Tämä on roskaviikko. Luvassa on iso annos paskatoimintaa, kun valokeilaan pääsevät menneiden aikojen Ö-mapin toimintatähdet. Menoa ja meininkiä on tarjolla enemmän kuin laki sallii. Viime viikon mustan huumorin sävyttämän kokonaisvaltaisuuden vastapainoksi, nyt alttarille uhrataan kaikki ne, jotka olette jo unohtaneet tai joista, ette edes olleet tietoisia. Esipuheen jälkeen, mennäänpä siihen tunnetuksi tulleeseen ytimeen! Turpiin vaan ja tuplaten. Karatella niskaan, vai miten se nyt menikään?
2.11.2020: Viimeinen isku (1992)
Roskaviikon itseoikeutettuna avauksena toimii Lorenzo “Kauniit ja rohkeat” Lamasin toimintaelokuva 90-luvun alusta.
Joku pallinaamainen tyyppi väittää osaavansa karatea, ja menee Lamasin 80-luvulta oksentamaan punkkaribaariin esittelemään taitojaan. Samaisessa paikassa järjestetään öljyttyjen naisten painiotteluita, joita statistit seuraavat sivummalta kuin kuolaavat rakkikoirat halpaa makkaraa. Ennen tätä kaikkea katsojille on esitelty varsin eroottiset alkutekstit, joissa erästä sovinistista ystävääni innostaisivat jatkuvalla syötöllä ruudulla vilkkuvat kasaribikinitissit.
Tällaisen jonninjoutavan alkupohjustusten jälkeen Lamas alkaa valmentaa uutta tulokastaan. Metodeiksi valikoituvat kyseenalaiset mallit, joissa karvarinta lähinnä istuu suurimman osan ajasta uima-altaan reunalla stetson päässään, huutelemassa törkeyksiä, juoden samalla rommikolaa ja lukien sanomalehteä.
Kimaran kruunaavat kököt kamppailukohtaukset, koston ympärille rakennettu pääjuoni ja Vegasissa soiva saksofoni. Eräässä tärkeässä tai törkeässä kohdassa Lamas myös riitelee tyttöystävänsä kanssa vegasilaisessa ravintolassa, ja riidan päätteeksi nappaa itselleen huoran yöstä. Ikävä kyllä, yö päättyy löysästi, koska Lorenzolla ei liiallisen alkoholin käytön takia ota eteen. Sen pituinen se.
2.11.2020: The Evil Within (2017)
Erittäin kiukkuisen ja pahamaineisen sovinistisen ystäväni suosittelema The Evil Within on surrealistinen painajainen, joka alkuun kiinnostaa keskivertokauhua enemmän. Loppua kohden meininki kuitenkin alkaa muuttua puuduttavaksi yhden vaihteen käyttämiseksi, joka ei etene suuntaan eikä toiseen. Tunnelma on silti koko keston ajan pahanenteinen, ja hiukan humoristinen huonon näyttelyn takia. Mukana kukkuvaa Michael Berrymania tuskin on tarvinnut edes maskeerata roolia varten, sillä hänen munanmuotoinen kallonsa ja ulos pullahtavat silmänsä jo itsessään luovat hänestä demonisen kuvan.
On myös paljastelun aika, sillä painajainen oli viimeistään valmis alkamaan siinä vaiheessa, kun tämä kirjoittaja kohtasi vanhan kunnon nukkumatin kesken katselun. Olen pahoillani.
3.11.2020: Valkoinen tiikeri (1996)
SUORAA, ARMOTONTA TOIMINTAA!
Kiukkupussi-Tagawa tappaa huumepoliisia esittävän Gary Danielsin partnerin. Tämä suututtaa vuorikiipeilyä vapaa-ajallaan harrastavan sinisilmän, joka vannoo kostoa. Kakkaa haisteleva kiukkupussi ehtii paeta moottoriveneellä jonnekin jumalan selän taakse, kun Daniels jää voihkimaan tuskasta laiturille. Ilkikurinen piru-Tagawa on muutenkin hyvässä iskussa, tekee polttomerkkejä uhreilleen ja esittää siinä sivussa jotain superriippuvuutta aiheuttavan huumeen valmistajaa tai kuriiria. Meininki on kaikin puolin törkeän ysäriä, kun tarinan aikana vieraillaan muun muassa teknobaarissa, jossa naiset tanssiviat pöydillä. Lopussa Daniels väläyttelee alfauroksen rooliaan ja kellistää jonkun Babylon 5:stä tutun naisen sänkyyn.
