Viikon aforismi on on valehtelevat säät. Helle käristää nudistin. Pakkanen kesyttää hänet. Kuolema kuittaa univelat ja matka on tuntematon. Sen suuremitta pohdinnoitta, mennään asiaan, ennen kuin alkaa vituttaa. Olen menettänyt otteeni. Koska tässä on mennyt yli viikko.
20.6.2022: The Silencing (2020)
Netflixin suoratoistosorkkaherrasta katsottu The Silencing on ihan kelvollinen pätkä. Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau esittää alkoholiin menevää krapulaista metsänvartijaa, jonka tytär on kadonnut. Samaan aikaan pienessä kyläpahasessa riehuu sarjamurhaaja, jonka jäljille paikalliset lainvalvojat sekä Coster-Waldau yrittävät päästä. Meininki on yllättävän nihilististä, raakaa ja otteessaan pitävää jännäriä, joka on hyvin roolitettu. Onnistuneet näyttelijäsuoritukset yhdessä käsikirjoituksen käänteiden kanssa pitävät kokonaisuuden kiinnostavana aina loppuun asti, vaikka tietty keskinkertaisuus vähän vaivaakin lopputulosta. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin kelvollinen suoratoistojännäri, joka jo itsessään on melkoinen saavutus.
21.6.2022: Brimstone (2016)
Epälineaarisesti etenevä ja neljästä luvusta koostuva Brimstone on oikea ”hyvän mielen elokuva”. Ensimmäisessä luvussa katsojalle esitellään elokuvan keskeisin hahmo Dakota Fanningin mykkä nainen, joka toimii kätilönä pienessä villinlännen yhteisössä. Samassa luvussa esitellään myös toinen merkittävä hahmo Guy Pearcen esittämä pastori, jolla on jotain tekemistä tuon mykän naisen menneisyyden kanssa. Toinen luku avaa näiden hahmojen taustoja enemmän ja mielestäni se on koko elokuvan onnistunein hetki. Se sijoittuu pieneen bordelliin, pienessä lännenkylässä. Kokonaisuutena Brimstone on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää pahaa mieltä pulppuava western. Toki sen teemat ovat rankkoja, mutta kuvaus on kokonaisvaltaisen onnistunutta. Kerronta pysyy alati jännittävänä ja melkein kaikki roolisuoritukset osuvat napakymppiin. Game of Thornesista tuttu Kit Harrington tosin tekee mitäänsanomattoman ja turhan roolin. Julistekuva antaa filmistä turhan toiminnallisen kuvan.
21.6.2022: Nuori kapinallinen (1955)
James Deanin klassikkoelokuvassa tämä ikoni esittää nuorta kapinallista, joka ei sovi yhteiskunnan asettamiin raameihin. Ajoittain elokuvan meininki on puuduttavan tylsää, vaikka värikylläisessä ajankuvassa on jotain kiehtovaa. Eräs autokilpailukohtaus, ja siitä seurannut auton tippuminen kielekkeeltä oli sentään taidetta sanan parhaassa merkityksessä, koska tuo helvetin auto vielä räjähti osuessaan maahan. Loppukohtaus on myös toteutettu sen verran hyvin, että viimeinen puoli tuntia on suhteellisen intensiivistä seurattavaa. Mukana menossa nuori Dennis Hopper.
22.6.2022: Taistelija (2010)
Mark Wahlberg ja Christian Bale esittävät nyrkkeilijäveljeksiä tositapahtumiin perustuvassa Taistelijassa. Vanhempi veljistä eli Bale on kylälegenda, koska hän joskus 70-luvulla tyrmäsi Sugar Rayn. Veljensä varjossa elävä Wahlberg ei saa kunnon mahdollisuutta, ja enemmän huumeiden kanssa kuin salilla aikaa viettävä Bale onnistuu jatkuvasti sotkemaan epämääräisellä valmennustyylillään ja huonolla tuurilla kaiken.
Taistelija on oikein mainio nyrkkeilydraama, jossa on pilkettä silmäkulmassa. Etenkin roolisuoritukset ja mukavasti etenevä kliseinenkin tarina ovat laadukasta kamaa. Kasarille sijoittuvan tarinan soundtrack on myös saatu ajankuvaan sopivaksi. Jotenkin kaikki vain toimii ja elokuvassa on selittämätöntä viehätystä. Mikä siinä onkin, että niinkin tylsästä lajista kuin nyrkkeily, saadaan kerta toisen iskun jälkeen mainioita draamaelokuvia?
BLOKIMIEHEN KESÄTERVEISET
Eihän tämä vitun paskapää osaa lopettaa tätä touhua, mutta nyt ihan oikeasti Tumppu kuin kaikki muutkin hänen alter egonsa jäävät lomille. Jotain tekstiä saattaa silti tulla tuutista ulos kuin pökäleitä pönttöön. Pidättäkää happea, koska tämä ei jää tähän.
26.6.2022:Hämähäkin sydän (2022)
Ylimielinen ja kusipäinen vankilanjohtaja, Chris Hemsworth, alkaa testata kokeellista lääkettä vangeilleen, jonka tarkoitus on saada tunteet kuriin. Itse lähitulevaisuuden vankilakin on kokeellinen paikka, jossa ei ole sellejä ja vangeilla on vapaus kulkea huoneesta toiseen ja niin edelleen. Lääkekokeilu ei sitten olekaan pelkkään hyvään tarkoitukseen, joka ei oikeastaan yllätä pätkääkään. Hämähäkin sydän onnistuu jotenkin kusemaan potentiaalisen ideansa eikä se missään vaiheessa ole oikein jännittävä ja tiivistunnelmainen. Sen sijaan sen huumori toimii muutamissa kohdissa, joko tahattomasti tai tahallisesti.
27.6.2022: Revolverimies (1976)
Don Siegelin ohjaama romanttinen westernelokuva kertoo John Waynen ikääntyneestä pyssysankarista, joka saa kuulla kuolevansa syöpään muutaman viikon sisällä. Taru muokkautuu joskus totuudeksi, kun Revolverimies jäi syöpään menehtyneen Waynen viimeiseksi laukaukseksi. Elokuvakin on jotenkin paljon parempi kuin siltä odottaisi. Waynen habitus ja huumori eivät juurikaan ärsytä, kun vanhan liiton westerniin yhdistetään Siegelin ohjauksen kautta nihilismiä. Juoni sekin on ihan kelvollinen hikiseen kesäiltaan, kun Waynen esittämä pyssymestari yrittää diagnoosinsa jälkeen pitää matalaa profiilia, mutta hänen ovensa eteen ilmestyy kaunoja kantavia rikollisia, jotka vielä viimeisen kerran haluavat kaksintaistelun legendan kanssa.
Nyt oikeasti lopetan tämän plogin ilman epilepsiaa, epistolaa tai mitään muutakaan. Tupla-GIF kuitenkin!
