Lupaan laittaa rutkasti enemmän giffejä, viime viikolla aiheuttamani mielipahan vuoksi. Koira ei pääse karvoistaan, ja kuin Frankenweenie, se ei opi uusia temppuja. Se tarvitsee sähköä nostaakseen karvansa pystyyn.
Sitten taas mennään! Nyt siis mennään eikä meinata, vaikka heikompaa hirvittää tällainen koiramaisen heikko blogi. Leffojen katselua on edelleen elämänsuola. Jano on kova, koska söin perjantaina suolaista pizzaa. Katsoin viime viikolla elokuvan ja toisenkin. En vaivaudu opettelemaan pilkunnussintaa enkä siihen liittyviä sääntömuutoksia. Elämme jo puun takaa tulemisen jälkeistä aikaa. Kukkuu!
19.10.2020: First Love (2019)
Ikiliikkuja ja agitaattorinakin tunnetuksi tullut Takashi Miike ei helvetti hyydy. Parhaat elokuvavuodet toki alkavat olla tuulahdus historiaa, mutta Japanin oma Duracell-pupu jaksaa siitä huolimatta painaa duunia vinhaan tahtiin.
Joku amatööritason nyrkkeilijä saa kuulla sairastavansa terminaalivaiheen syöpää. Samaan aikaan likainen poliisi ja Yakuzan riveissä työskentelevä pallinaama toteuttavat vuosisadan epäonnisinta huumeryöstöä. Paikallinen nistihuora näkee valkoisissa kalsareissa tanssivan isänsä hallusinaatiossaan, muun muassa hytkymässä metrossa erittäin kivikasvoisena ja pokkansa pitävänä. Keitokseen heitetään vielä kiinalaisten ja japanilaisten rikollisten välien selvittelyä sekä kananmunankuorintaa ja samuraimiekkoja.
Hiukan raskaasti käynnistyvä First Love ei ole sitä shokeeraavinta tavaraa ohjaajaltaan. Käynnistymisvaikeuksien jälkeen filmi pääsee silti hyvään vauhtiin noin puolivälin tienoolla, jolloin meininki on suoranaisen raikasta ja jopa höhötyttävän hauskaa. Suosittelen pätkää kaikesta huolimatta kaikille, jotka haluavat elokuvaltaan muutakin kuin sitä perinteistä ennalta arvattavaa Hollywoodia. Miiken vannoutuneille faneille leffa tosiaan saattaa olla liian siloteltu.
20.10.2020: Big Daddy (1999)
Ystävälläni on meneillään jonkinlainen ”Jim Carrey –ysäriprojekti”. Joten päätin ottaa siihen osaa ysärin lopun Adam Sandlerilla, jonka olen joskus tuolloin kauan sitten nähnyt muutamia kertoja. Big Daddyssa opitaankin elämästä, kun Sandlerin esittämän tyhjäntoimittajan ovelle tuodaan päiväkoti-ikäinen poika, joka paljastuu Kiinassa työmatkalla olevan kämppiksen yhden yön jutun lopputulokseksi. Aluksi Sandler antaa pojan tehdä, mitä itse haluaa, joka johtaa hassuihin tilanteisiin, kuten kengurutanssin tahtiin oksenteluun ja rullaluistelijoiden pahoinpitelemiseen.
Loppua kohden elämän oppitunnit sen kuin voimistuvat, kun Sandler alkaa kokea aitoa kiintymystä poikaa kohtaan. Draamankaari ei oikeastaan enää hollywoodilaisempi voisi olla. Ilahduttavaa on kuitenkin vanhentuneet rasistiset läpät, joissa Rob Schneider esittää huonosti englantia puhuvaa ruokalähettiä ja Steve Buscemin puliukko kertoo oikeussalissa mustan miehen tietävän, miten OJ saatiin vapaaksi.
Sandler myös jaksaa heittää alati vain vaivaannuttavammaksi menevää Hooters-läppää lähes kaikkien elokuvassa nähtävien naisten rintavarustuksista. Jostain syystä myös vanhat pallit mainitaan. Homojakaan ei unohdeta, kun Sandlerin kaveripiiriin kuuluu jatkuvasti toistensa vartaloita ihannoimat hinttarit. Sellaista oli elämä vuosituhannen vaihteessa.
20.10.2020 – 21.10.2020: Traffic (2000)
Jostain kierrätyskeskuksen verkkokaupan syövereistä napattuna. Vieläpä Criterionin niin sanottuna laatujulkaisuna. Mitään sen enempää tästä ostohetkestä kertomatta, mennäänpä asiaan, sillä Traffic on yksi isompia aukkoja sivistyksessäni.
Hollywood-elokuvan kerrontaa uudistanut Steven Soderberghin ohjaus poukkoilee tarinasta toiseen kuin ruuhkavuodet vaipanvaihdosta kuumemittarin lukujen tutkimiseen. Hihihi….
