Mielipahaa aiheutti se fakta, että plokista olivat poistuneet giffit. En pyytele tätä anteeksi, mutta voin kaikkien iloksi laittaa muutaman rupuisen liikkuvan kuvan tähän postaukseen. Eläviä kuviakin tässä taas uroteon tavoin katsellaan. Joten pulinat vittuun ja leffat kehiin.
24.5.2021: Re-cycle (2006)
Tuskainen tutkimusmatka Pangien veljesten elokuvataiteen sekasortoon jatkuu. Re-cyclessa nuori kirjailijanainen kokee valkoisenpaperinkammoa. Hän alkaa kirjoittaa uutta teostaan, kun kummitukset ja ex-poikaystävä vainoavat häntä. Jonkin sortin metaelokuvaksi menevässä kokonaisuudessa on aluksi kaikkea, mitä tukkakauhulta sopii odottaa. Lavuaarissa on hiuksia, joku aavetyttö pitää hiuksia kasvojensa edessä ja niin edelleen. Sitten filmi ottaa mielenkiintoisen käänteen ja heittää päähahmonsa Sorkkaherran luomaan kuolleiden limboon, joka muuttaa hetkessä koko narratiivin enemmän parodiaksi aiheestaan. Visuaalisesti vaihtelevat kohtaukset ovat paikoin onnistunnutta surrealismia, mutta rumat digitaaliset lavasteet ja tehosteet tekevät kokemuksesta miltei sietämätöntä. Miljöössä nähdään sentään ränsistynyt huvipuisto, jonka heilurimainen viikinkilaiva on kekseliästä visuaalista kerrontaa.
En voi silti sanoa Re-cyclen puhutelleen minua, vaikka siitä jonkin verran pidin. Jotain myös kertoo se seikka, ettei vaimo enää suostu katsomaan yhtään Pangien leffaa, vaikka minulla olisi niitä vielä kaksi tarjolla.
26.5.2021: My Little Pony elokuva (2017)
Lainasin kirjastosta tyttärelle hänen suuresti rakastamansa My Little Pony -sarjan pohjalta tehdyn pitkän elokuvan. Itsekin sitten sadepäivän ratoksi innostuin katsomaan tätä pätkää tyttären kanssa, joka oli kovin haltioissaan näkemästään. Lieneekö tämä seikka auttanut minuakin nauttimaan kokemuksesta. Ystävyyden taikaa, jännittäviä hetkiä ja ihan mukiinmenevää animaatiota sisältä lastenleffa on kerännyt lähinnä negatiivista sanomista, vaikka sen juoni on hyvin tyypillistä perheen pienimmille suunnattua hyvän ja pahan taistelua.
Mukana menossa häärii poniksi muuttunut Sia, jonka olen muuten joskus taannoin nähnyt livenä hipsterien festivaalilla Suvilahdessa. Paskanjauhanta loppukoon tähän täysin turhaan anekdoottiin.
26.5.2021: Sisärengas (1983)
Joku tyyppi, jota Kevin Costnerin piti esittää, tappaa itsensä Kevin Klinen omistamalla huvilalla. Tämä tragedia saa vanhat ystävät palaamaan viikonlopun ajaksi huvilalle, muistelemaan menneitä ja kertomaan kuulumisiaan.
Lari Kassin supersiirappinen nostalgiaturaus, Sisärengas, sisältää loistavaa musaa 60-luvulta, sen näyttelijät ovat ihanassa vedossa ja tunnelma muutenkin Amerikkaa paremmassa valossa kuvaava. Hyvin tasavertaisella näyttelijäkaartilla höystetty tarina on sympaattinen, vaikka vaimoa ärsytti 80-luvun tyylittömyys ja vanhanaikaisuus. Dialogipainoisesti etenevä käsikirjoitus on täynnä osuvia vitsejä, joille tuli hymähdeltyä. Tosin pystyn kyllä käsittämään myös sen seikan, ettei elokuvan nostalgiamatka ole kaikkia varten, vaikkei tämä sitä kaikista kamalinta amerikkalaista hapatusta olekaan.
