Koska olen vittumainen ja vähän ehkä mulkkukin mieheksi, en jatka Kuvaputken zinessä. Sen sijaan palautan plokin sille ansaitsemalleen tympeälle formaatille, jossa ei säästellä kirjoitusvirheitä eikä giffejä. Hengitystä tässä on jouduttu pidättämään aivan liian kauan, mutta mitään muuta ei sitten enää pidätetäkään. Tässä tulee kaikkien aikojen comebackin ensimmäinen osa!
Ikävä kyllä ploki on vielä hiukan sotkuinen, koska nämä tekstit oli tarkoitus julkaista Suoratoistosaatanassa, mutta nyt mennään näin. Ei päivämääriä, ei järkeä eikä muutakaan.
SORKKAHERRAN MUKANA
Punainen (2022) [Disney+]
Kaikille lapsille ja lapsenmielisille suunnattu Disney plussa Punainen on jälleen yksi Pixarin elokuva, joka julkaistaan suoraan suoratoistosaatanassa. Tyttäreni mielestä kyseessä on varsin hauska leffa, jossa nuori aasialaistaustainen amerikkalainen tyttö muuttuu teini-iän kynnyksellä jättimäiseksi kultapandaksi. Pixarin tyyliin elokuva on hienon näköinen, se ottaa vaikutteita Studio Ghibliltä ja sisältää myös pohdiskelua murrosiästä. Kokonaisuus on kuorrutettu ihan kelvollisella ääninäyttelyllä ja kertaalleen katsottuna Punainen on viihdyttävä kokoperheenelokuva.
Windfall (2022) [Netflix]
Jason Segel murtautuu Jesse Plemonsin ja Lily Collinsin esittämän avioparin luksusloma-asuntoon, koska miksipä ei.
Windfall alkaa kiinnostavan hidastempoisesti ja lisää mustaa huumoria juoneensa, mutta muuttuu edetessään melko laimeaksi Hitchcock ja Polanski-pastissiksi. Loppuun on jätetty mukava ja yllättävä käänne, jonka vuoksi elokuvaa ei voi täysin vihata.
Kommentti on nyt tämän mittainen. Suoratoistaperkeleet eivät suurempaa edes ansaitse.
MINÄ VOIN HUONOSTI
Dyyni (2021) [HBO Max]
Kikkelis ja kokkeliskin vaan Kuvaputken edesmenneestä Suoratoistosaatanasta. Kehujakin kerännyt Denis Villeneuven ohjaaman Dyyni on mainettaan rutkasti huonompi teos. Ensimmäisen tunnin aikana ei tapahdu mitään ja kerronta sakkaa niin pahasti, että on miltei parempi sopia treffit Nukkumatin kanssa. Käynnistymisvaikeuksien jälkeen tämä massiivinen Saatana alkaa olla vähän parempi elokuva, mutta kaikki on silti pilattu nykyaikaisella rotupolitiikalla ja muulla humpuukilla. Juonesta en jaksa sanoa mitään, koska ei minua nyt sellaiset turhanpäiväisyydet jaksa kiinnostaa. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin sentään Hans Zimmerin musiikeissa on hyvää yritystä.
The Matrix Resurrections (2021) [HBO Max]
Seuraavaksi annos oksennusta. The Matrix Resurrections on kaikessa kuvottavuudessaan huono elokuva, jonka ensimmäinen puolituntia on kuin SNL-sketsiä, jossa kerrotaan, kuinka trilogia on ollut vain Neon suunnittelema videopeli. Nyt Neo kärsii valkoisenpaperin kammosta, eikä pysty suunnittelemaan mitään näin siistiä, ja käy samalla jakamassa tuntemuksia Neil Patrick Harrisin esittämän psykiatrin vastaanotolla. Loput elokuvasta vaivaannuttavan huonoa yritystä toistaa ensimmäisen elokuvan juttuja ja kääntää kaikki päälaelleen. Mikään ei toimi ja suoraan sanottuna en enää tätä kirjoittaessa muista elokuvasta mitään. Parempi olla hiljaa, mutta toteanpa vain, että mitä se kertoo tästä elokuvasta, jos ensimmäinen puolituntia on sen paras osuus? Sanonpahan vain!