Juoni on monitasoinen kokonaisuus erilaisia näkökulmia huumeista. Asiaa tutkitaan Benicio del Toron korruptoituneen kytän vinkkelistä kuin myös amerikkalaisten nuorten hupikäytön muodossa. Hahmorikkaassa tarinassa käsitellään myös Yhdysvaltain hallituksen sotaa huumeita vastaan sekä pirin myymistä ja oikeustoimia.
Eläväiset tarinat pitävät kaiken mielenkiintoisena, eivätkä edes ohjaajan pakolliselta tuntuvat filtterikikkailut jaksa ärsyttää ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Lopussa koviakin moraalikysymyksiä heittelevä käsikirjoitus sisältää vallan inhorealistista kuvastoa siitä, kuinka nuori ja menestyvä rikkaan perheen tytär onnistuu narkkaamaan elämänsä pilalle. Onneksi kaikesta tästä huolestunut Michael Douglas suoriutuu viimein pelastamaan tyttärensä elävienkirjoihin, vaikka musta ori on ensin tuupannut tyttöä nistiluolan patjalla.
Tähän päätän ruuhkasta kertomisen. Pahoititte varmaan mielenne tästä kaikesta epämääräisestä mutinastani. Pahoittelen sitä jo etukäteen. Olihan menossa mukana myös röhönaurava Tomas Milian. Nyt lopetan, oikeasti.
22.10.2020 – 23.10.2020: Vallan terällä (1981)
Sidney Lumetin mammuttimainen katsaus poliisikorruptiosta, on hyvin raskas kokonaisuus, jossa tosiaan on takakannen mukaan 126 puheroolia. Liki kolmetuntisen keston aikana pohditaan moraalia ja sen puuttumista, kun hyvin paljon Colin Farrellia muistuttava Treat Williamsin esittämä huumepoliisi menettää järkensä. Järki meinaa myös lähteä pahaa aavistamattomalta katsojalta, jota retuutetaan oikein olan takaa. Paskanjauhanta sikseen, sillä Vallan terällä vaatii teräviä hermoja, jotta sen kestää kunnialla loppuun asti. Omissa kirjoissani leffa on Lumetin vaikeimpia, joka tekee siitä yhtä aikaa haastavan kuin myös kiinnostavan. Ainakaan pitkä kesto ei vielä tässä vaiheessa ole ollut este tuotannolle, vaikka elokuva on tuotettu pahamaineisen Portti ikuisuuteen –projektin aikaan.
Kuuleman mukaan harvinainen suomijulkaisu on silti saatavilla kirjaston valikoimasta. Suosittelen varauksella leffaa kaikille ja en kenellekään.
23.10.2020: Rauhantekijä (1997)
Nicole Kidman hälytetään tekemään miesten töitä, koska jossain Venäjällä on varastettu ydinase. George Clooney ja monet muut miehet jaksavat muistuttaa monesti, ettei Kidman voi olla pätevin, koska hän on nainen. Ennakkoluulot kuitenkin kumotaan, koska Sarajevon lapset leikkivät pommitetuilla pihoilla masentuneina. Sitten Kidman osoittaa olevansa muutakin kuin kauniit kasvot. Lopussa on räjähdys ja sitä ennen todella surkea ydinräjähdys nähdään alussa. Elokuva on naisen ohjaama, joka kertoo kaiken. Ohjaaja myös kertoo Clooneyn olleen todella hullu, koska hän teki omat stunttinsa. Ikvä kyllä, Clooney istuu suurimman osan ajasta penkillä, joka todellista hard corea.
23.10.2020: Borat: Subsequent Moviefilm (2020)
Otin Amazon Primen- Tajusin sen tarjonnan olevan uskomaton kaatopaikka kaikkea saastaa vanhoilta hyviltä ajoilta. Silti ensimmäiseksi katsoin sieltä tämän mokumentin, joka on varmaan kliseisesti sanottuna kaikkien huulilla kuin maskit metrossa.
Asiasta siihen kukkaruukkuun: Borat on aiheuttanut suurta häpeää kotimaassaan Kazakstanissa, josta hän lähtee toiselle Amerikan matkalleen 14 vuotta myöhemmin. Managerista on tehty tuoli, joten matkaan otetaan maan ykköspornotähti Johnny niminen simpanssi. Poketähden kanssa samaan konttiin salaa eksynyt Boratin tytär kuitenkin popsii apinan parempiin suihin pitkän matkan aikana. Tästä alkaa isän ja tyttären matka halki Amerikan Yhdysvaltojen.
Kuten ystäväni meidän Discord-kanavallamme totesi, Sacha Baron Cohen ei oikein tiedä, mitä haluaa tällä kertaa sanoa. Kokonaisuus on nopeasti kursittu sekasotku erilaisia asioita päivän politiikasta. Borat on lisäksi hahmona jo niin tunnettu, ettei Baron Cohen enää oikein voi pysty tekemään törkeitä piilokameravitsejä kyseisellä hahmolla. Joten hän turvautuu Kummelista ja Who Is America? -sarjastaan tuttuihin irtopartoihin ja peruukkeihin, jotka eivät toimi muutamia hetkiä lukuun ottamatta.
