Niin se vain on mennyt, ettei maanantaina kadonneeksi julistettu toimittajamme Kurkkuharja ole paljoa katseluitaan Kuvaputken säännöllisen epäsäännölliseen viikkoraporttiin senttaillut. Sen sijaan saimme tietää selkeästi hänen tyylistään aineistoa pyörineen maanalaisella helvettikanavalla ATV-666 viimeisten kolmen viikon ajan. Kiitämme havainnon tehnyttä ja nopean rec-sormen omaavaa sihteeriämme Junnu Hall-Trumperia, jonka onnistui yöllisten näköisradiosessioittensa tiimellyksessä taltioida suurimman osan kyseistä materiaalia videonauhurilleen, josta alla oleva tiivistelmä on koottu. Toivomme toimittajamme pikaista löytymistä, jotta Tumppumiehen roskaviikkojen tahdissa pätkäänsä tumppaavat veijarit saisivat rangaistuksekseen jotain pahempaakin luettavaa. Havainnot pyydetään ystävällisesti osoittamaan toimitukseemme, kaikkia hyvien tapojen vastaisia sääntöjä noudattaen.
29.11. Kesä (2018) (PC)
1980-luvun Neuvostoliitossa vallinnutta, länsimaista hapatusta edustanutta rock-kulttuuria käsittelevä komediallinen musiikkidraama on aiheensa puolesta kiinnostava, mutta visuaalinen toteutus ja ruutuun väkisin tähdennetyt ”tätäkään ei oikeasti tapahtunut” -kommentit latistavat tunnelmaa. Silti Leton katsoo mielellään ja allerkirjoittanut nostaa peukkua myös siitä, että löysi sen avulla Kinon hienon musiikin.
30.11. Pianistin sivunkääntäjä (2006) (Teatteri/35 mm)
Tyttö epäonnistuu pianonsoittokokeessa, koska eräs tuomareista ryhtyy raapustamaan kynäänsä paperille huoneesen omin lupineen tulleen nimmarinruinaajan mieliksi. Myöhemmin koskettemien näpyttelyn hylännyt lapsi on kasvanut aikuiseksi ja kohtaa työharjoittelupaikkansa kautta hänen musiikkiuransa ”tuhonneen” naisen uudelleen. Huonon mielen trillerissä on potentiaalia, mutta loppuratkaisun keksii turhan nopeasti eikä elokuva lopulta muutenkaan jää mieleen kuin ”ihan kivana” ranskalaispätkänä, jonka käsikirjoitus alkaa kompastella omaan nokkeluuteensa etenkin loppupuolella – liian moni kostoon olennaisesti vaikuttava asia kun on kiinni lähinnä sattumasta, minkä takia uskottavuus kärsii pahemman kerran. Sen sijaan loppukohtauksessa on vaikea olla tuntematta surua psykopaatin uhriksi joutuneen puolesta.
30.11. Petetty vallankumous (2007) (PC)
Venezuela-aiheisista dokumenteistaan kaiketi parhaiten tunnetun Pertti Pesosen kolmevarttinen tv-dokkari kuvaa tällä kertaa elämää Daniel Ortegan johtamassa Nicaraguassa. Elokuva pyyhkii samanaikaisesti pois sekä mielikuvia kansan asialla olevista sandinisteista että saa kyseenalaistamaan koko aseellisen vallankumouksen järkevyyden: tämänkö takia ihmiset taistelivat, kuolivat ja vammautuivat? Ortegan Nicaragua kun on dokumentin perusteella aivan yhtä epätasa-arvoinen ja korruptoitunut maa kuin aiemminkin, ainoana eronaan se, että liturgiat ja taskut, joihin kansalaisten rahat ohjataan, ovat vaihtuneet uusiin.