Choose or Die (2022) [Netflix]
Aivan tolkuttoman surkeassa Choose or Diessa joku vanha kirottu kasettipeli 80-luvulta alkaa vainota nostalgiateknologiasta innostuneita nuoria. Tämä tekstiseikkailu käskee pelaajaa valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jotka käyvät sitten oikeasti toteen. Elokuva ei kuitenkaan ole millään mittarilla kekseliäs, nostalginen tai tarpeeksi verinen, jotta se jaksaisi pitää kiinnostuksen yllä. Jonninjoutavaksi huuhaaksi menevä tarina ei sekään ota tarpeeksi irti aiheestaan, jossa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Musiikeista on vastannut The Prodigyn Liam Hewlett, joka sentään on ulostanut kohtalaisen hyvän soundtrackin tämän pökäleen päälle. Mukana menossa on Robert Englund, joka esittää itseään.
KIPITELLÄÄN KOHTI POMMIA
The Batman (2022) [HBO Max]
Se kestää sitten lähes kolme tuntia. Varaa useampi kuppi kahvia tai jotain muuta piristettä, jos alat katsomaan Th Batmania väsyneenä. Lepakkomiehen uusimmassa seikkailussa nimikkosankaria esittää paljon kritiikkiä aiemmista töistään saanut Robert Pattinson, joka ei itse asiassa edes ole kovinkaan huonovalinta kyseiseen rooliin.
Kaksi vuotta Lepakkomiehen hommia paiskinut maailman paras etsivä kohtaa Arvuuttajan, joka jättää kryptisen viestin murhaamansa pormestariehdokkaan asuntoon. Samaan aikaan Kissanainen on huolissaan mustien oikeuksista ja Colin Farrellin esittämä Pingviini yrittää olla Robert De Niro. Kaikki tämä on kuorrutettu sateisella Gothamilla, jossa päivisin paistaa kuitenkin aurinko.
Juoni itsessään on ihan mukaansa tempaava, mutta sillä ei ole mitään syytä kestää kolmea tuntia. Sieltä täältä saksimalla kestosta olisi saatu siedetympi. Etenkin erään autotakaa-ajon olisi voinut typistää tai jättää kokonaan pois. Siinä Batman ajaa köyhänmiehen Batmobilella Pingviiniä takaa aivan liian pitkään ja turhautumiseen asti.
Annan myös kritiikkiä Arvuuttajan ulkomuodolle, joka olisi saanut olla enemmän kepposteleva kuin Tom Hardyn Banen mieleen tuova Gimp. Voin kuitenkin suitsuttaa tarinan poliittista lähestymistapaa, jossa korruptiota tutkitaan syvällisesti ja sen juuret ulottuvat aina ruohonjuuritasolle asti. Kokonaisuus jää siis ainakin näin fanipojan näkökulmasta plusmerkkiseksi.
Scream (2022) [Paramount+]
Näitä Sorkkaherran suoratoistopalveluita alkaa olla enemmän kuin sieniä sateella, mutta ei anneta sen menoa haitata.
Nimittäin ”nerokkaasti” nimetty Scream vuosimallia 2022 on melko tylsä metakauhuelokuva. Elokuva alkaa ihan kiinnostavasti, kun se kierrättää vanhoja tuttuja ideoita, jossa murhaaja soittaa puhelun avuttomalle yksin kotona olevalle teinille ja niin edelleen. Vielä tuossa kohtaa metakikkailu ja keskustelu modernista kauhusta tuntuu jotenkin relevantilta tavalta lähestyä tarinaa. Sitten alkaa se alamäki, kun vanhat pierut kaivetaan naftaliineista ja Duufus kumppaneineen päästetään kertomaan, kuinka murhaaja on se ja se tyyppi.
Lopputulos onkin varsin ennalta arvattava slasher, jonka murhaajan identiteetti on havaittavissa miltei heti. Pahoittelut tästä spoilerista niille, jotka vielä joskus meinaavat Scream vitosen katsoa. Jonkun mielestä verellä läträäminen saattaa pelastaa elokuvan, mutta minulle se ei enää riitä. Olisin kaivannut viiltävämpää satiiria aiheesta, mutta nyt katsojille tarjoillaan tuutin täydeltä tasa-arvoa ja muita nykyajan turhakkeita. Olen ristiriidassa itseni kanssa, koska tavallaan elokuva kuitenkin soljuu hyvin elokuvasarjan kaanoniin ja saatan olla väärässä, mutta myös piikittely mustia, homoja ja muita vähemmistöjä kohtaan saattoi olla parodiaa nykymaailman menosta.
Jatkoa on mitä ilmeisimmin luvassa. Elokuva oli omistettu Wes Cravenille.
