Ruumishuoneella on jälleen tunkua ja Kuvaputki lähettää tällä kertaa osanottonsa paremmille metsästysmaille siirtyneen Sean Conneryn poismenon vuoksi. Yritetään muistella herraa myös jonkin elokuvan muodossa, jahka tuulet ovat suotuisia. En voi hyvin ja päiväni on hektinen, joten hoidetaan tämä roska nyt pois alta ilman suurempia vatkaamisia.
28.10. Niebelungen laulu, 1. sarja: Siegfried (1924) (PC)
Fritz Langin pirullisen pitkä Niebelungen laulu on löytynyt tovin katselulistalta, mutten ole uskaltanut sen kimppuun käydä pitkälti siksi, että eräänä sairaspäivänä yhteen soittoon katsottu Tri Mabuse oli niin saakelin tylsä kokemus, jonka aikana pelkäsin kuolevani. Siksi teinkin taktisen vedon ja päätin suosiolla jättää tämän eeppisen sankaritarinan toisen osan tulevaisuuden puuhaksi.
Niebelungen laulu 1 saa muistamaan, miksi aloin arvostamaan Langia Metropolisin ja M:n nähtyäni. Vaikka osa tehosteista (kuten Ruggero Deodaton Barbaarit mieleen tuova lohikäärme) ja mykkäajalle tyypillisestä ylinäyttelemisestä tuntuu campilta, ovat Siegfridin seikkailut visuaalisesti vaikuttavaa ja ennen kaikkea mielenkiinnon yllä pitävää katseltavaa. Leffan edetessä tapetaan jo mainittu iso sisilisko, käydään aarrekammiossa, saadaan näkymättömyysviitta et cetera, et cetera, ja meininki on niin viehättävää, että kakkososalla olisi oikeastaan tehnyt mieli jatkaa samoin tein. Näin en kuitenkaan tehnyt ja nyt päässä pörrää sen verran pahasti kärpäsiä, että jätän tämän kommentin tähän.
28.10. Kalevan äänet (1986) (DVD)
Lennart Meri -boksin katselu jatkuu. Tällä kertaa tutkitaan Kalevipoegia ja Kalevalaa. Alkupuolisko menee perinteisemmissä dokumenttitunnelmissa, joissa kerrotaan juttuja ja näytetään kuvitusmateriaalia (mm. vihaisen näköistä Lennartia meren rannalla), loppuosio menee puolestaan psykedeelisemmissä merkeissä, tyyppien tehdessä vanhoja rituaaleja laulun tahdissa.
28.10. Happy Together – Viimeinen tango Buenos Airesissa (1997) (DVD)
Wong Kar-Wain homoelokuvassa Leslie Cheung ja Tony Leung muodostavat pariskunnan, joka eivät osaa lopettaa epätoivoista on-off-suhdettaan. Leffa tiivistää todella hyvin irti päästämisen vaikeuden ja tuntuu etenkin loppua kohden riipaisevan haikealta. Tapahtumapaikkana oleva Bueno Aires on tallennettu unimaisena ja utuisena, musiikki komppaa yleistä tunnelmaa ja tupakkaa kuluu enemmän kuin Aki Kaurismäen teoksissa. Happy Together toimi itselleni sen suhteen paremmin kuin suuri osa ohjaajansa muista teoksista, että tällä kertaa tunnuin pysyvän kartalla hahmoista ja juonen kulusta, eikä leffa tuntunut pelkältä omituiselta sarjalta erilaisia tapahtumia.
28.10. Kevät koittaa Hitlerille (1967) (DVD)
Siinä vaiheessa oli jo epätoivo pinnassa, kun elokuva alkoi jotain mummoja vikittelevällä hassulla paksumahalla. Yllätys muuttui leffan edetessä kuitenkin positiiviseksi ja jouduin toteamaan, että Mel Brooks on joskus tehnyt myös katselukelvollista, muutamina hetkinään jopa hymyilyttävää komediaa.
Parhaat päivänsä nähnyt teatterituottaja ryhtyy kirjanpitäjänsä kanssa järkkäämään petosta keräämällä rahoitusta sutena syntyvää esitystä varten, jonka flopattua sitä varten annetut rahat on tarkoitus kerätä taskuun ja painua Karibialle. Pohjateokseksi otetaan vanhan natsin kirjoittama romaani ja ohjaajaksi palkataan lipevä luukkuvahti, mutta virhe tapahtuu siinä vaiheessa, kun pääosan esittäjää ollaan kiinnittämässä. Katsoja kyllä arvaa heti kättelyssä, mitä tuo mukamas hauska hoilaaja tulee saamaan aikaiseksi.