1.12. Julian silmät (2010) (Teatteri/35 mm)
Sokeutuvan naisen sisko löytyy hirttäytyneenä ja joku tuntuu seuraavan myös häntä niin hautausmaille kuin makuuhuoneeseen. Painajaisissa vilahtelevat sekä systeri että kuolleena hetkisen kuluttua myöskin löytyvä aviomies, mutta kuka hänen kintereillään oleva murhaaja lopulta on? Tästä kysymyksestä tehdään ainakin teatteritasoisen äänentoiston runsaasti avittamana itse asiassa melko jännittävää elokuvaa oman aikansa, kunnes koko höskä luhistuu tappajan paljastuessa kuin Hölmölän väen talo, Guillermo del Toron tuottaman filmin alkaessa muistuttaa huolestuttavissa määrin Dario Argenton uudempia ohjauksia.
2.12. The Last Movie (1971) (PC)
Dennis Hopper flippailee paranoidina stunttimiehenä, joka uskoo perulaisten kadunmiesten aikovan lahdata hänet leikkielokuvansa huipennukseksi. Samalla hän on kännissä kuin käki ja häijy tyttöystävälleen kuin Henry Lee Lucas. Omituinen kulttitrippailu, jossa viehätti yleinen kuumeisuus.
2.12. Legend of the Witches (1970) (PC)
Brittiläisessä dokumentissa kuvataan moderneja noitia tekemässä temppuja mustassa messussaan, kerrotaan noituuden historiasta ja sen vaikutteista kristinuskoon sekä vieraillaan aiheeseen perehtyneessä museossa. Alasti luonnollisesti myös ehditään kirmata ja meininki on sopivan häröä keskiyön katseluun.
3.12. Godzilla vs. Hedorah (1971) (PC)
Jättihirviö Godzilla laittaa kampoihin ulkoavaruudesta (vaiko sittenkin H. P. Lovecraftin universumista?) saapuneelle saastehirviö Hedoralle, tunnettu amerikkalaisittain nimellä Smog Monster. Saksalainen vaihtoehtonimi on erityisen hieno, Frankensteins Kampf gegen die Teufelsmonster. Luonnonsuojeluteema on sen verran sympaattinen, että kerrankin Tohon kaijufilmin tapauksessa jaksaa seurata myös juonta. Leffassa oli myös hienoja animaatiojaksoja. Saunailtaa seuranneen leffayön päätökseksi tämä sopi kuin majoneesi ranskalaisten päälle.
3.12. Manhattanin murhamysteeri (1993) (DVD)
Äitimuori pyysi joululahjaksi Woody Allenin elokuvia, joten laitoin fyffeä likoon ja ostin hänelle sitten vähän harvinaisemman tapauksen, jonka tietenkin itse tsekkasin ennen pakettiin pakkaamista. Allen itse sanoo hänestä tehdyssä haastattelukirjassa, ettei Manhattanin murhamysteeri ole kuin harmiton välityö: liekö kyse siitä, että harvat viime aikoina ohjaajalta näkemäni pätkät ovat olleet pitkälle uudempaa tuotantoa, mutta rakastin tätä elokuvaa kovin. Neuroottinen huumori on hauskaa, henkilöiden kemiat pelaavat tuoden kokonaisuuteen kotoisan tunnelman ja Allenilla on omituinen kyky saada helvetti maan päällä nimeltä New York tuntumaan viehättävälle kaupungille. Juonessa pariskunta alkaa epäillä naapurin murhanneen vaimonsa, mitä avioliiton femiinimpi osapuoli alkaa marmattaman kolmijalan vastavänkäyksistä huolimatta selvittämään.
