Nyt mennään taas eikä meinata, koska luvassa on uusintakatseluita toimintaelokuvista. Sen suuremmitta silleittä, syödään tämä salaatti, joka on kuin huono aforismi mankeloituna. Homma on muutenkin levällään kuin alakerran gif.
The Raid: Redemption (2011)
Raid tappaa kodissa ja puutarhassa, ja myös kerrostalossa. Aikansa toimintailmiön The Raid: Redemptionin ensi-illasta on näemmä kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta ilmestyessään tämä elokuva pisti kaikki polvilleen. Juonta ei ole juuri ollenkaan, kun joku eliittipoliiseista koostuva iskuryhmä yrittää pidättää 30 kerroksisen talon ylimmässä kerroksessa majailevan huumelordin. Tuosta asetelma haetaan symboliikkaa, kun samalla luita murskataan taidokkaasti kuvatuissa toimintakohtauksissa. Poliisikorruptioon ja Indonesian politiikkaan otetaan myös kantaa, mutta ne jäävät pintaraapaisuiksi, toiminnan ollessa elokuvan todellinen tähti. Harkitusti kuvatut koreografiat todella pitävät otteessaan aina loppuun asti.
Mad Max: Fury Road (2015)
Kuten myös The Raid on Fury Road uusintakatselu.
Olen pelaillut Mad Max -peliä, joka tavoittaa vallan mainiosti etenkin tämän elokuvan tunnelman. Fury Road palauttaa maailmanlopunjälkeisen elokuvan parhaaseen a-luokkaan, vaikkei Mel Gibson enää Hullu-Maxisa esitäkään. Tarina on tavallaan yhtä simppeli kuin The Raidissa. Charlize Theronin esittämä Furiosa yrittää salakuljettaa raivotien läpi orjiksi tarkoitettua naisia takaisin pelastukseen. Apunaan hänellä on Tom Hardyn Max, ja meininki on paikoin niin överiä eksploitaatiolle kumartavaa visuaalista tykitystä, että elokuvaa on pakko arvostaa sarjan toiseksi parhaana osana.
Kuten tässä on useaan otteeseen tullut turistua, en jaksa enempää kirjoittaa, mutta elokuvan joutomaa todella näyttää joutomaalta. Taidan jatkaa myös sen pelin pelaamista.
The Raid 2: Berandal (2014)
Luita katkovassa jatkossa indonesian kovin kyttä soluttautuu paikalliseen rikollisjärjestöön. Yli kahden tunnin kestoon pumpataan niin paljon toimintaa, että heikompaa saattaa hirvittää, kun vasaralla hakataan päitä tohjoksi ja luut rutisevat poikki. Meno ja meininki ei ole mitenkään pohdiskelevaa, vaikka kantaa otetaan jälleen kerran korruptioon ja Indonesian nykytilaan. Pääpaino on kuitenkin komeissa kamppailukohtauksissa, joita tulee liukuhihnalla pienten suvantovaiheiden kanssa. Kokonaisuus on vertaansa vailla oleva toimintaspektaakkeli, jota on pakko arvostaa sen koreografioiden kuin myös ultraväkivaltaisuutensa vuoksi. Kaiken maailman John Wickit sun muut ovat pennin, jos toisenkin velkaa The Raid 2:lle.
Minun elämäni (1989)
Daniel Day-Lewis esittää tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa CP-vammaista kirjailijaa ja taidemaalaria, jonka uskomattomasta elämästä on saatu aikaiseksi karhealla huumorilla höystetty draama. Day-Lewis itse tekee Oscarin arvoisen roolin, joka on niin vakuuttava, että sitä herättää jo kysymyksiä. Kuuleman mukaan hän ei suostunut poistumaan kuvausten välissä pyörätuolista, joka on metodinäyttelyä parhaimmillaan. Erään lukijani mielestä tuollainen on vain pelleilyä, mutta itse kyllä arvostan tuollaista sitoutumista roolihahmoaan kohtaan.
Kotka on laskeutunut (1976)
Kuten usein huonot ideat syntyvät, kun on liikaa aikaa käsillään. Sotahelvettiä tässä on ollut ikävä, joten laitoin Helatorstain vittuiluksi Yle Areenasta Kotka on laskeutunut -sotaleffan pyörimään. Keittelin samalla kahvia ja söin vähän suklaata. Itse elokuvahan on sitä karmaisevaa sotimista sanan paskassa merkityksessä. Kovalla näyttelijäkaartilla varustetussa elokuvassa ei tapahdu juuri mitään, ja Rovaniemelle raahattu Michael Caine on kireä kuin viulunkieli, kun samaan aikaan Donald Sutherland vetää silmäpeliä jonkun nuoren naisen kustannuksella. Mukana tuskassa ovat myös silmälappupäinen Robert Duvall ja hihittelevä Donald Pleasance. Ei näitä helvetissä kuulu yksin katsoa, mutta ainakin Sotahelvetti osa 3 on tapahtumassa kesällä, koska helvettiä tämä toden totta on.