Mielestäni olisi ollut paljon virkistävämpää tehdä enemmän vitsiä siitä, kuinka Borat nykyään liian tunnettu, ja yrittää tehdä piilokameraa sen kustannuksella, että kaikki tunnistavat hahmon ja tulevat häneltä asioita kyselemään. Eräällä tapaa tämä olisi toiminut tarttuvampana satiirina kuin Trumpin ivaaminen korona-aikana.
Onneksi satiiri sentään osuu maaliin välillä, vaikkei se olekaan toivottua piilokamerakamaa kuin hetkittäin. Yhdessä kohtaa Baron Cohen muun muassa matkaa KKK-vaatetuksessa Michael Pencen puhepaneelissa. Samaisessa tilaisuudessa hän yrittää tarjota tytärtään Pencelle McDonald Trumpiksi pukeutuneena. Lopussa nähdään yksi aidosti iljettävä kohtaus, joka ilman keskeytystä olisi voinut mennä todella likaiseksi – sillä Rudy Giuliani on miltei valmis sekaantumaan oletettuun Boratin alaikäiseen tyttäreen, ja alkaa jo hyväillä itseään kameroiden tallentaessa kaiken.
Boratin kaltaiselle satiirille on edelleen paikkansa, mutta odotin siltä astetta enemmän. Viimeiset kuvat ottavat kantaa nykyiseen koronakriisiin, ja maalavat siitä omalaisensa kuvan, joka naurattaa yhtä paljon kuin Tom Hanksin vilunväreet. Elämä olkoon suklaarasia.
24.10.2020: Black Box (2020)
Onhan se nyt selvää, että Amazon Prime on elämää suurempien kaatopaikkaleffojen kruununjalokivi. Sieltä voi toki myös katsoa uudempaa kauhutuotantoa, joka miellyttää enemmän vaimoa kuin tällaista roskakorin tutkijaa. Black Box on tästä paskanjauhannasta huolimatta aika hyvä leffa, jossa tutkitaan muistia. Mustinsa auto-onnettomuudessa menettänyt mies yrittää kokeellisilla lääketieteen keinoilla saada muistonsa takaisin. Kaikki menee kuitenkin enemmän pieleen, ja lopulta hän alkaa nähdä painostavia hallusinaatioita väkivallasta.
Ennalta arvattava juoni on silti ihan kiinnostava. Nyt en voi enempää kertoa, sillä muistini on tätä kirjoittaessa kärsinyt kolarin.
25.10.2020: The last patrol – Viimeinen partio (2000)
Siivouspäivän ihanuus on, että voi laittaa vaimon ja lapsen uimakouluun, ja itse katsella siinä sivussa Lundgrenia. The Last Patrol ei kuitenkaan ole hyvä. Se on ainoastaan hyvä siinä mielessä, että samaan aikaan voi tehdä makaronilaatikkoa ja siivoilla sotkuista asuntoa.
Kertojaäänenä kuultava Lundgren on vaivaannuttava, vaikka IMDb:n tietojen valossa joku muu on dubannut hänet jälkituotannossa. Ei siitä sitten enempää, sillä juonesta ei voi oikeastaan ottaa paremmin selvää tällaisella katselukerralla, mutta ilmeisesti alfauros Lundgren on jossain maailmanlopun jälkeisessä Las Vegasissa pienten lasten kanssa. Lapset tuoksuvat hänen mukaansa purkilliselle aurinkoa. Vedestä on tullut kovin valutta, joka on klisee, mutta toimii juonenkuljetuksena paremmin kuin dollarit tai öljy.
Lopussa joku intiaani sentään ratsastaa ydinaseella, kun taustalla juoksee palava mies.
Makaronilaatikko:
- 400g jauhelihaa
- 400g makaronia
- 2 lihaliemikuutiota
- Sipulia oman maun mukaan
- 1 purkki juoksevaa Cheddar-koskenlaskijaa
Keitä makaronit. Keitä noin 6dl vettä, jossa kaksi lihaliemikuutiota. Sekoita joukkoon koskenlaskija. Paista jauheliha ja sipulit. Laita kaikki sekaisin vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 45min
24.10.2020 – 25.10.2020: Helvetillinen päivä (2004)
Matt Dillon menettää hermonsa, koska hän saa epämääräisestä syystä kenkää pankkiduunistaan. Samaan syssyyn myös morsian jättää hänet. Helvetillinen päivä on valmis alkamaan. Ennalta arvattavia raiteita pitkin puksuttava juoni on kuitenkin helppoa katseltavaa, joka jaksaa viihdyttää vioistaan huolimatta. Vähän turhan kunnianhimoiseksi menevä loppuratkaisu saa pohtimaan käsikirjoituksen lukuisia harhaanjohtavia virheitä. Olkoon sitten näin, mutta nyt loppui tämä lätinä.
Nyt giffien määrä on ainakin riittävä, mutta jo ehkä ylipursuava. Palataan ensi viikolla paremmin mielin asiaan. Helvetillinen viikko on historiaa, ja voimme siirtyä kaikki Danten helvetin seuraavaan kerrokseen.