Huvittavana juttuna näin tämän ensimmäistä kertaa joskus skidinä, jolloin sukulaismiehen nauhoittaman videokasetin kylkeen oli kirjoitettu nauhan sisältävän Yksin kotona -elokuvan. Nauru oli melkoinen, kun koko perheen elokuvaillan aluksi ruutuun iskeytyikin nimi Manhattanin murhamysteeri, joka kuulosti komediaa enemmän joltain epämääräiseltä väkivaltasaastalta…
5.12. Seitsemän veljestä (1989) (PC)
Matkustin itsenäisyyspäivän viettoon Mansesteriin, missä päätimme ottaa tänä vuonna juhlan tosissamme ja katsoa putkeen Jouko Turkan tv-sarjan Seitsemän veljestä, josta yleisin kommentti tuntuu olevan ”En pystynyt katsomaan loppuun ensimmäistäkään jaksoa.” Ei tämä sovitus nyt oikeasti mikään hyvä ollut, mutta huomattavasti väitettyä parempi. Suurimpia ongelmia on kohtausten ylilyöty venyttäminen, jota ei seurueemme yksikään jäsen pystynyt hyväksymään perusteltavissa olevana taiteellisena ratkaisuna. Kuolaamista, itkemistä, vaahtoamista ja perseiden hakkaamista on mukana paljon, minkä ohella valitettavaa kyllä myös eläinrääkkäystäkin (hevosen upottaminen suohon, kissan kiusaaminen, nautojen tappaminen vain niiden ruumiiden oksentamista varten…). Lähikuvat hallitsevat meininkiä, mutta lopulta viimeisen jakson, joka lähti pyörimään jo lauantai-iltana, jälkeen olo oli tietyllä tapaa autuas. Seitsemän veljestä nähdään lähinnä kehitysvammaisesti melskaavana puoliapinalaumana, näyttelytyö on huikeaa ja kieltämättä Turkan visiot sytyttivät kovan halun lukea viimein myös Aleksis Kiven alkuperäisteoksen kaiken taustalla.
6.12. Läpi harmaan kiven (1989) (PC)
Katsoimme Seitsemän veljeksen jälkeen vielä bonuksina ilmestymisvuonna kuvatun A-studion jakson, jossa Turkka riehui hänen näkemyksiään ymmärtämättömille kriitikoille pitopöydän ja karjalanpiirakkavadin ääressä, plus tämän dokumentin tv-sarjan tekemisestä. Sikäli mielenkiintoinen lyhytkuva valoittaa jotakin sekä monien mieltä kaivelleiden kohtausten toteuttamisesta että ohjaajan kyvystä päästä näyttelijöidensä pään sisälle – sen verran turkkalaisia mielipiteitä nämä haastatteluissa suustaan päästelevät. Erittäin mielenkiintoista olisi nähdä myös dokkari ”30 vuotta myöhemmin”, jossa samat kumppanukset kertoisivat asioita hetken pohdittuaan nykyisen mielipiteensä prosessista.
6.12. Raivopäät (1978) (DVD)
Sam Peckinpahin rekkamiesten elämää romantisoivassa toimintaelokuvassa rekkakuskit pieksevät kieron poliisin ja saavat peräänsä ensin sininapit ja sen jälkeen kokonaisen aktivistiliikkeen, jossa kellään ei tunnu olevan hajua siitä, mistä tapahtumat saivat alkunsa. Kuuleman mukaan Peckinpah itse olisi ollut sairaalassa suurimman osan filmiä, minkä kyllä munattomasta menosta ja tämän tavaramerkkiä epäonnistuneesti jäljittelevistä hidastuksista huomaa. Tylsää roskaa.
6.12. Nightjar (2018) (PC)
Findielyhytelokuvassa jonkinlainen vampyyripari pitää miestä vankina mökissä, juoden öisin verta tämän vatsaan tungetusta hanasta. Elokuvassa on tehokkaat hetkensä, kuten italovaikutteiset musiikit ja onnistuneen runsas valaistus, puhumattakaan käsintehdyistä erikoistehosteista. Myös idea kaiken taustalla on saatu toteutettua paikoitellen hyytävästi ja verenjanoisen naisen kasvot tulivat jopa mieleen yöllä pimeässä asunnossa vessaan mennessäni. Lopputulos ei onneksi kuitenkaan ota itseään hetkeäkään turhan vakavasti ja koko juttu on sen verran itsetietoista roskaa, että paikoitellen esiin hiipivä vaivaantuneisuuden tunne onnistutaan luutimaan takaisin kellariluukun tuolle puolen.
