Törkeä tiedottaminen Kuvaputken taajuudella jatkaa voittokulkuaan. Tällä kertaa vanhan kehäraakin Tumppumiehen voimin. Seuraavaksi annoksellinen elokuvia, jotka tarjoillaan oreganolla niin kuin kunnon pizzatkin.
26.11.2022: Coming Home in the Dark (2021)
Pahanenteinen Night Visions DVD, mutta kaikesta huolimatta Coming Home in the Dark onnistuu yllättämään positiivisesti. Yksinkertaiselta vaikuttavassa tarinassa opettaja lähtee vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Uuden-Seelannin kauniiseen luontoon viettämään ihan tavallista retkeä. Paikalle eksyvät hunsovotit kuitenkin tappavat pojat, pieksevät vaimon henkihieveriin ja nappaavat opettajan automatkalle helvettiin. Painostavasti ja inhorealistisesti starttaava kauhupätkä paljastaa hilajakselleen korttinsa, ja paljastuu helvetinmoiseksi leffaksi. Käsikirjoitus ei maalaa mitään mustavalkoiseksi ja katsojalle itselleen jää paljon pohdittavaa kaiken loputtua. Loistavat roolisuoritukset naulitsevat vangitsevan kokonaisuuden.
27.11.2022: Barbarian (2022)
Paljon meuhkattu Barbarian onnistuu oleman lähes hypensä arvoinen kauhuelokuva. En jaksa juonta tässä enempää alkaa perkaamaan, koska juuri nyt minua laiskottaa tuon edellisen kommentin kirjoittamisen jäljiltä. Kuitenkin elokuva sisältää muutaman aika mojovankin yllätyksen ja pitää piinaavassa otteessaan eikä silti unohda pilke silmäkulmassa väänneltyä huumoria. Kantaa otetaan niin ikään #metoo-aikakauteen kuin myös (no en minä enää muista), koska seuraavaksi annoksellinen lastenkuvia.
LASTEN LEIKKIÄ
27.11.2022: DC Superlemmikkien liiga (2022)
Jotain tästäkin varmaan pitäisi sanoa… sillä tapanani on kirjoittaa kaikesta edes jokin kommentti. Superlemmikkien liiga on ihan kelvollinen lapsille suunnattu supersankarileffa, jonka pääosassa on Teräsmiehen koira, Krypto. Sen enempää tietämättä hahmojen taustatarinoista, homma etenee kliseitä noudattaen loppuhuipennukseensa.
Keanu Reeves muuten ääninäyttelee tässä Batmania eli Lepakkomiestä.
27.11.2022: Sonic the Movie 2 (2022)
Sinisen ja sairaan nopean siilin videopeliin perustuvan elokuvan jatko-osassa Tails ja Knuckles tulevat mukaan kuvioihin. Jim Carrey vääntelee naamaansa enemmän kuin viikset jakavat heilua Eggmanin huulien yllä. Meininki on tuttua ja jopa hauskaa videopelimäistä elokuvaa, jonka popkulttuuriviittaukset ja tekeminen ovat yllättävän hyvää kamaa.
Suomensin lähes koko elokuvan tyttärellä, joka jaksoi tästä johtuen viihtyä sen parissa paremmin kuin kuvittelin.
YLLÄTTÄVIÄ TAPPAMISIA
28.11.2022: Yhtä tyhjän kanssa (1985)
Nicolas Roegin ohjaamassa suomenkielisen nimensä veroisessa komediassa ei juurikaan tapahdu mitään. Mehukkaalla idealla, jossa Einstein, Monroe, DiMaggio ja senaattori McCarthy tapaavat hotellissa, voisi saada aikaan hykerryttävän hauskan komedian. Lopputulos on vain omituinen ohjaajalleen jopa tyypillinen trippi, jonka huumori ei toimi. Muutenkaan meno ei vakuuta juuri ollenkaan, vaikka tästä tahtoisi pitää paljon enemmän.
