Hyvää viimeistä joulua. Jeesus on syntynyt, kirkot ovat loppuun palaneita ja maha on täynnä suklaata sekä kinkkua. Tämän oksennuksen jälkeen onkin hyvä pureskella viime viikon elokuvalliset katselut, joista seuraavaksi lisää, koska jouluvalot ovat sammuneet.
20.12. – 23.12.2021: Midnight Mass (2021)
Mike Flanaganin ohjaamassa ja kirjoittamassa minisarjassa pienelle sisäsiittoiselle saarelle tulee uusi karismaattinen nuoripappi, joka alkaa juottaa sunnuntaisin asukkaille ehtoollisviinissä vampyyrin verta. Kukaan ei tosin pidä ehtoollisia mitenkään pakanallisina, kun papin mukana saarelle tullut siivekäs verenimijä nähdään jumalan enkelinä. Voisin veisata tästä viisuja ja kertoa, kuinka hyvin Flanagan osaa kirjoittaa hahmoja ja pitää tarinan jännittävänä, vaikka ruudulla ei oikeastaan tapahdu mitään muuta kuin keskustelua. Midnight Mass on siis tunnelmallinen lyhytsarja, jonka viimeiset jaksot ovat laadultaan parasta, mitä Netflixin uudella tarjonnalla on tarjota.
24.12.2021: Don’t Look Up (2021)
Adam McKayn poliittisessa satiirissa Leonardo DiCaprio ja Jennifer Lawrence esittämät keskinkertaiset tähtitieteilijät löytävät meteoriitin, joka iskeytyy maahan massakatastrofaalisesti kuuden kuukauden päästä. Kukaan ei ota heitä tosissaan ja poliitikot käyttävät valtaansa omiin tarkoituksiinsa. Kukaan ei myöskään tajua soittaa Bruce Willisille tai soittaa Aerosmithia. Vitsit sikseen. Don’t Look Up on hyvien näyttelijöiden raikasta satiiria, joka osuu nykyajan hermoon varsin hyvin. Oman osansa saavat sometähdet, teknologiagurut ja aiemmin mainitsemani poliitikot. Hiukan ylipitkässä kokonaisuudessa on onnistunutta piikittelyä, jonka absurdiksi menevä huumori jaksaa naurattaa. Loppuratkaisu on mieleeni, vaikka lopputekstien välissä nähtävä (selkeästi tuottajien vaatima) kohtaus pilaa sen.
POLTELLAAN KALOREITA
25.12.2021: The Grinch (2018)
Katsoimme tämän televisiosta.
Klassikkoanimaation uudelleenfilmatisoinnissa Grinch-peikko oppii elämästä ja jouluntaiasta. Animaation jälki on yllättävän karkkista, joka jaksaa miellyttää perheenpienimpien silmää. Itse tarina on sen verran siirappinen kaikkine joulunkommervenkkeineen, ettei se jaksa miellyttää kyynisempää katsojaa, vaikka nimikkohahmo ikonisen kyyninen onkin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin kepeää viihdettä Joulupäivään, jonka vuoksi siirapilla kuorrutetun tarinan antaa anteeksi.
25.12.2021: Firman pikkujoulut (2016)
Joulu ei ole ohi. Siksi katsoimme vaimon kanssa Firman pikkujoulut.
Joku mölli on perinyt isältään yrityksen, joka on konkurssikypsä. Viimeinen oljenkorsi on järjestää alaisille pikkujoulut, joihin kutsutaan potentiaalinen yhteistyökumppani, jolle sitten voidaan näyttää, miten hyvä meininki firmassa on. Kuten oletettua, kaikki menee jatkuvasti pahemmin pieleen ja lumipalloefektimäisesti pippaloista tulee katastrofi. Aitoon amerikkalaiseen tapaan filmi kuitenkin kuittaa kaiken lopussa ja antaa hahmoilleen onnellisen jouluntaikaisen lopun.
Mainittakoon vielä, että suuri osa alapäähuumorista ei miellytä, mutta kokonaisuuteen mahtuu muutama onnistuneempikin läppä. Joten kyllähän tämän kerran katsoo.
25.12.2012: Dead Dicks (2019)
Jossain viiden pennin kanadalaisessa jännärissä mies tappaa itsensä ja syntyy makuuhuoneen seinässä olevasta pillusta uudelleen ja uudelleen. Ohjaajakaksikko on hakenut vaikutteensa David Cronenbergin tuotannosta, joskaan ihan esikuvan tasolle ei päästä. Kukaan ei myöskään tajua tätä komediaksi, koska huumori on sen verran kuollutta. Näyttely on ala-arvoista, kuten myös tämä jaaritteluni.
Piti vielä sanoa, että jaarittelu loppuu tähän. Seuraavaksi epistola.
SORKKAHERRAN EPISTOLA
Sorkkaherra toivottaa oikein hyvää joulun jälkeistä aikaa. Muistakaa ottaa viinaa varovasti. Seurassamme on jälleen uusi muunnos, joka vie (mieli)sairaalaan. Päätän tämän plokin vuoden viimeiseen toteamukseen, että Suomi on hyvä paikka suomalaiselle. Pelasimme Afrikan tähteä.