8.12. Dumplings (2004) (DVD)
Fruit Chanin eriskummallisessa trillerissä irvokasta nuorennusklinikkaa pitävä nainen valmistaa asiakkailleen lihanyyttejä kuolleista vauvoista, joiden kertoo pakittavan ikääntymisprosessia. Häiriintyneessä leffassa nähdään myös viittä vaile kuoriutumaan päässeiden munien syömistä, veristä takahuoneaborttia ja kaikkea muuta makaberia. Lopputuloksena on shokkielokuva, joka samalla pohtii myös sitä, mitä ihminen on valmis tekemään oman itsekkyytensä nimissä kanssaeläjilleen. Dumplingsia voisi jopa sanoa tietynlaiseksi analyysiksi kapitalismin ja kommunismin kesken painivasta Kiinasta, eikä kokonaisuus ole lainkaan niin pinnallista iljettävyyksillä mässäilyä, kuin mitä äkkiseltään voisi kuvitella. Future Filmin julkaiseman DVD:n takakansi tietää kertoa honkkarilaisen leffan olevan korealaista tuotantoa.
8.12. Kummisetä osa III (1990) (Teatteri/DCP)
Katsottu versio oli se Coppolan tuoreeltaan uusiksi leikkaama versio. Viime näkemisestä oli sen verran aikaa, etten suoraan sanoen osaa sanoa, mitä tässä nyt sitten oli muutettu. Ei toki pärjää kahdelle ensimmäiselle, mutta hyvä leffahan tämä silti edelleen oli. Vituttaa kanssa, että tämän nykytilanteen ansiosta ohjaajan tapaaminen jäi sitten väliin, mutta eipä voi mittään.
8.12. Sammakoiden ennustus (2003) (Teatteri/35 mm)
Korona-aikaan sopivassa, vanhaan hyvään tapaan animoidussa elokuvassa sammakot ennustavat vedenpaisumuksen, joka peittää maat alleen. Pari ihmistä ja liuta eläintarhan vankeja linnoittautuu syömään ranskanperunoita traktorinpyörän varassa kelluvaan taloon, missä transseksuaali kilpikonna punoo juoniaan. Vaikka lauluosuudet ja huumori olivat vaivaannuttavia, filmillä on hyvä asenne: se ei esimerkiksi tee numeroa siitä, että eräs keskeinen hahmo on afrikkalaistaustainen ja esittää väkivallan poissuljettuna vaihtoehtona asioiden hoitamiseksi sekä kieltää oikeutetun koston olemassaolon. Lopetus tuonee lohtua pandemian keskelle, kun veden lopulta laskettua tilanne ei ollutkaan niin toivoton kuin miltä se vaikutti, eikä osa ihmisistä edes tiennyt koko katastrofin olemassaolosta tuon taivaallista.
9.12. Kohtalokkaat kuvat (1970) (BD)
Giallo, joka panostaa väkivaltaa enemmän tunnelmaan. Jätkä kiristää naista ensin tavalla, sitten toisella. Twisti tuskin tulee kellekkään yllätyksenä, mutta silti näitä geneerisiä mysteereitä kulta-ajan Italiasta katselee yhä mielellään. Ennio Morriconen musiikit ovat tasaisen laadukkaat.
9.12. It Follows (2014) (BD)
Huikeilla syntikkamusiikeilla vahvistetussa indiekauhufilmissä ”jokin” seuraa uhriaan vaikka maailman ääriin, ottaen itselleen alati uuden hahmon. Leffa toimii piinaavan jännittävästi siihen asti, kunnes alkaa mielikuvituksella pelaamisen sijaan näyttämään tapahtumia. Silti tämänkin on valmis antamaan anteeksi, kun tajuaa tekijöiden pointin: millaista on elää elämäänsä alati olkansa yli vilkuillen ja odottaen sitä, että sinulle tuntematon hahmo saattaa hiippailla asunnossasi tai seurata perässäsi kadulla aikeissaan hyökätä kimppuusi. Ajatus viedään uudelle tasolle vasta siinä välissä, kun katsojalle tehdään erään nopean repliikin myötä selväksi se, että elokuvan keskiluokkaiset valkoiset asuvat yhdeksi maailman vaarallisimmaksi kaupungiksi kutsutun Detroitin paremmalla puolella – yliluonnollinen mörkö laittaa heidät tietämättään ymmärtämään, millaista on arkipäivä 8 Milen toisella puolella. Myös parodia amerikkalaiskauhussa merkatuksi tekevästä seksin harrastamisesta on kirjoitettu hykerryttävälle tasolle.
