18.12. Magic Christmas Three (1964) (PC)
IMDb:ssä kaksi tähteä kymmenestä -pisteytystä hallussaan pitävä jouluelokuva on psykoottinen, eikä lainkaan niin “huono” kuin olisin odottanut. Mustavalkoisessa alussa vekarat kiusaavat noitaa, sitten matkataan värilliseen taikamaahan ja tapahtuu kaikkea jännää. Perheen isä ajaa heinää ruohonleikkurin sekoillessa ja kilpikonnan patsastellessa hölmön musiikin säestämänä. Maaginen joulupuu räyhää lapselle ja taikoo tämän luokse joulupukin. Lopulta jättiläinen yrittää napata kakaran, tämä oppii joulun taiasta ja katoaa takaisin mustavalkomaailmaan. Elokuvaan alkoi jossain välissä keskittyä, eikä se tuntunut tunnin mitassaan vaikealta katsoa.
18.12. Linnut kuolevat Perussa (1968) (DVD)
Iät ajat olen nettiostelua harrastanut, joten ehkä onkin jo aika tulla huijatuksi. Ebayn kreikkalainen kauppias myi tämän meikäläiselle hyvänäkin promojulkaisuna, kotona paljastui tv-ripiksi, jossa oli paitsi hirveä kuva ja ääni, myös televisiokanavan logo yläkulmassa. Rahat olisi saanut takaisin, mutta postitus takaisin Kreikkaan olisi ollut maksamaani hintaa kalliimpaa. Myyjän sivuilla useampikin näkyi jälkiviisaana tutkailtuani syyttäneen tätä samasta asiasta, johon vastaukseksi oli tullut raivoisaa, capslockilla kirjoitettua vuodatusta.
Itse elokuva oli pitkäveteinen haahuilu hiekkarannalla, jotain tekotaiteen ja eksploitaation välimaastosta. Ei kiitos.
19.12. Kahden naisen rakkaus (1953) (Teatteri/35 mm)
Ida Lupinon elokuva kertoo hankalassa suhteessa kituuttelevasta miehestä, joka ottaa muissa maailmoissa liihottelevan vaimonsa vastapainoksi tyttöystävän, jolle synnyttää lapsen kertomatta tälle toisesta elämästään. Ajankuva kaksinnaimisen synnyttämine moraalikoodeineen on kieroutunut (pari sataa vuotta aiemmin tästä saattoi Suomessa saada kuolemantuomion), mutta elokuvan kuvaus kahden naisen kesken pelaavasta äijästä onnistunut siinä missä myös tämän uhreista. Juonen rakenne on punottu paitsi kiehtovaksi, myös traagiseksi ja satuttavaksi.
20.12. Uhka syvyyksistä (1990) (PC)
Vanhalta FiX-vhs-ripiltä katsotussa Juan Piquer Simonin Alien kohtaa Abyssin -seikkailussa laskeudutaan meren pohjaan ottamaan selvää örkeistä, jotka alkavat teurastaa henkilökuntaa yksi toisensa jälkeen. Nauru on pinnassa ja etenkin mustan hahmon sekoilut välistä melkoista mielisairaalakamaa. Toiminta ja draama on rytmitetty hyvin ja verivanukas kohoaa tarpeiksi asti. Viihdyttävää eurokalkkunaa Simonin tapaan.
21.12. Harmia enkeleistä (1966) (Teatteri/35 mm)
Ensimmäisessä näkemässäni värillisessä Ida Lupinossa seikkaillaan tyttöjen nunnakoulussa tekemässä kepposia ja oppimassa elämästä. Vaikka osa huumorista on risovaa, teennäistä kokkarepuppua, löytyy episodimaisesta opintoreissusta hyvätkin hetkensä sekä myös ne ohimenevät humanitääriset ajatelmat lähimmäisistä, joita oppilaat eivät aina tule tajunneiksi. Animoidut alkutekstit virittävät tunnelmaan ja lopussa kaikella sentimentalismilla saa herkutella vailla pahaa omaatuntoa hammaslääkärin tarkastuksesta.
