Tumppumiehen tuplajättipotti!

Yritän pysyä negatiivisena, vaikka kaikki muut tuntuvat olevan liiankin positiivisia. Onneksi minulla on ollut piikki lihassa. Jatketaan kuitenkin tämän kryptan kautta kohti elokuvakatseluita, joita on luvassa tuttuun ja turhaan tapaan (kuitenkin ikävän vähän).

24.1.2022: Starred Up (2013)

Jack O’Connellin esittämä nuorisorikollinen passitetaan aikuisten oikeaan vankilaan, jossa hänen tiilenpäitä vuosia lukenut isänsä odottaa häntä. Starred Up on realistinen kuvaus vankilamaailmasta. Voisin kertoa elokuvasta myös sen olevan terapiaistuntonsa tapainen kokemus, jossa ohjaaja, David Mackenzie, tekee pistäviä havaintoja yhteiskunnan tilasta ja kritisoi onnistuneesti vankiloiden valtahierarkiaa. Uskottavat näyttelijät, väkivaltainen kuvaus ja aiheensa puolueeton tarkastelu tekevät Starred Upista yhden onnistuneimpia vankilaleffoja, joita olen tähän päivään mennessä nähnyt.

25.1.2022: Puhelintyttömurhat(2021)

Puhelintyttömurhat kuulostaa joltain halvalta giallolta tai ysärin eroottiselta jännäriltä, jonka pääosassa on joko John Saxon tai David Carradine. Ikävä kyllä kyseessä on Nora Robertsin romaanin pohjalta tehty Netflix-paskiainen, jossa ikääntynyt Alyssa Milano esittää jotain jännitysromaaneja kirjoittavaa naista, jonka dominana webbikameroille esiintyvä sisko murhataan. Aivan tolkuttoman surkeasti tehty leffa ei pidä otteessaan ja mielenkiinto katoaa saman tien. Kolmannella silmällä vilkuillun juonen ja sen käänteet pystyy silti näkemään heti. Katsojaa ”silmään pissaava” käsikirjoitus on niin surkuhupaisaa seurattavaa, että allekirjoittanut tajusi loppuratkaisun jo ensimmäisen vartin jälkeen. Jos tämä jäisi tuplajättipotin takia viimeiseksi elokuvaksi ennen kuin kuolen – en voisi sanoa kuolleeni onnellisena.

ELÄMÄNI ILMAN ELOKUVAA

En ole vielä kuollut, enkä ole katsonut elokuvia. Kuten sapattia viettävä Heath Ledger tuossa toteaakin, kaikki on osa suunnitelmaa. Olen edelleen välttynyt tuplajättipotilta, koska olen niin helvetin negatiivinen, vaikka muu perhe on kovin positiivinen. Piiloviestit loppukoon tähän, koska mennään seuraavaksi elokuviin tai tarkemmin sanottuna peleihin. Pelasin nimittäin sellaista peliä kuin Detroit: Become Human, joka muistuttaa kerronnaltaan enemmän elokuvaa.

Pelin idea on yksinkertainen. Pelaaja ohjaa kolmea erilaista androidia vuoden 2038 Detroitissa, jossa tekoälystä on tullut iso osa ihmiskunnan normaalia arkea. Pelin androidien tarinat nivoutuvat verkkaisesti yhteen. En jaksa oikeastaan sen enempää avata hahmojen nimiä, taustoja tai mitään muutakaan, mutta itse peli imaisee elokuvantavoin sisäänsä eikä sen lopettaminen ole kovinkaan helppoa. Pelaajan tekemät päätökset vaikuttavat peruuttamattomalla tavalla juonenkulkuun, joka sisältää kannanottoja ihmisoikeuksiin, ja se on kuin scifiversio nykyajan polttavista kysymyksistä. Mukana menossa Lance Henriksen ja erittäin kireä Clancy Brown. Voin suositella tätä peliä sellaisillekin, joita pelaaminen ei välttämättä kiinnosta, koska tarinavetoinen kerronta on enemmän interaktiivinen elokuva kuin puhdasverinen peli-istunota.

VIIMEINEN RISTIRETKI

30.1.2022: Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989)

Tuossa muutama ploki takaperin kerroin lukijoilleni, että vaimo ei suostunut katsomaan Viimeistä ristiretkeä. Nyt sitten katsoin sen yksin, kun se HBO Maxin tarjonnasta löytyi. Elokuvastahan on kaikki tarpeeton ja tarpeellinenkin sanottu jo hyvät ajat sitten. Joten en viitsi lähteä toistamaan mitään, minkä kaikki jo tietävät. Kyseessä on itselleni sellainen nostalgiapommi, jonka parissa viihdyn kerta toisen perään vallan mainiosti, koskaan kyllästymättä. Seuraavaksi Sorkkaherran seurakunnan viikkokatsaus, koska en tähän hätään muutakaan teille keksi.

SORKKAHERRAN SEURAKUNNAN VIIKKOKATSAUS

Minä ainakin luotan Lance Henrikseniin, joka on taitava käyttämään veitsiä ja sylkee päällesi maitoa. Sorkkaherralle kuuluu kuitenkin hyvää. Graalin maljaa en ole vielä onnistunut löytämään, mutta voisin harkita kaksi kertaa tarkemmin, mitä elokuvia tulevaisuudessa haluan katsoa. Nyt laitan tämän löpinäluukun viikoksi tauolle. Palataan asiaan, kun sellaista ilmenee.

Kirjoittanut Tumppi

Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.