Seksuaalivähemmistöistä vedetty läppä on aikansa elänyttä ja leffan osakseen saamat syytteet huonosta mausta eivät yllätä, mutta Brooksin esikoisesta on vielä kovin pitkä matka vaikkapa John Watersin tuotantoon. Loppu on maukasta parodiaa jenkkileffojen tunteisiin vetoavasta syntien sovittamisesta verbaalisin keinoin.
28.10. Frankenstein Junior (1974) (BD)
Vanhoja kauhuelokuvia parodioiva Frankenstein Junior on Mel Brooksin paras elokuva sekä ohjaajan itsensä että myös meikäläisen mielestä. En jaksa kirjoittaa tästä enempää, koska olen häijy diktaattori, joten katsokaa leffa itse.
29.10. Liitäjät (2005) (Teatteri/DCP)
Anssi Kasitonnin omituinen stop motion -animaatio tuo toteutuksensa puolesta ajoittain mieleen Jan Svankmajerin. Liito-orava opettelee lentämään ja joku porvari ajaa tämän vuoksi kolarin. Erikoinen, hieman jopa irvokas tyyli kiehtoo aluksi, mutta laimenee vartin aikana pahanlaisesti. Sanoma luonnonsuojeluineen on hyvä, mutta väliin ängetyt rokki- ja skeittijutut vaivaannuttavia siinä missä isäoravan setämäinen jutustelukin.
29.10. Hyvä meininki (2009) (Teatteri/DCP)
Niina Suomisen myös stop motionina toteutettu, ironisesti nimetty lyhäri oli Liitäjiä hienompaa kamaa. Pointin ja raaka-aineiden alkuperän arvaa jo alussa, mutta upeasti animoitu makkaroiden, munkkien ja hedelmien tanssi sykähdyttää silti sekä sulavuudellaan että järkyttävällä ruokahävikillään. Lopun kuva lastinsa kaatopaikalle kippaavasta roska-autosta on kuvottava, mutta hieman alleviivaava. Taustalla oleva musiikki ei mielestäni tehostanut muuten hyvää tunnelmaa.
29.10. Dog (2001) (PC)
Lyhyessä, hyvällä tavalla puistattavalta näyttävässä animaatiossa isä tappaa perheen surusilmäisen, sairaan koiran vaikeimman kautta ja kertoo seuraavana aamuna toimitusta kuunnelleelle lapselleen, että eläin kuoli rauhallisesti. Poika vastaa tähän kysymyksellä “Niinkuin äitikin?”
29.10. The Maker (2011) (PC)
Möllin oloinen huopajänis luo elämää. Vähän tekemällä tehdyltä tuntuva animaatio.
29.10. Happiness (2017) (PC)
Piirrosanimaatio hiirestä, joka etsii onnea kulutusyhteiskunnassa. Vekkulilta näyttävä, pohjimmiltaan surullinen satiiri.
29.10. Tuntematon uhka (1995) (Teatteri/35 mm)
Muistan kuinka joskus skidinä elokuvateatterissa käydessämme tämän leffan juliste (josta ei näemmä löydy äkkiseltään hyvää kuvaa Googlella) vaikutti todella pelottavalta ja pidin Disney-piirretyn tai minkä lie trailerien aikana silmiä kiinni, koska olin ihan varma että kohta kohtauksia tuosta filmistä alkaa tulvia kankaalle. Eipä tullut ei ja nykyään on vaikea käsittää, mikä tuossa mainostaiteessa niin paljon ahdisti: siinähän on vain suloinen apina.
Saksalaisen ohjaamaa jenkkimeininkiä tuutin täydeltä. Pikkuapina levittää tappavaa viirusta ja Yhdysvaltain armeijalla on likaiset näppinsä pelissä. Koska tästä kommentista ei tule mitään, kerro meille hieman juonesta, Morgan Freeman?
29.10. Moonbird (1959) (PC)
Tökerösti animoidussa jutussa tekijöiden lapset sössöttävät ja kikattavat. Aika heikko esitys.
Vääntää unohtunut pakkopulla oli sitten siinä. Ensi kerralla päästään itse asiaan Kuvaputken kekrikekkereiden muodossa. Siihen asti muistakaa, että älkää antako luteiden purra.
