21.1. Sarjatulta San Franciscossa (1968) (PC)
Mikä siinä on, että aina kun tekee mieli kirjoittaa se into ehtii vaihtua väsymykseksi siinä kohtaa, kun viimein olet saanut muut hommat koneella valmiiksi ja pääset luiskahtamaan Kuvaputken imuun? No mutta, aloin väsäilemään tätä juttua ihan vain kertoakseni, että katselin Jerry Cotton -elokuvan Sarjatulta San Franciscossa, joka oli ehkä himpun verran parempi, kuin se aiempi sarjan elokuva, jonka nimeä en enää muista. Tässä joku salamurhaaja listii äidin lapsosen päästettyä vieraan miehen taloon ja Jerryn naiskollega hakkaa toisesta assassiinista paskat pihalle hississä. Lopussa temppuiltiin vielä kallioiden keskellä. Ajattelin että hei, näitähän on vain kahdeksan, eiköhän katsota koko perhe, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuonkin ajan voi käyttää paremmin… kuten toljottamalla Bing Wangin 8 ja 1/4 tunnin mittaista dokumenttia Maon keskitysleireistä tai lukemalla Tintti-sarjakuvat uusiksi ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
21.1. Panna a netvor (1978) (PC)
Juraj Herzin Kaunotar ja hirviö -filmatisointi jäi työtaakan vuoksi välistä Kino Reginan näytöksessä, mutta onneksi tuo löytyi hyvällä kuvanlaadulla myös YouTubesta. Teatteriesityksen aikana ehdin jo pohtia, tokkopa saman tarinan jälleen yksi muunnelma jaksaa innostaa, minkä vuoksi olikin positiivista hoksata “kommunistien” tulkinnan sadusta ehkä tunnelmallisimmaksi, vaikka olenkin niin Cocteuan kuin Disneynkin versioista pitänyt. Linnunnokkainen variksenpelätin taistelee murhanhimoaan vastaan synkeässä, surrealististen taikaesineiden täyttämässä linnanrähjässä ja negatiivesti mieleenjäävimmässä kohtauksessa kiusaa kaurista. Ai niin, pääsin Super Nintendon Puzzle Bobblen viimein läpi!
21.1. Pettämätön pistooli (1957) (Teatteri/35 mm)
Mikäköhän Boetticher–Scott-länkkäreistä tämä nyt sitten oli? Kaiketi se jossa oli hevosaitaus ja lopussa ammuttiin se takaisin ratsastava pahis? Joo, se se oli. Vaikka muistaakseni melko samanlaiset kohtaukset ovat myös toisessakin herrojen rainassa. On muuten ruma juliste.
22.1. Siraa Fil-Wadi (1954) (Teatteri/DCP)
Vuoden ensimmäinen epyktiläinen. Tällä on vielä Pettämätöntä pistooliakin törkeämpi juliste. Digitaalisuus ei häiritse pohjalla olevan originaalimateriaalin ollessa selkeästi täysin esityskelvotonta silppua: jo tästä, ilmeisesti useammasta filmikopiosta kasatusta, DCP:stäkin katosivat välistä äänet. Tarinassa sheikki surmataan ja tämän takana oleva rikas pamppu ryhtyy kätyreineen lavastamaan Omar Sharifia syylliseksi. Murhatun kostoa janoava poika on yksi ärsyttävänaamaisimmista näyttelijöistä miesmuistiin.
22.1. Taivas ja helvetti (1963) (DVD)
Kurosawan (jälleen yksi) pitkä mestariteos antaa jonkinlaisen kuvan paitsi japanilaisesta yhteiskunnasta, myös elämästä ja sielujen punnitsemisesta ylipäätään. Kenkätehtailija olisi saavuttamassa unelmaansa, mutta kuvioihin hyppää anonyymi kidnappaaja, joka vaatii miljonääriä maksamaan lunnaat sieppaamastaan lapsesta, joka paljastuu rikkaan oman siemennesteen paisuman sijaan tämän autonkuljettajan pojaksi. Katsoja pystyy ymmärtämään liki kaikkien hahmojen motiiveja tavalla tai toisella ja elokuva pitää vahvassa otteessaan niin kiristystilanteen, junaosion kuin jälkipyykinkin yli. Jakso huumeluolassa on aavemainen ja loppukohtaus laillistetun koston alttarilla epätoivoinen. Ja nyt paskanjauhanta saa riittää.
