Tällä kertaa tulee sitä itseään. Radiossa soi Led Zeppelin. Se on muuten yliarvostettua paskaa. Ei siitä kuitenkaan enempää, ettei tämä mene jälleen kerran sivuraiteiden kautta Valhallaan tai paskanjauhantaan. Seuraavaksi tietoiskuinen päivitys päiväkirjaan. Ensin kuitenkin giffi, koska sillä lähtee homma hyvin käyntiin.
1.11.2021: Nosferatu – yön valtias (1979)
Jumalauta ja Sorkkaherra! Sehän on jo marraskuu.
Lainasin kirjastosta toisen laatikollisen Werner Herzogin avainteoksia, joista ensimmäiseksi uusinta katselin uusintaversion Nosferatusta. Hitaasti etenevä tarina on toki tuttu kaikille jonkin Dracula-filmin nähneille. Vereväksi vainajaksi maskeerattu Klaus Kinski hiippaileekin sairaan hyvin. Toisaalta Kinskin roolisuoritus jäänee silti maskeerauksen varjoon eikä ole samaa tasoa kuin muut Herzogin kanssa tehdyt yhteistyöt. Visuaalisesti filmi on silti silmiä hivelevä aikakuva.
1.11.2021: Pako New Yorkista (1981)
Pako tunnettuun. Allekirjoittaneella nimittäin oli vapaapäivä. Joten päivän toisena uusintakatseluna toimi John Carpenterin Pako New Yorkista. Elokuvan tulevaisuus ei ole kaunis ja maailma on tuhottu. Sitten olennaiseen: Minun kanssani hyvin paljon samannäköinen, rikollista esittävä, Kurt Russell pakotetaan pelastamaan Yhdysvaltojen presidentti, joka on tehnyt pakkolaskun vankilaksi muuttuneelle Manhattanille. Virnuileva Lee Van Cleef väittää olevansa hyvä tiimi Russellin kanssa ja suklaasuinen Isaac Haeys esittää Duke-nimistä pahista. Meininki on esimerkillistä post-apocalypsea, jonka jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Carpenterin itsensä tekemä tunnari on yksi parhaimmista.
TARINOINTIA
2.11.2021: Stroszek – Bruno S:n tarina (1977)
Bruno S vapautuu vankilasta. Vankilanjohtaja on sitä mieltä, että viinan menevä rikollinen tulee uusimaan rikoksensa, jos hän vielä kerran koskee viinanpiruun. Heti ensimmäiseksi Bruno menee berliiniläiseen kuppilaan kulauttamaan tuopillisen olutta. Boheemielokuva etenee hyvin hitaasti kuin haitarinsoitto. Tätä toki sopii jo Herzogilta odottaakin. Jonkun arvostelijan mielestä elokuva on yliarvostettu, koska sen narratiivi ei sisällä selkeää kaarta, kaikki hahmot ovat rumia ja niin edelleen. Paskaahan tuollainen kommentti on, koska Bruno S:n tarina tutkii onnistuneesti syrjäytyneiden kautta amerikkalaisen unelman mahdottomuutta ja tuo aiheeseen siinä sivulla lakonista, mutta toimivaa huumoria. Lopussa Herzog koettelee katsojien sietokykyä, näyttämällä tanssivaa kanaa ja rumpua soittavaa sorsaa, jotka joraavat todella ärsyttävän rallatuksen tahtiin. Kukaan elokuvan tekijätiimistä ei pitänyt kohtauksesta, vaikka ohjaajan mielestä se on hänen suurimpia saavutuksiaan. Sarkasmilla päästään pitkälle. Huumori on se, joka pitää meidät järjissämme, vaikka sitten järjettömien kohtausten kautta, kuten tuo edellä mainittu hulluttelu.
5.11.2021: Paranoia (2007)
Jostain syystä Suomessa Paranoia nimellä tunnettu Disturbia… koska en muutakaan keksinyt.
