Nyt mennään eikä meinata, koska bloki on palannut raiteilleen tai tippunut avantoon. Kyyti on siis kylmää, mutta sitäkin parempaa. Makoisia elämyksiä on koettu, joista seuraavaksi lisää kirjoitus- ja ajatusvirheiden kera.
The Postman – tulevaisuuden sanansaattaja (1997)
Virheitä sattuu, mutta niistä ei opita, koska mieltäni pidempään kutkuttanut The Postman löytyi suoratoistosaatanan eli Maxin valikoimasta. Kevin Costnerin magnumopuksessa Costner esittää tulevaisuuden postinjakajaa jättömaaksi muuttuneessa Yhdysvalloissa. Vuoteen 2013 sijoittuvassa leffassa Costner ratsastaa paljon, mutta syö myös oman muulinsa. Eeppistä menoa korostetaan lukuisilla upeilla maisemakuvilla ja ryhdikkäällä musiikilla. Jotkut hahmot jäävät etäisiksi, vaikka heihin koitetaankin pureutua syvemmin. Massiivisesta pituudestaan huolimatta leffa on mainettaan parempi, ja siinä kuullaan muun muassa Guardians of the Galaxysta myöhemmin tutuksi tullut Rednbonen esittämä Come and Get Your Love. Aina sitä oppii jotain uutta, mutta nyt siirrytään seuraavaan kommenttiin.
Ambulance (2022)
Kommentti voisi olla yhtä pitkä kuin blu-rayn takakannen juonikuvaus, jossa kerrotaan kahden veljeksen ryöstävän pankin ja pakenevan sieltä ambulanssilla. Tässä ollaan siellä kuuluisassa asian ytimessä, kun lukuisia paskoja elokuvia viime vuosina tehnyt Michael Bay palaa juurilleen, ja tekee laadukasta kameranheiluttelutoimintaa high concept -ideansa kanssa. Yli kaksi tuntia kestävä adrenaliinipumppaus sisältää jopa yhden vitsi, jossa viitataan The Rock -elokuvaan.
Guardians of the Galaxy Vol. 3 (2023)
Tässä ei sitten viitata The Rockiin, mutta meno on sitä tuttua ja turvallista. Guardians of the Galaxyt ovat varmaankin ainoita Marvel -elokuvia, joita jaksan katsoa, ja joista jaksan edes vähän innostua. Juonta en lähde tässä kertomaan, mutta mainittakoon, että musiikkivalinnat ovat James Gunnille tyypilliseen tapaan onnistuneita ja kaverinpalveluksena Troman isokiho, Lloyd Kaufman, on saatu mukaan pelaamaan korttia Howard the Duckin kanssa. Viihdearvoiltaan kokonaisuus on siis hyvää kamaa, joka ei ota itseään turhan vakavasti, vaikka vakavampiakin teemoja käsitellään sulassa sovussa huumorin kanssa.
Final Fantasy VII Rebirth (2024)
Sulassa sovussa pelasin perhearjen keskellä Final Fantasy VII Rebirthin läpi. Sen pelaamiseen meni rapesti yli 100 tuntia, mutta peli tuntui vain hetkittäin tylsältä. Nostalgiaan ja upeisiin grafiikoihin kuin myös tarinankerrontaan nojannut peli, oli juuri niin hyvä kuin fanipoika voi toivoa. Voisin tästäkin kirjoittaa pidemmän setin, jos viitsisin tai osaisin.
SORKKAHERRAN KESÄ
Sorkkaherra toivottaa siunausta ja jatketaan rienausta. Kesä on täällä ja minä pyöräilen säällä kuin säällä. Lomilla blokin kanssa ei pidetä kiirettä, mutta nämä eivät ole hyvästit.
