aah! Selkeästi Mengele ei pidä mustista, koska tämä ei vain lopu. Kliimaksissa Pleasancella on brittiläisen tuomarin peruukki ja viiden pennin Spencer saa kirvestä kalloon. Tämä on ollut liian hurjaa elokuvatarkastamolle. Selkeästi mielenterveydelle vaarallista!
VÄLIAIKA
Tässä haavaa sauna oli lämmennyt ja menimme sinne pesemään syntimme pois, vain saadaksemme ne kotvan kuluttua takaisin korkojen kera. Vilvoitustauoilla kävimme taivastelemassa tähtiä ja totesimme Ano Turtiaisen olevan sekaisin kuin Teuvo Hakkarainen. Haukuimme kaikki poliitikot, Stephen Kingin ja kissantappajat, ja menimme takaisin löylyihin.
Ponterosa (2001)
Kello alkoi olla pahanenteisesti jo paljon, mutta se ei menoa haitannut, koska Ziktor oli päättänyt yllättää meidät kaikki Ponterosalla, jossa Tony Halme teki comebackin leffailtaan. Tässä oli myös syy Ziktorin katoamistempulle kesken Neekerinpoikien. Joten se annettakoon hänelle anteeksi. Hyvän takia voi tehdä uhrauksia.
Perkele tämähän oli taidetta, vaikka Kurkkuharja juottikin minulle jotain kamalaa juomaa. Tässä seurassa tämä menee aina tähän, mutta onneksi emme tehneet mitään pyllyleikkejä koko rahan edestä. Ziktor pohti, että me kuitenkin katsoimme Halmeen persettä. Onneksi Halme nukkui kuin vauva. Minä en nukkunut niin, mutta siitä myöhemmin lisää. Tosin taisin lähteä pilkille tämän elokuvan aikana, jos muihin oli uskominen. En vieläkään myönnä mitään.
Double Down (2005)
Miksi me katsoimme vielä elokuvan, koska Ziktor ihan välttämättä tahtoi katsoa vielä yhden pökäleen.
Help me!
Kurkkuharja (tai sitten se oli Neil Breen?)
Eli toisin sanoen Neil Breen on 50-vuotias äijä, joka nussii jotain parikymppistä naista. Tämä entinen kiinteistövälittäjä ja arkkitehti on päättänyt ryhtyä auteriksi. Hänen ensimmäinen ohjauksensa Double Down herätti pelkoa ja inhoa Las Vegasissa kuin myös meissä katsojissa. Palasin tässä kohtaa pilkkireissulta ja olin pirteä kuin psykedeelinen peipponen.
Kirjoitetaan hetki pakaroista, jotka ovat niin tiukasti kiinni, ettei pimppiä näy, mutta Breenin pallit näkyivät. Kohtauksessa he olivatkuolleina uima-altaassa, mutta tässä ei ole mitään logiikkaa kuin ei myöskään blokin narratiivissa.
Suurin osa leffasta oli kuvattu aavikolla, jossa Breen pohti kertojaäänen kautta sitä, kuinka hän ennen oli kova salainen agentti, jonka tehtävänä oli estää kemikaalisen massatuhoaseen laukaisu. Kaikki tämä on vain hypoteesia juonesta, joka oli niin sekava, että siitä meni vatsakin sekaisin.
Jonkun kirjoittaman muistiinpanon mukaan tämä oli salaliittoteoreetikon esseestä varastettua GPS:ää. Sentään aavikon viisas spurgu ei ollu terroristi, koska hänellä oli hieno valkoinen parta. Parran lisäksi elokuva sisälsi hurjaa symboliikkaa, koska Kurkkuharja kysyi viiden minuutin välein, miksi me katsomme tätä. Aavikolla lenteli kotka, huutava Breen juoksi mäkeä alas ja aavikon spurgu kaatui ja löi päänsä. Verta oli kaikkialla. Olohuone alkoi lainehtia, mutta se johtui Kurkkuharjan tarjoamasta juomasta.
Loppuhuipennuksessa Breen totesi aavikolle olevansa amerikkalainen eikä hänelle voi tehdä näin. Olimme kaikki hyvin hämmentyneitä ja masentuneita tästä. Rakastamme Amerikkaa.