Shia LaBeoufin faija kuolee auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena LaBeffa masentuu ja mottaa espanjanopettajaansa turpaan. Verbaalisen akrobatianäytteeni jälkeen LaBeffa joutuu kotiarestiin, ja alkaa tiirailla takaikkunasta, kun David Morse käyttäytyy huonosti. Paranoia on jotenkin todella tylsä, vaikka sen asetelma tarjoaa mahdollisuuksia. Ikävästi Morsen sarjamurhaajahahmosta ei oteta oikeastaan mitään irti. Homma ei myöskään missään vaiheessa eskaloidu tarpeeksi jännittäväksi ja kokonaisuus jää epämääräiseksi teinikomedian ja jännityselokuvan sekasikiöksi.
6.11.2021: Jon (1983)
Traaginen, hauska ja erittäin kireä.
Tumppu
Kari Väänänen ja Pirkka-Pekka Petelius menevät aiheuttamaan paheksuntaa johonkin huoltoasemalle, rikkovat lasin ja heittävät ketsupit ja maidot pitkin seiniä. Ongelmainen Väänänen hakkaa myöhemmin tyttöystävänsä ja pakenee Norjan jäämerelle kalastajaksi. Siellä hän tapaa vitun sekaisin olevan Vesa-Matti Loirin esittämän entisen toimittajan ja nykyisen kalastajan. Jatkuvasta kireämpi Väänänen huutaa yhdessä filmin parhaimmassa kohtauksessa, ettei enää jaksa juoda kaljaa. Jon on elokuva kuvattu todella upeasti ja sen roolihahmot ovat miltei dokumentaarisia. Tällainen kotimainen elokuva on makuuni.
VIIMEISTÄ VIEDÄÄN (MELKEIN)
7.11.2021: Vain yksi voittaa (1988)
Köyhänmiehen Rocky-elokuvassa joku pallinaama harrastaa nyrkkeilyä. Gene Hackmanin esittämä valmentajaisi on todella huonolla tuulella ja vittuuntunut. Pallinaaman veli kuolee, jossain gangsterisotkuissa, jonka jälkeen pallinaama haluaa kostaa asian kehässä. Tässä vähemmän tunnetussa ja mainettaan paremmassa elokuvassa on montaasi, hyvät kasarimusat ja muutenkin melko hyvä meininki. Myös Future Filmin liki 20 vuotta vanha DVD:kin on yllättävän pätevän näköinen. Wikipedian mukaan Basil Poledouris on säveltänyt elokuvan musiikit. Siksipä ne varmaan olivatkin niin erinomaiset.
7.11.2021: Bingo Hell (2021)
Ala-arvoisen heikossa Blumhouse-tuotannossa joukko eläkeläisiä joutuu jonkun demonisen bingohelvetin uhreiksi. Joku maaninen jannu siis perustaa pystyyn kuolleeseen takapajulaan bingosalin, jossa hän jakaa rahakkaita palkintoja pahaa aavistamattomille. Voittaja vain myy mitä ilmeisimmin siinä sivussa sielunsa Sorkkaherralle. Herrani ainoastaan tietää, kuka tällaista tuhnua jaksaa suoltaa ilmoille. Elikkä juonellisesti kuin myös kuvauksellisestikin kyseessä on keskinkertaista Kauhua kryptasta -jaksoa muistuttava tekele, jossa on hyvin vähän mitään muistettavaa. Haukoiksi tarkoitetut hekottelukohtaukset ovat tylsiä ja gorea ei ole nimeksikään, vaikka Amazon prime esitetekstissään väittää tätä Night Visions -tyyliin aidoksi gorefestivaaliksi. Bingo Hell alittaa kaikki odotukset, vaikkei siltä odottaisi mitään.
VIIKON EPISTOLA
Hyvästelen jälleen kerran elefantit, mutta sitä ennen vielä yksi pieni juttu. Reissumies vaihtoi paketissaan näkyneen miehensä kuvan. Kohu oli valmis, koska mustamies ei voi edustaa ruisleipää. Onhan se nyt vähintään kulttuurillista omimista, ellei jopa rasistista. Kuvaputken toimittajan kehotankin nyt Reissumiestä muuttamaan myös nimensä Reissulaiseksi. Eihän sanaa mies enää saa käyttää. Minulle sopii myös Reissuoletettu. Päätän tämän tähän. Menen syömään leipää. Viikon päästä nähdään!