Anon (2018) [Netflix]
Savukkeita jatkuvasti polttava ja viskiä kittaavaa krapulainen Clive Owen esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa Anonissa poliisia, joka selvittää sarjamurhaa. Ihmisten yksityisyys on poistettu ja kaikki muistot tallentuvat nauhoille, joita piilolinssit kuvaavat yötäpäivää. Joku on kuitenkin onnistunut hakkeroimaan järjestelmän ja suorittaa anonyymisti murhia.
Kiinnostavalla idealla varustettu Anon on hyvistä elokuvistaan tunnetun Andrew Niccolin heikkotasoinen suoratoistosaatana, jonka kanssa ei jaksa pysyä hereillä loppuun asti. Sitä kuuluisaa potentiaalia parempaan olisi ollut rutkasti.
VANHAT UUDET KUJEET
Terapian tarpeessa (1999) [HBO Max]
Sitten vähän vanhempaa tarjontaa maksimaalisen suoratoiston syövereistä. Syystä tai toisesta katsomatta aiemmin jäänyt Terapian tarpeessa on Harold Ramisin ohjaama komedia mafiapomosta, joka alkaa kärsiä paniikkikohtauksista. Huumoria saadaan vedettyä Robert De Niron esittämän gangsterin ja Billy Crystalin näyttelemän psykiatrian välisestä väljästä kemiasta. De Niro on itse asiassa yllättävän hauska parodioissaan menestysroolejaan eikä Crystalkaan täysin epäonnistu vitsien kanssa. Kokonaisuus onkin positiivinen, kun verbaalin huumorin lisäksi tarjotaan hyvää kohellusta. Olenko mennyt rikki? Ehkä olen, ehkä en.
Pahin rikos (1999) [HBO Max]
Hapannaamainen ja nuoria naisia vokotteleva Clint Eastwoodin esittämä toimittaja päätyy tekemään juttua kuolemaan tuomitusta miehestä, jonka syyttömyyteen hän alkaa uskoa teloituspäivänä. Eastwoodille tyypillisesti hänen oma roolihahmonsa kärsii alkoholismista ja avioliitto on mennyt karille, koska töitä ja nuoria naisia painetaan yötä päivää.
Itse elokuva on kuitenkin hyvä kuvaus kuolemantuomion järjettömyydestä ja oikeusjärjestelmän puutteista. Pahin rikos ei ehkä mene sinne terävimpään kärkeen ohjaajansa filmografiassa, mutta laittaa silti ajattelemaan asioita. Kestoa pätkällä on hiukan turhan paljon eikä viimeinen kohtauskaan ole sieltä parhaasta päästä.
Monster (2003) [Paramount+]
Rumaksi maskeerattu Charlize Theron esittää sarjamurhaaja Aileen Wuornosia tässä tositapahtumiin perustuvassa draamassa. Oscarin roolistaan voittanut Theron on elokuvan kannatteleva voima ja paljon enemmän kuin pelkäksi rumaksi maskeerattu näyttelijä. Tarina itsessään on kuitenkin hiukan epätasaisesti etenevä, vaikka Wuornosin vaiheet ja patologinen valehteleminen ovatkin kiinnostavaa seurattavaa. Prostituutiolla itsensä elättänyt Wuornos tappoi miehiä, koska piti heitä sikoina, mutta väitti alkuun kaiken olleen itsepuolustusta. Rikkinäinen ihmiskohtalo jää hiukan pimentoon, mutta sentään ajankuva on saatu sopivan törkeännäköiseksi sekoitukseksi 80-90-luvun taitetta, jolloin kaksi vaatemuotia olivat vielä sekoitus keskenään. Lisäksi musiikkivalinnat ovat taattua laatua.
Ota kiinni jos saat (2002) [Netflix]
Hyvin kireä Tom Hanks yrittää ottaa Leonardo DiCaprion huijarin kiinni tässä elokuvan taikurin Steven Spielbergin komediallisessa jännityselokuvassa, joka on kestänyt aikaa paremmin kuin muistin. Ota kiinni jos saat on siis jotenkuten tosipohjainen tarina Frank Abagnale nuoremman nuoruudesta, jossa hän esitti milloin lentokapteenia, lääkäriä kuin myös lakimiestä. Mainion sivuroolin tekee Christopher Walken Abagnale vanhempana. Myös John Williamsin musiikit ovat tarttuvat ja ajankuva on saatu sopivan 60-lukulaiseksi. Hanksin roolisuorituksessa on jotain kovin samanlaista kuin Gene Hackmanin kireimmissä rooleissa.
JUOKSE SORKKAHERRA JUOKSE!