10.12. Thank You Mask Man (1971) (PC)
Lenny Brucen ennen kuolemaansa aloittamassa animaatiossa Yksinäinen ratsastaja ja Tonto ratsastavat yhdessä auringonlaskuun. Muuten tympeän ja ärsyttävältä näyttävän lyhärin komedia muodostuu siitä, miten yleisön suhtautuminen pelastajaansa muuttuu tämän oletettujen homoseksuaalisten taipumusten paljastuttua.
10.12. Lenny (1974) (PC)
Kirjoitin tästä pitemmän jutun toisaalle.
10.12. Gloria – gangsteriheila (1980) (PC)
John Cassavetesin elokuvassa gangsterit tappavat puertoricolaispikkupojan perheen, joka päätyy machoilemaan hänet siipiensä suojaan ottavan naisen tykö – tämä taas paljastuu alun ennakkovaikutelmista poiketen New Yorkin mafiaa kovemmaksi palaksi. Hetkittäin jonkinlaiselta parodialta tuntuvassa leffassa on hyvä meininki ja välistä se myös koskettaa. Oli myös hyvin hämmentävää myöhemmin lukea nimikko-osassa olleen Gena Rowlandsin ikä, sillä pidin häntä noin 15 vuotta todellista nuorempana.
11.12. Rakkaus on kylmempi kuolemaa (1969) (PC)
Rainer Werner Fassbinderin esikoinen on kieltämättä tehty valtavirrasta poikkeavalla tavalla, mutta samaan tapaan kuin suurin osa vaikkapa Jean-Luc Godardin tuotannosta, se ei tarkoita että kyseessä olisi erityisen mielenkiintoinen tai hyvä tekele. Vanha kunnon mestari Ulli Lommel (Boogeyman – sakset kurkulla, Tyttö kellarissa…) ja Fassbinder ovat ylimielisiä ja jotenkin ylipäänsä tunkkaisia (jotenkin näiden tyyppien yleisestä olemuksesta leijaili ikään kuin eräänlainen suolikaasun haju tietokoneen näytön läpi huoneeseen) gangstereita, jotka ampuvat ihmisiä, lesoavat ja tätä rataa. Elokuva on niin kiinnostava, ettei sitä meinaa inhimillisestä kestosta huolimatta millään jaksaa katsoa keskittyneenä loppuu asti. Onneksi Fassbinder ehti urallaan tehdä pirunmoisen kasan oikeasti hienoja mestariteoksia, joten tämän lämmittelyn voi kuitata toteamalla, että jostainhan sitä on aloitettava.
12.12. Painostus (1973) (PC)
Sean Connery on kovia kokenut ja väkivaltaan taipuvainen kyttä, joka uskoo olevansa yhden miehen oikeuslaitos ja tarkoituksen pyhittävän keinot. Lopulta tämän psykoottinen ja omaa mielenterveyttään suojelemaan pyrkivä riehuminen alkaa liki huvittaa, tuodessaan mieleen Pulkkisen kopiovastaavan. Tästä huolimatta Sidney Lumetin ohjaaman, pitkälti yhden kuulustelun ympärillä pyörivän elokuvan tunnelma on parhaimmillaan piinaava ja erityisesti pääosan kaksikon roolisuoritukset pitkine monologeineen huimaa luokkaa. Rikoksia ei ruudulle kovinkaan graafisesti vyörytetä, mutta Conneryn onnistuu dialoginsa kautta luoda näistä katsojan mielessä suurin piirtein pahempia, kuin mitä välittyy sellaisista filmeistä, kuin The Last House on the Left tai Cannibal Holocast.
13.12. Tanssit linnunradalle (2001) (DVD)
Lennart Meri -dokumenttiboksi tuli viimein katsotuksi loppuun – eihän tämä ole ollut työn alla kuin joku puolisentoista vuotta. Päätösdokkari ei enää ollut Meren itsensä ohjaama, vaan Jaak Lõhmusin tunnin mittainen filmi Meren urasta. Mielenkiintoinen elokuva pohjustaa tekijän töitä sen verran kiehtovasti, että tekisi mieli katsoa julkaisun tarjonta uusiksi. Dokumenttien työstön ohella keskitytään mm. Meren juonitteluun saada leffojaan neuvostoaikaan ulkomaille haluamassaan muodossa ja tämän puuhaamaan elokuvafestivaaliin. Myös Kari Uusitalo saadaan laitetuksi ääneen kameran ääreen.