21.12. Tosi valheita (1994) (Teatteri/35 mm)
Cameron-sarjan yllättänein filmi on silmääräpäyttävä senkin vuoksi, että näin tämän jo joskus ammoin muinoin teininä televisiosta – silloin vihasin koko tuotantoa. Nyttemmin kaikki oli yliräkäisyssään aivan mahtavaa: Arska ratsastaa kauppakeskuksessa hevosella, suutelee äskettäin vaivaannuttavasti stripanneen Jamie Lee Curtisin kanssa ydinräjähdys taustallaan ja lentelee hävittäjällä pilvenpiirtäjien keskellä superpaha terroristi siivellään. Realismia ei edes yritetä rakentaa viiksekkään pillunmetsästäjän joutuessa opetusmielessä agenttioperaation maalitauluksi ja one-linerien lennellessä, ja kieli on niin poskella, että jopa loppukohtauksen voi antaa anteeksi.
22.12. Pikku Naisia (1994) (Teatteri/35 mm)
Pikkunaiset mellastavat. Olin käsittävinäni Reginan Tyttökirjaseminaarissa puhuttujen perusteella elokuvan lopun sentimentaloiduksi, mutten tiedä kun en sitä kuuluisempaa versiota ehtinyt teatterissa aiemmin katsella. Ei tämäkään nyt oikeasti hirveän lähellä sydäntäni ollut. Tytöt puhuvat paskaa, jahtaavat rakkautta ja toteuttavat itseään. Naisille käsittääkseni kuitenkin tärkeämpi juttu, itse pidän kai enemmän Kalkkunanmetsästyksen tapaisista nälkäpeleistä.
22.12. Bruce Lee ja minä (1973) (PC)
Työkaverin kanssa tuli puhutuksi bruceploitaatiosta, joten innostuin ja katsoin tällaisen digitoidun videon duunivuoron puitteissa luppa-aikana intrasta. Unicorn Chan ja kumppanit laittavat koipea toisen eteen ja jengiä pilkotaan lihasvoimin maahan. Välistä on jonkinlaisia viittauksia Bruce Leehen, mutta lopputulos jää hyvin, hyvin arvoitukselliseksi. Lopulta kovinkaan paljoa tarinasta ei jää ymmärryksen ulotuville.
22.12. Petturi (1974) (Teatteri/35 mm)
Reginan ensimmäinen viimeinen elokuva ennen joulua. Marcello Mastroianni näkee rupikonnan ikkunasta ja Mimsy Farmer pyörii taustalla. Välistä unenomainen, pidin myös musiikeista.
23.12. Shadow Hunters 2: Echo of Destiny (1972) (PC)
Kesällä katsomani Shadow Huntersin jatko-osa jatkaa samoin mitoin: veri lentää ja tissit vilkkuvat. Japanilaista taiten tehtyä roskaa, joka ei mässäile ylenpalttisuuksilla. Tsekkailin tätä samalla kun leivoin jouluksi pasteijoita.
23.12. Godzilla vs. Ghidorah (1964) (PC)
Nyt löytyi kivisin elokuva taas hetkeen. Jossain Jaappanin mailla Venuksesta tullut tyttö, laulavat kaksoset ja jättimäinen perhosentoukka Mothra kohtaavat. Sitten Godzilla ja lintuhirviö Rodan alkavat taistella keskenään, kunnes taivaalta tipahtaneesta meteoritistä kuoriutuu kolmipäinen hirviö King Ghidorah. Tämän taltuttamiseksi tarvitaan joukkovoimaa, joten Mothra laitetaan suostuttelemaan tappelupukareita sopimaan riitansa ja liittoutumaan Ghidorahia vastaan. Avaruuden naisten tulkkaamina toinen kuitenkin toteaa, ettei suostu tähän ennenkuin vastustaja pyytää anteeksi. Käsittämätöntä ja hauskaa törkymeininkiä kumipuku-ukkojen parissa.