Gary Busey oli ihan liian normaali roolissaan DiMaggiona.
29.11.2022: Tuomiopäivä (1977)
Tuomiopäivä, tuomiopäivä on Tumpun syntymäpäivä!
Takakireät William Devane ja Tommy Lee Jones esittävät Paul Schraderin kirjoittamassa roskaelokuvassa sotaveteraania kaksikkoa, jotka eivät voi hyvin. Kostoelokuvaksi muuttuva Rolling Thunder on yksi persenaamaisen Quentin Tarantinon ikisuosikkeja, vaikkei se sisällä kovinkaan paljon tylytystä, jos loppua ei lasketa mukaan. Meno ja meininki on kiristelevää takakireyttä, joka jaksaa kylläkin viihdyttää, muttei yllä Schraderin terävimpien kässärien joukkoon.
30.11.2022: Pimeyden varjot (1989)
Yhtäkkiä ja ihan ilman mitään syytä kirjaston hyllystä mukaan tarttunut elokuva!
Gary Oldman esittää pimahtanutta Korean sodan veteraania, joka alkaa naapurustossa ammuskella mielivaltaisesti. Miekkonen passitetaan vankilamielisairaan, jossa hän tapaa Dennis Hopperin käen pesän yli lentäneen sekopään. Samaan tapaan kuin Rolling Thunder, ei myöskään Pimeyden varjot tartu aiheeseensa tarpeeksi kovalla otteella. Aiheesta kun olisi saanut vallan mainion draamaelokuvan. Sentään roolisuoritukset ovat parasta a-luokkaa, vaikka lopputulos jääkin pliisuksi.
YSTÄVÄN PALUU
1.12.2022: Columbo menee giljotiiniin (1989)
Vanha kunnon Columbo on palannut, koska kirjasto auttaa tälläkin kertaa avutonta.
Tällä kertaa suosikki poliisimme selvittää taikurin kuolemaa, joka on epäonnisesti saanut surmansa giljotiinilla. Jaksosta jää lopulta aika hyvä fiilis, ja Columbo taitaa vielä yli kymmenen vuodenkin jälkeen vittuilun salat. Kokonaisuus on samaan aikaan jotain tuttua ja uutta, ja hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraavaan murhaan.
3.12.2022: Varjoja, savua ja murhia (1989)
Aloitimme tämän jakson katsomisen 2.12. Mutta minä poloinen menin sammumaan kesken kaiken, jonka takia vaimo päätti, että katsomme jakson loppuun aamulla.
Tässä jaksossa Columbo yrittää saada nalkkiin Fisher Stevensin esittämän ylimielisen ja egoistisen elokuvaohjaajan, joka on murhannut ystävänsä. Stevens vetää oman roolin todella hyvin ja nousee yhdeksi sarjan parhaista vierailevista tähdistä. Jakso on muuten todella kovaa laatua, joka ilahduttaa Tumppua todella paljon.
3.12.2022: The Crow (1994)
Brandon Leen viimeiseksi työksi jäänyt The Crow on vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen todella tyylikäs sarjakuvaleffa, jossa joku köyhänmiehen Richard Geren ja Christopher Lambertin lehtolapsi tappaa Leen ja tämän vaimoin. Kuitenkin kerran vuodessa korppi herättää jonkun väärin surmatun takaisin kostamaan. Hämmästelevä Ernie Hudson vetää hyvän roolin ja Lee virnuilee täydellä teholla koko keston ajan. Meno on muutenkin niin vitun ysäriä, että tätä on pakko rakastaa. Soundtrack mainittakoon saatanallisen kovana yhdistelmänä industrialia, goottiromantiikkaa ja grungea!
SORKKAHERRAN LOPPUHUIPENNUS
Näin on tapeltu jälleen yksi viikko perseitä, paskaa ja tuulimyllyjä vastaan. Ehkä näemme jälleen viikon kuluttua. Luvassa on korvan kuluttua sama aika, kanava ja paikka. Mitään muuta ei luvata.