Eräässä kokouksessa Berliinissä vuonna 1943 esitetään uhkarohkea ajatus: kidnapataan Winston Churchill ja pakotetaan hänet Saksaan rauhanneuvotteluihin. Hitleristä ajatus on hyvä, ja hän antaa suunnitelman toteuttamisen Himmlerin tehtäyäksi.
Kello 01.00 kuudentena marraskuuta 1943 Himmler saa tedon “Kotka on laskeutunut”.
Saksalaiset laskuvarjojoukot ovat soluttautuneet Englantiin ja dramaattinen kidnappausoperaatio alkaa.
Saksalaiset joukot miehittävät aluksi pienen englantilaisen kylän, jonne Churchill pahaa aavistamatta on matkalla.Toisen maailmansodan huimapäisin kommandotehtävä, joka onnistuessaan olisi saattanut muuttaa koko sodan lopputuloksen!
Fixgalleria
Richard Jewell (2019)
Clint Eastwoodin ohjaama tosipohjainen Richard Jewell kertoo nimikkohahmonsa tarinan. Virkaintoisena vartijana tunnettu Jewell löysi pommin Atlantan Olympialaisten parkkipaikalta vuonna 1996. Sankariksi ristitty Jewell kuitenkin päätyi FBI:n ykkösepäillyksi, koska hänen profiilinsa sopi hyvin pommiuhkaajan kuvaukseen. Tämä kaikki alkaa, kun Olivia Wilden esittämä silikonitisseistä haaveileva toimittaja levittää perättömiä huhuja ja harrastaa seksiä erään FBI-agentin kanssa.
Eastwood ottaa melko hyvin kantaa Yhdysvaltojen hallituksen toimintaan, joka näyttää siltä, että oikealla syyllisellä ei ole mitään väliä, kunhan joku vaan saadaan vastuuseen terroriteosta. Hyvin roolitettu elokuva tarjoaa tiivistä tunnelmaa koko kestonsa ajan, ja Eastwood todistaa edelleen olevansa ohjaaja paikallaan.
Wounds (2019)
Internetin ihmeellisestä hypekoneeta ulostettu Wounds on taattua paskaa Netflixin kauhun syvimmistä helvetin syövereistä. Armie Hammer esittää baarimikkoa, joka erään kapakkatappelun jälkeen saa käsiinsä jonkun alaikäisen baarissa notkuneen tyypin älypuhelimen. Puhelimeen alkaa tulla häiriintyneitä viestejä, Hammerin elämältä katoaa pohja ja juoni on täynnä isoja aukkoja. Alkuun kaikki vaikuttaa kiinnostavalta, mutta juonta ei osata rakentaa tarpeeksi pahanenteisesti tai oikeastaan ollenkaan. Loppukohtaus jättää hämmentyneen olon, jonka jälkeen Nukkumatin kanssa voi huoletta sopia treffit.
Epäilyttäviä suhteita (1990)
Tajuttoman sekaisin olevaa William Baldwinin esittämää kyttää syytetään liiallisen väkivallan käyttämisestä pidätyksen yhteydessä. Sisäistä tutkintaa tulee johtamaan tasapaksun roolisuorituksen tekevä Andy Garcia, joka tuntee jostain syystä korruptoituneen Richard Geren poliisin. Gere tekeekin elokuvan parhaan roolisuorituksen manipuloivana ja seksihulluna psykopaattina, joka toimii usein lain ulkopuolella kuin Michael Chiklis konsanaan. Epäilyttäviä suhteita on Geren poikkeuksellisen roolisuorituksen ja 80-lopun estetiikkansa ansiosta yllättävän nihilistinen kuvaus korruptiosta. Voin suositella elokuvaa kaikille, jotka epäilevät Geren taitoja näyttelijänä.
LD 50 Lethal Dose (2003)
Paskakauhua blokin loppuun, koska sitä pitää aina olla enemmän kuin vakion verran. LD 50 Lethal Dose kertoo nuorista eläinaktivisteista, jotka joutuvat erään ”keikan” yhteydessä ihmiskokeen uhreiksi. Nuori Tom Hardy on aivan liian hyvä tällaiseen elokuvaan ja jostain syystä mukana on Spice Girlsin Mel B. Juonesta ei oikeasti ota mitään tolkkua, vaikka pahanenteiset synamusat sentään vähän nostattavat tunnelmaa. Kokonaisuus on kuitenkin sen verran kovaa pökälettä, ettei elokuvaa meinaa jaksaa katsoa loppuun asti.
Seuraavaksi tiedote Sorkkaherran Saatanankirkosta:
Blokiteksti on nyt tässä ja seuraava tulee, jos saan kalastajalakin päähän.