Ennen viimeistä koitosta tietysti vielä treenataan ilman paitaa. Sitten pompitaan karateiskujen kera räjähdysten keskellä, koska Danielsin siniset silmät ovat tappavat kuin hengittäminen metrossa. Viimeiseksi Tagawa kiukuttelee ennen kuolemaansa. Näitä jaksaa aina katsoa.
4.11.2020: Steel Frontier (1995)
Joe Lara esittää tulevaisuuteen eli vuoteen 2019 sijoittuvassa, suoraan videolle julkaistussa, elokuvassa sankaria, joka saapuu Brion Jamesin rähinäjengin valtaamaan kylään. Alussa on kunnon mäiskettä, kun rähinäporukka laittaa parastaan. Moottoripyörät lentelevät hidastettuina ikkunoiden läpi, jengiä ammutaan lonkalta ja kaiken kukkuraksi palava mies juoksee kylän poikki. Kovan tekemisen jälkeen vauhti vähän tasaantuu ja leffa alkaa muistuttaa enemmän sitä suoraan videolle kamaa. Onneksi lopussa kuitenkin ovat kovat paukut, kun huuliharpulla Yhdysvaltojen kansallislaulua soittava Lara, päättää räjäyttää koko kylän kirkkoa ja vesitornia myöden. Viimeiseksi kaiken huipentaa huikea takaa-ajo, jossa James heittelee koulubussista kranaatteja takaa-ajavien autojen eteen. Elokuvantekijät ovat selkeästi sisäistäneet, että räjähdyksiä pitää olla paljon, joka sopii loistavasti maailmanlopun jälkeiseen aikaan sijoittuvaan tarinaan. Kokonaisuuteen yhdistellään vielä teemoja westerneistä. Mestariteos on syntynyt.
Pitipä vielä sanoa, että elokuvassa nähdään myös lätkämaskimörssärinä tunnetuksi tullut Kane Hodder, joka pahoinpitelee naisia huoletta. En sano sen olevan kaunista, mutta en myöskään rumaa.
5.11.2020: Virtual Combat (1995)
Goottitarzania muistuttava Dante vapautuu virtuaalihelvetistään ja Don Wilsonin esittämän poliisin täytyy pysäyttää hänet. Aivan tolkuttoman suoraan videolle tavaraa oleva Virtual Combat on välillä niin synkästi kuvattu, ettei siitä saa mitään selvää. Parhaimmillaan se tarjoaa kunnon karatepotkuja, laseraseita ja huipputeknologiana nähtäviä Commodoren tietokoneita sekä laskimelta näyttäviä kännyköitä, joista lähtee R2-D2 -ääniä. Spektaakkeliin heitetään vielä mukaan kyberseksiä, virtuaalitodellisuudesta lihaksi muuttunut Domina ja Wilsonin takia helvetin huono seksikohtaus.
Ehdottomasti parhaassa kohtaa Wilson onnistuu räjäyttämään helikopterin revolverilla! Loppuhuipennuksessa nähdään aitoa köyhänmiehen Highlanderia, kun Dante ja Wilson ottavat yhteen hylätyssä varastohallissa, jossa siniset valot hohkaavat kuin Gary Danielsin silmät.
6.11.2020: Fingerpori (2019)
En oikein osaa sanoa, miksi tämä elokuva on olemassa. En myöskään osaa sanoa, miksi katsoimme sen yhdessä Kuvaputken toisen toimittajan Kurkkuharjan kanssa. Järki taisi jäädä eiliseen, koska Fingerporissa ei ole yhtikäs mitään hauskaa. Kokonaisuus koostuu neljästä eri tarinasta, jotka nivoutuvat nippa nappa yhdeksi. Kari Väänänen on jo eläkkeen tarpeessa ja Heimo Vesana nähtävä Santtu Karvonen on tulevaisuuden kulttikullervo. Jossain kohtaa tässä tanssittiin munasillaan Seurasaaressa, joka on toki tyypillistä itsensä paljastelua ohjaaja Mikko Koukin tapaan. Myös Jeesus ja vanha kunnon Aatu kävivät kuumentamassa tunteita kuin avotakka raidallisia pyjamia joskus lähihistoriassa.
