Ei tässä kylläkään paljon asiaa ole tällä viikolla kertynyt, mutta koska kaikkien aikojen comeback on toteutettu, on Tumpun aika jälleen riehua ja ratsastaa auringonlaskuun tai laskusta aurinkoon. Homman nimi on tuttu, vaikka leffoja on katsottu todella vähän, niin vähän, ettei niistä juurikaan ole tekstiä. Seuraavaksi tuleekin sitten giffien täyteinen sekoilu, jossa on jotain juttua elävistä kuvista.
Mare of Easttown (2021)
Kate Winslet esittää jotain krapulaista pikkukaupungin poliisia, joka alkaa tutkia yhden tytön katoamista ja myöhemmin toisen tytön murhaa.
Juonikuvaus on oikeastaan tuossa, koska Mare of Easttown on enemmänkin henkilövetoinen draamasarja, jossa roolisuoritukset yhdessä tarinan rytmityksen kanssa ovat sulassa sovussa. Jokainen jakso sisältää jotain uutta kiinnostavaa hahmojen taustoista, kun kaupungin asukkaiden luurangot alkavat kolista ulos kaapeista.
Minä sen sijaan sovin Nukkumatin kanssa useammankin kerran treffit ja hukuin unihiekkaan, joka vitutti vaimoa suunnattoman paljon.
Charlien enkelit (2000)
Vaimoa vitutti vielä tätäkin enemmän se fakta, että menin sitten lainaamaan kirjastosta Charlien enkelit.
Allekirjoittaneelle se toimii nostalgisena pläjäyksenä, jota ei missään nimessä voi ottaa vakavasti. En ole kovinkaan hauska tyyppi, mutta sanottakoon, että Charlien enkelit edustaa juuri sellaista hömppää, jossa ei ole tolkkua ollenkaan. Juoni rullaa eteenpäin ennalta arvattavasti, musiikkivalinnat noudattavat omituista omaa elämäänsä elävää linjaa ja roolisuoritukset ovat vaivaannuttavia. Erityismaininnan ansaitsee Crispin Glover, joka halusi tehdä pahiksestaan mykän ja naisilta hiuksia repivän hyypiön. Gloverin ehdottomuus on ehdottomasti parasta elokuvassa, vaikka taustalla kuullaankin Smack My Bitch Up. Eräs uskollinen blokin lukija on myös ihan hyvä tyyppi, vaikka hän kuunteleenkin The Prodigya.
En kertonut muuten elokuvan juonesta mitään, mutta ei sitä tehnyt Bill Murraykaan, joka selkeästi oli seksuaalisesti ahdistellut vastanäyttelijöitään.
Sully – uroteko Hudson-joella (2016)
Tämän juonesta sitten kerron sen, että tarina on tosi. Tom Hanks esittää lentokapteenia, joka onnistuu tekemään pakkolaskun Hudson-jokeen. Lennon jälkipyykkiä puidaan ja pohditaan, olisiko pakkolaskun voinut tehdä lähellä olevalle lentokentälle.
Clint Eastwoodin ohjaama elokuva on yksi hänen onnistuneimpiaan. Se tutkii tätä sankaritekoa useasta eri näkökulmasta, mutta ei tee sitä mitenkään sormea osoitellen. En nyt jotenkin saa tätä hommaa taas ollenkaan, mutta ratsastan seuraavaksi auringonlaskuun, vaikka kerroin senkin jo tuossa aiemmin.
Sen pituinen oli tämän kertainen blokiteksti. Sorkkaherran siunausta teille kaikille. Muistakaa kuunnella Falcoa. Se minun piti vielä sanoa. Hyvää jatkoa, kun oma ei riitä!
