16.6. Kagemusha – varjokenraali (1980) (DVD)
Jälleen yksi kaksi ja puolituntinen spektaakkeli Akira Kurosawalta. Jonnekin keskiajalle sijoittuvassa filmissä pikkurikollisesta tehdään sotapäällikön kaksoisolento. Tämän kautta peilataan monien asioiden teennäisyyttä, doppelgängerin joutuessa harjoittelemaan halutunlaista ulosantia, neuvonantajien kertoessa tälle, mitä hänen tulee sanoa ja kuinka käyttäytyä. Tämä kaikki synnyttää katsojassa mielikuvan, ettei lopulta ole väliä, kuka kansaa seremoniallisesti johtaa, jos kaikki kuitenkin on yhtä suurta leikkiä ja vanhat parrat joka tapauksessa vetelevät naruista kulisseissa. Kuvat ovat paikoitellen henkeäsalpaavan upeita, erityisesti värikkään painajaiskohtauksen ja lopun sateenkaaren alla marssivan armeijan kohdalla. Toisin kuin suurin osa Kurosawan ohjauksista, Kagemusha ei meinaa jaksaa lunastaa oikeutustaan mammuttimaiseen kestoonsa, osan kohtauksista tuntuessa turhalta pitkittämiseltä ja tyhjäkäynniltä. Koomista onkin, että kyseessä oli lyhennetty versio, alkuperäisen kestäessä sen jotain kolmisen tuntia.
17.6. Jahti (2012) (DVD)
En tiedä nuolaisenko ennen kuin tipahtaa, jos sanon jo nyt kesäkuussa Thomas Vinterbergin Jahdin olevan todennäköisesti kuluvan elokuvavuoteni paras nimike. Jännite on jo alusta saakka sohvaan liimaava, enkä, vastoin huonoa tapaani katsoa elokuvia seurassa, juuri virkkonut mitään ylimääräistä tämän aikana.
Pedofiilivainoja käsittelevä filmi olisi mitä todennäköisimmin huipentunut amerikkalaisten käsissä jonkinlaiseksi Olkikoirat-tyyliseksi kilpajuoksuksi ja lahtaamiseksi, mutta Vinterberg onnistuu välittämään äärimmäisen ahdistavan väkivallan uhan ja piinaavan ilmapiirin vailla sen konkreettisempaa omankädenoikeutta, kuin paria kireän tunnelman improvisoimaa nyrkin heilautusta ja pääpuskua. Huolehtivaisesta yhteisöstä kertonee parhaiten lynkkausmentaliteetti, jossa kiukustuneen lapsen sattuman kautta esittämän ja vailla todisteita olevan syytteen vuoksi kaikki ryhtyvät pitämään lastentarhanhoitajaa ihmishirviönä, jolla ei pian ole enää juuri ketään puolellaan. Tämän passiivisuus ärsyttää, mutta toimii hyvänä kontrastina lopulta tapahtuvalle ruutitynnyrin sihinälle.
Toisia voi ahdistaa oikeastaan puolelta kuin puolelta ajan henkeen istumaton ajatus, että kukkahattutädit ja -sedät sekä näiden henkiset aatokset toimeen laittavat kylän miehet voisivatkin olla niitä suurimpia ”pahiksia”, henkistä verilöylyä suorastaan janoavia ihmisiä, jotka ovat valmiit sovittamaan oman agendansa puheitaan pyörtävän lapsen suuhun suojelemisen nimissä ja aivopesemään tämän uskomaan omaan valheeseensa. Viimeinen otos metsässä on turhaa alleviivaamista, mutta sen antaa anteeksi äärimmäisen atmosfäärin ja uskottavasti esitetyn ratkaisun myötä. Päänäyttelijätkin ovat loistavia.
18.6. Paris Asleep (1924) (PC)
Vahti herää aamulla ja huomaa koko Pariisin nukkuvan. Jengi on uinahtanut paikoilleen kesken tekemisiensä, koska jotkut superrikolliset ovat kehittäneet unisäteen. Sikäli tämä kaikki on hyvin epäuskottavaa, sillä mieleen herää kysymys, miksi kadut ovat samaan aikaan lähes autiot, mutta osa ihmisistä on jämähtänyt niille tehdessään selkeästi auringonvaloon kuuluvaa duuniaan. Muutenkin pätkä alkoi tuntua puuduttavalta kaiken maailman sädetykkiensä vuoksi, enkä voi sietää superrikollisia muualla kuin Batmanin seikkailuissa. Silti tämän muuten keskinkertaisen leffan ylle oli saatu todella omituinen ja kiehtova tunnelma, josta tosin taustalle laitettu musiikki saattoi olla suurelta osin vastuussa.