6.11.2020: Werewolf in a Girls’ Dormitory (1961)
Sarjassamme kullinarvoiset ideat. HUOM! kirjoitusvirhe tahallinen.
Mitään järjellä perusteltavaa syytä katsoa tätä ihmissuden jätöstä ei ole. Ainoa syy lienee jälleen kerran hassussa julistekuvassa sekä nimessä. Mustavalkoinen kauhuelokuva Italiasta masensi meitä molempia, emmekä me kumpikaan keskittyneet elokuvaan ollenkaan. Tunnetaan myös nimillä:
Ghoul in a Girl’s Dormitory, Monster Among the Girls, I Married a Werewolf, The Ghoul in School ja Lycanthropus.
Yritimme tämän jälkeen katsoa jotain Disneylandin jaksoa, jossa pitäisi olla Sean Connery. Puolen tunnin jälkeen päätimme viheltää pelin poikki, koska mitään ei tapahtunut. Ruudulla oli ollut vain Walt-setä juttelemassa liirumlaarumia toimistohuoneessaan jonkun irlantilaisen juopon kanssa. Ehkä se Connerykin olisi jossain vaiheessa tullut ruudulle kertomaan menninkäisistä. Sitä emme saa koskaan tietää. Ehkä parempi näin.
6.11.2020: Vihan lähettiläs (1988)
George A. Romeron vähemmän tunnettu, ja samaan suonenvetoon aliarvostettu kauhuelokuva, jossa neliraajahalvaantunut mies ottaa apurikseen sekä lemmikikseen pienen apinan, jolle on ruiskutettu ihmisen aivokudosta verenkiertoon. Klaustrofobisesti kutkutteleva tarina on mieleeni. Siinä tutkitaan ihmismielen synkkiä sopukoita sopivan psykologisesti. Ainoastaan kokonaisuuteen tyrkytetyt scifi-elementit vähän vesittävät muutoin hyvin realistisen tuntuista käsikirjoitusta. Hyvin hitaasti etenevä Vihan lähettiläs on kuitenkin pienistä vioistaan huolimatta helvetillisen viihdyttävä. Myös omistamani Eurekan Blu-ray näyttää kohtuuttoman hyvältä, kun esimerkiksi vertaa poistettujen kohtausten kuvanlaatuun.
Toki olen tämänkin joskus muinoin nähnyt, mutta siitä oli sopivan pitkä aika, jotta uusintakatselun pystyi toteuttamaan teräväpiirtona.
6.11.2020 – 7.11.2020: The 50 Best Horror Movies You’ve Never Seen (2014)
Amazon Primen onkaloista tähän blogiin kaivettu kauhudokkari, joka ei sisällä paremmin tietävälle juuri mitään uutta. Mölleille suunnattu dokumentti onnistuu kiroivoittamaan kauan uinuneet elokuvat henkiin ja kiinnostuksen uusinta katsoa tukun unohdettuja teoksia, koska suu vaahdossa toinen toisensa perään huutavat kauhufanit ovat niin innoissaan, että vähemmästäkin kiinnostus kaikkea tarpeetonta kohtaan herää.
Mainoskampanjan tavoin etenevä filmi on kuin pikakelaus kaikesta kauhusta, josta on helppo saada vähemmän tietämätön innostumaan. Ikävä kyllä allekirjoittanut tietää, että osa nähtävistä pätkistä on tiedostetusti heikkoja, vaikka nekin onnistutaan kehumaan maasta taivaaseen. Pitäkää varanne, sillä esimerkiksi Motel Hell tai muutamat muut elokuvat, joita tässä esitellään, eivät ole katselun väärtejä.
Päädyin silti metsästämään ja tuhlaamaan rahojani joihinkin dokumentissa nähtyihin leffoihin kuin idiootti. Viikko loppuu kotvan kuluttua ja ensi viikolla luvassa on kaikkea muuta kuin menneiden aikojen muskelimasoja tai hyvää makua. Teitä on varoitettu, minua ei. Hyvästi!