23.1. Olliver Hawk (2019) (PC)
Dokumentti jälleen yhdestä Salakirjat-hahmosta, hypnotisoija Olliver Hawkista alias Olavi Hakasalosta. Tyyppi ratsasteli kesyttämällään hirvellä, esiintyi tohtorina, teki saatanallisia rituaaleja lehtikuvaajien edessä ja oli lopulta omien sanojensa mukaan syytettynä kaikesta muusta, paitsi luudalla lentelystä. Entinen naisystävä kertoo saaneensa tarpeeksi, kun Ola yritti suostutella tätä harrastamaan sexiä jo mainitun eläimen seassa, joka ex-heilan mukaan muutenkin meni hänen edelleen. Näytellyt osuudet istuvat hyvin dokkariin enkä oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota, mikä oli feikattua ja mikä ei. Tapahtumat saavat arvoisensa lopun, kun Olavi kuolee viimeisen esityksensä huipennukseksi Kemin työväentalon lavalle kameroiden eteen ja ilmestyy ystävälleen pikkulinnun hahmossa.
24.1. Five Minutes of Heaven (2009) (DVD)
Sietämättömien julisteiden paraati jatkuu. Tässä elokuvassa IRA:n ja UVF:n tyypit ottavat yhteen 70-luvulla, tappaja ja uhrin silminnäkijäveli yritetään laittaa 30 vuotta myöhemmin television sensaatiopuheohjelman vetonauloiksi ja lopulta Liam Neeson ja Rowan Atkinsonia muistuttava äijä nimeltä James Nesbitt lentävät purkukunnossa olevan talon ikkunasta asfalttiin. Luotaantyöntävästä kannesta huolimatta sisältö on asiallinen ja sanoma tärkeä, yrittäessään monologien kautta perata syitä nuorten ihmisten ajautumisesta terrorismiin yleisen mielipiteen, vastalauseiden puuttumisen ja murhaajien kunnioittamisen myötä. Elokuva kääntyy myös puhumaan suoraan uusimmalle, islaminuskoa tunnustavalle riskiryhmälle. Loppu on aika plääh, mutta sisäiseltä ratkaisultaan onnistunut.
24.1. Hergé, taiteilija Tintin varjossa (2016) (PC)
Aluksi tämä dokumentti tuntui oikein mainiolta, kunnes katsoin lähes heti perään aiemman Hergé-aiheisen tekeleen Tintti ja minä, jolloin huomasin tässä uudemmassa olevan kovin vähän tuoretta sisältöä. Kaiken kukkuraksi televisio-versiosta on leikattu kolmannes pois, joka pistää miettimään olisivatko ne harvat omat jutut sisältyneet noihin irtiottoihin.
24.1. Eevan temput – eli miten mies vietellään (1964) (Teatteri/35 mm)
Oli ihan riemastuttavaa, että Kino Reginassa päivemmällä olleen Pikku naisia -jutustelun ja uusimman uusintafilmatisoinnin vastapainoksi illalla pyöritettiin filmiltä elokuva Eevan temput. Italialaiskomedia käsittää neljä episodia siitä, kröhöm, miten mies vietellään, joista kaksi viimeistä ovat ihan kliffoja, ensimmäiset lähinnä turhaa täytettä. Tässä nähtiin myös suomalainen Lena von Martens, mikä sai katajaisen kansan sekoamaan 60-luvulla ja ostamaan leffan maansa ohjelmistoon siitäkin huolimatta, että koen syyn koko hupailun olemassaoloon hieman kiistanalaiseksi.
24.1. Tintti ja minä (2003) (PC)
Kiinnostava dokkari Hergéstä sai lainaamaan paitsi vinon pinon Tintti-sarjakuvia kirjastosta, myös ne ranskalaiset näytelmäelokuvat. Voi hyvä Sylvi, armahda meittiä…
25.1. Katsottu viisi Maantiekiitäjä-piirrettyä digitoidulta videokasetilta. Jaksot olivat Guided Muscle (1955), There They Go-Go-Go! (1956), Zoom and Bored (1957), Whoa, Be-Gone! (1958) ja Hopalong Casualty (1960). Aika loppuu kesken ja töihin on lähdettävä, joten runoilen näistä lisää seuraavien Valittujen palojen jatkokertomuksessa. Hyvästi.