19.6. 2 hauskaa vekkulia (1953) (PC)
Kesällä mökillä ollessaan pitää katsoa vanhoja kotimaisia elokuvia. Siksi vilkaisin ennen yöpuulle panoa musiikkikomedian 2 hauskaa vekkulia, joka ei ollut lainkaan hauska tai vekkuli. Lasse Pöysti yrittää taistella korkeakulttuurin puolesta rahanahneen musiikkipampun tahtoessa kansaan uppoavaa hynänlähdettä ja toimivan iskelmän kaavaa käydään läpi siinä sivussa. Tapio Rautavaara käy vetäisemässä pari vähemmän hyvää biisiä ja äijäilemässä. Suosikkikohtauksessani Pöysti menee ruinaamaan rahaa savuttomalta ja alkottomalta johtajalta, joka tarjoaa tälle sigarilloa ja naukkua todeten perään, ettei voi antaa kerjääjälle penniäkään, mutta sen sijaan kultaakin kalliimman neuvon: Rikastumisen salaisuus eivät ole suuret tulot vaan pienet menot! Lopettakaa juominen ja polttaminen!
20.6. Nocturnal Butterfly (2016) (DCP tai videotiedosto?)
Mäntässä museossa pyörinyt Annika Dahlstenin lyhytanimaatio omituisessa huoneessa viinilasien ja pääkallojen keskellä surraavista yöperhosista on teknisesti upea ja sisällöltään ihastuttavan surrealistinen. Aivan kuin olisin nähnyt tämän jossain aikaisemminkin.
23.6. Suomisen Ollin tempaus (1942) (PC)
Velipoika intoili Hailuodon vuokramökissä huomanneensa Reindeerspottingin löytyvän nykyään YouTubesta ja haluavansa katsoa sen uusiksi, mutta valitettavasti kyseinen video olikin pelkkä klikkiansa. Siinä piti sitten improvisoida jotakin muuta, joten viime kesäisen Sodankylän Suomisen Olli yllättää -näytöksen innoittamana ehdotin katseltavaksi lisää samaa sylttyä. Ja olihan tämän aikamoinen tempaus, joskaan ei vähäisimmässäkään määrin hyvässä mielessä. Sotavuosien filmissä Olli kaahaa pyörällä tytön päältä (”Voi veljet!”), meinaa saada turpiinsa (”No anna selkään!”) ja rakentaa pommin, jonka räjäyttää vahingossa luokassa esitelmän yhdeydessä (”Ei jumpe ja hiivatti!”). Sen jälkeen karataan maantielle ja Olli puetaan naiseksi. Filmi ei tuntunut etenevän sitten millään ja vaikka dialogi oli tavallaan huvittavaa, hirveää shaibaahan se oikeasti oli. Maailmankuva on jotakuinkin samanlainen kuin aikansa poikakirjallisuudessa enkä ole varma, pistikö minua juuri jalkapöytään ampiainen. Jokin möykky siellä tuntui kun polkaisin kinttuni yhteen ja nyt kirvelee niin peevelisti.
25.6. Witch from Nepal (1986) (PC)
Noita Nepalista piinaa Chow Yun-Fatia ja tämän muijaa, jonka selän takana äijä heiluttelee nakkiaan aaveelle. Erikoistehosteet ovat aikamoisia, animoidun kissan heiluessa ruudulla ja välistä tämä kaikki toi jotenkin mieleen ”Murjottaja” Fung On Shin myöhemmän Blue Jean Copin kaikkine sähköineen ja muineen. Hautausmaalla laahustaa eläviä kuolleita ja musat ovat niin menevät, että soundtrackille olisi kysyntää. Kaikki on mainiota, mutta tästä huolimatta joko jotain puuttui tai sitten en vain jaksanut keskittyä tarpeeksi yksikseni. Mieleen jäi kohtaus, jossa Chow käskee petoskumppaniaan painumaan mäkeen, jolloin tämä sillä samalla sekunilla ottaa ja sytyttää itsensä tuleen.
Kävin muuten juuri uimassa. Ilmeisesti lentomuurahainen tai kuoriainen puri siinä limonadia maistellessani huulestani. Melkoinen luonto iskee takaisin -päivä tänään.
25.6. Poika eli kesäänsä (1955) (PC)
Paahteisen iltapäivän terassilla katseltu kotimainen oli oikeastaan parempi kuin osasin odottaa. Ei tässä lopulta muuta käynyt, kuin hevoset käyskentelivät Suomen suvessa, jätkä kuksi kylän naisia, ihmiset kokivat lemmenhuolia, molemmat sukupuolet saunoivat ja gimma veti naku-uinnin, unohtamatta tietenkään sekä nakkisoseista puukotuksen että raiskauksen yritystä. Filmiä huomasi kuitenkin jaksavansa seurata vailla halua tuijottaa mieluummin vaikka pesäänsä matoja roudaavia talitinttejä, eli ei tämä nyt huonoimmasta päästä voinut olla. Koko leffa esitetään ilmeisesti alkuperäisteoksen sutaisseen F. E. Sillanpään itsensä esittämän yksihampaisen partapapan kertomuksena, mikä on ihan hauska oivallus.