Tankkini on täysin tyhjä, vaikka jotain varmaan piti vielä mainita. Ainakin Tom Berenger tekee pornoviiksisenä telkkaritähtenä varsin hauskan roolin ja Jeff Goldblum on friikin näköinen toimittaja, jonka pitäisi haastatella jotain sokeaa texasilaista.
HALITULIHITTAN HEI!
28.5.2021: The Purge: Election Year (2016)
Puhdistaminen jatkuu, mutta ei anneta sen haitata plokin tasaista paskuutta. Election Year jatkaa siitä mihin edellinen pätkä jäi. Se on toimintapainotteinen tieteisjännäri, joka ei vieläkään pysty hyödyntämään ideansa varsinaista potentiaalia. Tällä kertaa joku naispoliitikko haluaa lopettaa puhdistusten yöt, mutta ”uudet isät” eivät ole tästä mielissään ja haluavat muuttaa pelin sääntöjä. Joten kukaan ei enää ole turvassa, kun poliitikoilta otetaan immuniteetti pois. Edellisen leffan pallinaamainen sankari pestataan suojelemaan liberaalia naispoliitikkoa, jonka perässä kaikki korruptoituneet ovat. Mitään suurta järkeähän tässä toimintapläjäyksessä ei ole, vaikka se ikävä kyllä kliseisesti viihdyttääkin.
Pintaa päästään raapaisemaan, kun elokuva esittelee turisteja, jotka ympäri maailmaa tulevat Yhdysvaltoihin yhdeksi yöksi tappamaan laillisesti. Muutoin leffa ei oikein osaa sanoa mitään.
29.5.2021: En myy nahkaani halvalla (1968)
En helvetissä myy nahkaani halvalla. Netflixin taikamaailmasta kumpuaa jälleen kummaa. Jossain Sorkkaherran unholaan painuneessa spagettiwesternissä on nihilistinen tunnelma, kun kylmää kosta lähtee toteuttamaan sinisilmäinen maailman nopein ampuja. Musiikissa on tunnelmaa, maisemat ovat komeita, kuvaus muutenkin yllättävän korkeatasoista ja etenkin kuvakulmat aidosti kekseliäitä. Saluunatappeluita, dynamiittia, rähinäjengejä ja kaksintaisteluita sisältävässä filmissä on siis kaikkea, joka tekee westernleffoista kesän parhaita juttuja.
VIELÄ PARI JUTTUA
29.5.2021: The First Purge (2018)
Nyt saa riittää! Jos aiemmat elokuvat ovat tarjonneet suoraviivaista toimintaviihdettä, yrittää ensimmäinen puhdistus tarjota sitä poliittisesti kantaa ottavaa kamaa. Kuitenkin kaikki horjuu jo ensimmäisestä kuvasta asti. Puhdistuksen yön keksineet kansanedustajat haluavat järjestää kokeen, jossa kaikki rikokset ovat sallittuja, jotta he voivat poistaa heikomman aineksen Yhdysvalloista. Mistään maata mullistavasta teoksesta ei tosiakaan ole kyse, ja kokonaisuus kompuroi jatkuvasti myötähäpeän ja paskan toiminnan välimaastossa. Loppulauseena kaikkia afroamerikkalaisia sorretaan, valkoinen mies on syntyjään paha ja Brooklynissa ihminen ei voi hyvin.
30.5.2021: Lego DC Batman: Perhe ensin (2019)
Tähän päättyy tämä ploki. En aio kirjoittaa epilogia, Batman toimikoon sellaisena. Katsoimme tätä yhdessä tyttären kanssa sunnuntaiaamuna, vaikkei hän oikein jaksanut keskittyä kuin ehkä ensimmäisen vartin. Omasta mielestäni kyseessä on silti varsin hyvin animoitu suoraan videolle tehty lasten leffa.
Juonessa Batman kohtaa Kaksinaaman ja Punahupun. Sen pituinen se. Mieleeni juolahti, että voisin pelata seuraavaksi kaikki Lego Batmanit.