Kömmin omaan pilkkimajaani koisaamaan…
ARMOTON AAMU
Menimme yöpuulle, kun kello oli lähempänä viittä aamulla. Heräsin, kun aurinko alkoi paistaa sälekaihtimien välistä vierashuoneeseen. Katsoin kelloa ja se oli varttia vaille seitsemän aamulla. Olin siis nukkunut alle kaksi tuntia. Mieleeni ei juolahtanut silloin humalassa, väsyneenä ja Breenistä sekaisin, ettei tuossa huoneessa ollut verhoja. Sorkkaherran kiitos, sillä sain valveunesta vielä kiinni ja heräsin vasta kymmenen aikaan hirveään jyskyttävään tunteeseen päässä. Pääni oli räjähtää kuin kupliva Chris Pennin vastaava edellisenä iltana.
Päätin kuitenkin nousta ylös, koska minun teki mieli aamukahvia. Etsiessäni kaffeta, löysin armopalana buranaa, jonka heitin kitaani ilman vettä, koska hanavesi maustui terminaattorin kalulta.
Mustanaamio – Vaeltava aave (1996)
Tein vielä itselleni aamiaista ja siirryin takaisin yläkerran kierreportaiden päähän katsomaan seuraavaa elokuvaa. Herrasväen vielä nukkuessa, pistin Billy Zanen mainetta paremman Mustanaamion pyörimään taustahälinäksi.
Alussa jotkut köyhänmiehen kadonneen aarteen metsästäjät päätyvät riippusillalle, joka on kuin suoraan William Friedkinin Pelon palkasta. Koska nämä kovanaamat eivät uskalla ajaa sillan yli, pistetään pieni aasialainen poika ratin taakse uhrattavaksi.
Sitten Mustanaamio tulee ja vetää kaikkia turpaan. Jonka jälkeen muutkin nukkujat heräävät. Meno oli kaiken kaikkiaan aika helvetin ysäriä, vaikka kahvia juova Kurkkuharja toteaa elokuvan näyttävän 60-luvulta oksennetulta ribikseltä. Mukana menossa olivat hapannaamainen Cary-Hiroyuki Tagawa, moottoripyöränsä kanssa Mustanmeren sapatille matkannut Treat Williams ja Ziktorin mielestä liian vähän persettään esitellyt Catharine Zeta-Jones.
Kurkkuharjan ollessa vessassa helpottamassa oloaan elokuva vihdoin loppui, jonka jälkeen laitoimme Tommy Lee Jonesin tähdittämän Black Moon Risingin sisään, mutta lopetimme sen katsomisen, koska siinä ei tapahtunut mitään.
The Time Guardian (1987)
Sen sijaan kaivoin jostain naftaliinien naftasta ozploitaatiota keskipäivään. Time Guardian oli joku köyhänmiehen Terminator, joka sai Ziktorin innostumaan Carrie Fisherin rinnoista. Elokuvassa ei kuitenkaan tapahtunut mitään ja kaikkia alkoi vain vituttaa tässä kohtaa. Leffan loputtua pakenimme Kurkkuharjan kanssa takaisin sivistyksen pariin, mutta pysähdyimme ostamaan paikallisesta Natsi-Siwasta jäätelöä ja virvoitusjuomaa. Matka taittui muuten mukavasti, mutta Kurkkuharjaa vitutti suuresti radiosta tulevat mainokset ja Cha Cha Cha.
SORKKAHERRAN LOPPU
Radiossa soi Limp Bizkit. Fred Durst ei vieläkään jätä minua rauhaan. Enää vain isku ja kalloni on täysin riekaleina. Tätä viimeistä silausta kirjoittaessani oloni on kuin Neil Breenilla, joka yrittää juoda kahvia. Ehkä tästä vielä selvitään. Pahoittelut kaikista aivopieruista, kirjoitusvirheistä, massiivisesta tekstitulvasta, huonosta mausta ja mielisairauksista. Sairastutin koko sakin, mutta sellaista elämä on.