13.12. Clash of the Warlords (1984) (PC)
Filippiiniläinen ö-luokan post-apocalypse-toimintafilmi on lähinnä turhaa roskaa noin ensimmäisen tuntinsa ajan, jolloin tyypit lähinnä mättävät jossain hiekkakuopassa gladiaattoritaistelujen puitteissa. Jytyä meininkiin saadaan onneksi lopummalla, kun tulevaisuuden sotaherran alkavat ottaa mittaa toisistaan valomiekat käsissään. Äänileikkaus on aivan uskomatonta, musiikin saattaessa katketa sormia napsauttamalla suurin piirtein kesken kohtauksen. Ohjaaja Willy Milanin muita saavutuksia on mm. samaa tasoa oleva Kersantti W – nykyajan Mad Max.
13.12. Your Name. (2016) (DVD)
Menestyneessä animessa tyttö ja poika vaihtavat kehoja sattumanvaraisesti ja ryhtyvät vaikuttamaan toistensa elämään. Samalla tarinassa on myös aikamatkailua, rakkausstooria ja katastrofiaineksia. Katsomisen arvoinen, joskin sekavan juonensa vuoksi keskittymistä vaativa flippailu.
15.12. Honeymoon Horror (1982) (PC)
Katselukelvottomassa, mutta siitä huolimatta vuokrakasettimarkkinoilla mainiosti menestyneessä slasherissa palanut mies vaanii vastanaineita pareja saarella pahat mielessään. Kotifilmitasoiselta näyttävä ja tuntuva leffa oli ensimmäisiä suoraan videolle kuvattuja genrensä tekeleitä. Loppukohtaus LL Cool J:ltä näyttävän murhaajan heittäessä vielä kerran veitsellä on surkeudessaan samaa tasoa uskomattomimpien turkkilaisten roskaelokuvien kanssa.
16.12. Hard To Die (1990) (PC)
Sorority House Massacre -slashersarjan kolmas ja viimeinen osa on kakkoseen verrattavaa törkyistä hulvattomuutta vaikeasti tapettavan viiksekkään möhömahan laahustaessa ympäri toimistotaloa ja naisten hengaillessa sen käytävillä alusvaatteisillaan.
16.12. Bronson (2008) (DVD)
Charlie Bronsoniksi itseään kutsuva viiksekäs kaljupää pieksee porukkaa vankilassa. Hulvattominta tässä elokuvassa oli se, että kyseinen tyyppi on oikeasti olemassa ja näemmä tuomittu jokin aika sitten jälleen uudestaan kiven sisään.
16.12. Delta-jengi (1978) (DVD)
Jos amerikkalainen elämäntapa kiinnostaa, tämä elokuva yliopistossa hah-hah-hassusti luuhaavista luusereista lienee todella fantsu. Itseäni kaikki hahmot ja tapahtumat lähinnä vituttivat. Huumori on muutenkin todella laimeaa, eikä yhdenkään henkilön tarina kiinnosta kissanpaskan vertaa. John Landis tuomittakoon huonoksi ohjaajaksi, joka on ilmeisesti vahingossa onnistunut urallaan pari kertaa.
16.12. Kong: Pääkallosaari (2017) (BD)
Jotakin napsahti päässäni ja lainasin kirjastosta tämän pökäleen. CGI-apina örveltää pari tuntia ja mättää muiden örkkien kanssa. Pallinaamojen kuningas John C. Reillylla on parta ja lopputekstit ovat niin maan koskettavia tämän palatessa vuosikymmenten jälkeen kotiin ja vaimon tiputtaessa suu avoinna astiat lattialle. Silti tässä megaspektaakkelissa oli hivenen verran katseluarvoa pikkujoulujen jälkeisessä, krapulaksi määriteltävässä olotilassa illan myöhäisemmillä tunneilla sohvalla lojutessa.
17.12. Näkemiin Neuvostoliitto (2020) (PC)
Pidempi teksti kirjoitettu toisaalle.