23.12. Ihmeellinen on elämä (1946) (DVD)
Hmmm, tätä en muuten ollut nähnyt aiemmin. James Stewart kärsii oppien ihmeellisestä elämästä ja naiseni totesi että tämähän oli kuin Love Actuallyn varhaisempi esiaste. Kaikki oksettaa ja etenkin lopun riemuvoitto menee jo liian pitkälle. Kaikkien aikojen jouluelokuva, jossa ainut hyvä puoli lienevät taivaasta puhuvat enkelit. Huomasin myös jälkiviisaana Riku Rikkaan joulutoiveen ottaneen tästä oppia. Hou hou hou!
24.12. Lumiukko (1982) (TV)
Jouluklassikossa pojan pihalle tekemä lumiukko herää henkiin, seikkailee talossa ja lennättää tenavan kauas Joulupukin luokse. Loppu on surullinen, mutta todellinen. Lumiukon piirrosjälki on aina viehättänyt silmääni ja olen pitänyt animaation taianomaisesta maailmasta ja sen tarinan kaaresta halki elämäni. Myös Jimmy T. Murakamin ydinsota-aiheinen, hyvinkin melankolinen, samaan tyyliin piirretty Minne tuuli kuljettaa on suositeltavaa “jatkokatsettavaa”.
25.12. Kirikou ja paha noita (1998) (DVD)
Ostin tämän tyttöystävälleni joululahjaksi ja näinpä se nähtiin parhaaksi katsoa heti joulupäivänä. Kirikou huutaa äitinsä mahasta vapaaksi pääsyä, konttaa alasti pitin Afrikkaa ja lopulta päihittää noiden, joka taikoo tämän isoksi jotta lapsi voisi mennä hänen kanssaan naimisiin. Leffa itsessään oli kiehtovasti selluloidille siirrettyä mitä vittua -psykedeliaa, jossa oli äärimmäisen kauniit värit, mutta suomidubbaus (jota ei Future Filmin lätyssä voinut korvata kuin hurrivastaavalla) oli melkein yhtä vaivaannuttavaa kuin Venäjällä julkaistussa jenkkiläisessä pornorainassa.
25.12. Gremlins – riiviöt (1984) (DVD)
Aiemmin vihasin tätä elokuvaa sydämeni pohjasta spielbergmäisenä paskana, mutta kun Gremlinsin katsoo Ihmeellinen on elämän päälle, sen parodia aukeaa juuri oikein. Koko postikorttimainen pikkukaupunki hahmoineen on kuin suoreen Capran elokuvasta ja sen (mm. John Waynea muistuttavien) asukkaiden kiusaksi lähetetyt ulkomaalaiset hirviöt ovat mehukas vittuilupala patrioottiselle meuhkaamiselle muukalaisten tuomaa vaaraa vastaan. Tehosteet ovat kivoja, Gizmo ärsyttävän ylimielinen ja lopussakin käytetty diskopumppu oikea korvamato. Käsikirjoitus puolestaan herkuttelee sentimentaalisella, keskiluokkaisella draamalla aina piippuun mätänevää pukkia ja riiviöitä monitoimikeittiönsä arsenaalin voimin lahtaavaa perheenäitiä myöten.
26.12. The Voice of the Moon (1990) (DVD)
Fellinin viimeinen elokuva oli floppi maailmalla, mutta kysynpähän vain miksi. Vaikken saanut siitä tukevaa otetta, ovat surrealismi ja kuvakerronta kiehtovia, lopussa kuukin puhuu.
27.12. The Dragon’s Snake Fist (1979) (PC)
Tarantinon lempparien listalle kuuluvasta mätkäämispätkästä ei löydy alusta mitään hauskaa, mutta onneksi lopummalla laitetaan roistoa nippuun parhaimpien beat em up -pelien hengessä. Osa pahisten mukanaan raahaamista instrumenteistä on suorastaan hellyyttävän säälittäviä ja hurmettakin nähdään parissa kohtauksessa jonkun verran. Asiansa ajavaa, viihdyttävää turvantelomista. Godfrey Ho on toinen ohjaajan puikoissa, Dragon Lee puolestaan pääosassa.
Loput tämän päivän leffat myöhemmin, enää ei jaksa.
