Nyt kävi näin. Kuvaputken pahamaineiset ilvekset Tumppi ja Kurkkuharja pitivät jälkimmäisen syntymän kunniaksi videohelvetin, jossa katseltiin kolme vanhentunutta videokasettia, joita ei muistettu tai edes välttämättä haluttu kelata alkuun. Paikalla oli myös entinen Maunulan Mengele ja nykyään Laajasalon Honkana tunnettu herrasmies.
5.1.2022: Mateleva kuolema (1988)
Joku pallinaama ostaa joltain erämaan Jormalta itselleen vihreän mamban, koska hän haluaa kostaa entiselle tyttöystävälleen. Psykopaattinen pallinaama vie käärmeen eksänsä asuntoon ja päästää sen vapaaksi. Autuaan tietämätön nainen joutuu inhottavan leikin uhriksi, jossa on viittauksia raamattuun ja mahdollisesti myös muihin satukirjoihin.
Mitäänsanomattomana jännityselokuvana mateleva Mateleva kuolema on kuolettavan tylsä ja mielen terveydelle täysin väärällä tavalla haitallinen.
5.1.2022: BMX Bandits (1983)
Nicole Kidmanin ensimmäisien elokuvien joukkoon menevässä BMX Banditsissa on törkeän vaivaannuttava meno. Jotkut möllit tekevät todella extreme-tason pyörätemppuja ja elokuva on leikattu päin vittua. Pääjuonessa rikolliset jahtaavat näitä möllejä, koska möllithän tietävät enemmän kuin heidän kuuluisi tietää. Elokuvan ainoassa hyvässä kohtauksessa polkupyöräpaviaanit varastavat jonkun läskin skidin jäätelöt. Suivaantunut skidi lähtee jahtaamaan heitä ja huutaa perään, että he ovat hänelle kaksi jäätelöä velkaa!
5.1.2022: Mustan lesken kirous (1977)
Tylsääkin tylsemmässä eläinkauhussa Anthony Franciosan esittämä etsivä kärsii araknofobiasta. Jotain aivan tajuttoman suttuisia juonikuvioita yhdistelevä Mustan lesken kirous on televisioelokuva, joka on pilkottu mainoskatkojen rytmiin. Vasta loppupuolella kierroksia lisäävä kerronta on parhaimmillaan, kun eräässä kohtauksessa nainen muuttuu jättiläishämähäkiksi ja toinen pelosta sekaisin oleva nainen hyppää ikkunasta lasin läpi, vieläpä hidastettuna. Elokuvalla ei kuitenkaan ole yhtään syytä kestää yli puoltatoista tuntia.
LOPPIAINEN
6.1.2022: Kadotettu rakkaus (2000)
Keith Gordonin ohjaama Kadotettu rakkaus on unenomainen kertomus sodasta, rakkaudesta ja politiikasta. Ideologista hölynpölyään katsojalle tuputtava Jennifer Connelly on kyllä viehättävä, vaikka muut roolisuoritukset jäävätkin keskinkertaisen unohdettaviksi. Elokuva hukkaakin valtavan potentiaalinsa miltei jatkuvasti poukkoilevalla epätasaisella tarinankerronnalla. Myöskään ajankuvaa ei ole saatu mielestäni tarpeeksi kasariksi eikä myöskään seiskariksi. Joten kokonaisuus vajoaa hyvin haukotuttavaksi.
7.1.2022: Antlers (2021)
Perjantain lähes pakkopullamainen kakkakauhuhetki. Vain täydelliseen helvettiin.
Antlers kertoo jostain nisti-isästä, joka joutuu wendigon hyökkäyksen kohteeksi. Pikkukaupunkia ravisteleva tilanne eskaloituu nopeasti, kun narkkari lukitsee myös 7-vuotiaan poikansa kellariin. En suoraan sanottuna tässä vaiheessa kirjoitusvimmaa enää muista tuon tulimmaista elokuvan juonesta, mutta jossain vaiheessa Graham Greene tulee kertomaan, että kyseessä on alkuperäiskansojen uskomus. Muistaakseni punainen lanka kerronnassa pysyy kuitenkin hyvin ohjaajan hyppysissä.
VIIKON_LOPPU
8.1.2022: Prizzin kunnia (1985)
Muistan yhden paikallisen (edesmenneen) ravintolan seinällä nähneen Prizzin kunnian julisteen. Samaisen kuppilan seiniä koristivat myös Roman Polanskin Merirosvojen ja lukuisten muiden 80-luvun elokuvien julisteet. Tämähän ei liity mitenkään itse elokuvan juoneen, mutta halusin sen silti teille rakkaat lukijat kertoa, koska maailma muuttuu, ja me emme pysy sen mukana.
Prizzin kunnia sen sijaan on paikoin jopa hulvaton parodia mafiaelokuvista, kun Jack Nicholson vääntää epämääräistä Sisilia-aksenttia ja John Huston ohjaa musiikkien avulla kohtauksia huumorisävytteisesti. Liki kahden tunnin kesto kuitenkin alkaa jossain vaiheessa käydä raskaaksi saman vitsin toistamiseksi, vaikka viimeinen kohtaus yllättävä onkin.
9.1.2022: Woyzeck – kidutettu (1979)
Kirjaston jonosta uusintakatseluun.
Klaus Kinski esittää kuumehoureista “kidutettua” sotamiestä, joka joutuu pienen yhteiskunnan sylkykupiksi.
Joskus vakavamman harrastuksen alkuvaiheessa viimeksi katseltu Woyzeck oli jo tuolloin mielestäni parempi kuin muut Werner Herzogin teokset. Tätä mieltä olen edelleen. Lyhytkestoinen kokonaisuus sisältää niin sanotuksi välityöksi yhden Kinskin parhaimmista roolisuorituksista. Myös Herzogin ohjaus on visuaalisesti todella yksityiskohtaista ja maalauksellista. Hahmojen pitämät monologit tuntuvat kaikessa koomisuudessaan sisältävän silti jotain aitoja yhteiskunnallisia kannanottoja aforismien muodossa.
Eihän tällaisia leffoja enää tee kukaan. Olkaa hyvät, mutta muutakaan en jaksa nyt kirjoittaa.
9.1.2022: Mr. Nobody (2009)
Jared Leto matkaa ajassa lääkärin hypnoosin avulla. Kahden ja puolen tunnin sisään on laitettu teemoja kaaosteoriasta, perhosvaikutuksesta, kuolemattomuudesta ja rinnakkaistodellisuuksista. Sirpaleinen kerrontatapa toimii aluksi mielenkiinnonkohottajana, mutta alkaa edetessään käydä haastavaksi. Lisäksi kokoisuus kärsii vanhentuneista tehosteista, vaikka elokuvan unenomainen tunnelma onkin vetävä ja surrealistinen. Mr. Nobody on todella kunnianhimoinen teos, jonka katsominen vaatii ajattelua, jotta kaikki sen mahdollisuudet voi puida läpi.
SORKKAHERRAN PUIMURI
Pistetään tämä puimuri viikoksi tauolle puimaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia mahdollisuuksia. Turkmenistan kuuleman mukaan meinaa sulkea Helvetin portin. Dante jääköön sinne ikiajoiksi. En tiedä miksi tai edes miten, mutta nyt on pakko kuitata univaje ja jättää kirjoitusvirheet korjaamatta. Hyvästi.
